Aion adoptoida, jotta vartaloni ei mene pilalle
En ole myöskään innoissani synnytyksestä. Adoptoinnista on myös hyötyä sille lapselle. Se ei tule päätymään kadulle niin kuin omassa maassaan.
Hyvä puoli adoptoinnissa on myös se, että lasta ei tarvitse hankkia kuin nelikymppisenä. Ei tarvitse miettiä biologista kelloa vaan nauttia pitkään huolettomasta, pitkitetystä nuoruudesta. Ja tarvittaessa lapsen voi adoptoida yksinkin.
Kommentit (23)
Et tule pääsemään tiukan adoptioseulan läpi, kyllä ne huomaa mikä mulkero sinä olet.
Ps. Paska provo.
Vain itsekäs synnyttää lisää pentuja maailmaan, kun ei ole entisistäkään huolehdittu. Suomessakin on ryhmäkodit täynnä lapsia.
Onneksi "haluan adoptoida jotta vartaloni ei mene pilalle" ei ole riittava syy saada lupaa adoptioon.
Seuraavaksi asiallinen kysymys, joka ei liity ap:hen -saako Suomessa adoptoida ns. sosiaalisista syista -riittaako syyksi etta haluaa auttaa koyhassa maassa asuvaa, adoptioon joutunutta lasta?
Keskustelin asiasta eraan ruotsalaisen kanssa (hanella adoptoituja sisaruksia koska tutkimusten jalkeen luultiin etta vanhemmat eivat voi saada biologisia lapsia) ja muistelen hanen sanoneen ettei se onnistu Ruotsissa. Eli jos ajattelisin etta maailmassa riittaa apua tarvitsevia lapsia, ja haluaisin adoptoida siita syysta, onnistuisiko?
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 14:55"]Onneksi "haluan adoptoida jotta vartaloni ei mene pilalle" ei ole riittava syy saada lupaa adoptioon.
Seuraavaksi asiallinen kysymys, joka ei liity ap:hen -saako Suomessa adoptoida ns. sosiaalisista syista -riittaako syyksi etta haluaa auttaa koyhassa maassa asuvaa, adoptioon joutunutta lasta?
Keskustelin asiasta eraan ruotsalaisen kanssa (hanella adoptoituja sisaruksia koska tutkimusten jalkeen luultiin etta vanhemmat eivat voi saada biologisia lapsia) ja muistelen hanen sanoneen ettei se onnistu Ruotsissa. Eli jos ajattelisin etta maailmassa riittaa apua tarvitsevia lapsia, ja haluaisin adoptoida siita syysta, onnistuisiko?
[/quote]
Luuletko että minä adoption yhteydessä kerron sen syyksi? Kyllä sitä tarvittaessa osaa sepittää tarinan. Ja nykyään voi adoptoida ihan vain toteamalla, ettei ole tullut biologisia lapsia hankittua ja ikääkin jo on. Ei ne vaadi mitään nyyhkytarinaa. Moni uraohjus adoptoi lapsen, kun ei nuorempana sitä biolasta ehtinyt tekemään. Ap
Se raskaus ja synnytys on se helpoin osa lapsen saannissa. Loput 20 vuotta onkin pelkkää helvettiä, ihan sama millaisella kropalla sen tekee.
"Ei tarvitse miettiä biologista kelloa vaan nauttia pitkään huolettomasta, pitkitetystä nuoruudesta."
Ja mitähän vittua? Tottakai sä huolehdit siitä oli adoptoitu tai omasta alapäästä syntynyt, etkä vietä "huoletonta nuoruutta" :D
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 15:01"]Se raskaus ja synnytys on se helpoin osa lapsen saannissa. Loput 20 vuotta onkin pelkkää helvettiä, ihan sama millaisella kropalla sen tekee.
[/quote]
:DDD
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 15:00"][quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 14:55"]Onneksi "haluan adoptoida jotta vartaloni ei mene pilalle" ei ole riittava syy saada lupaa adoptioon.
Seuraavaksi asiallinen kysymys, joka ei liity ap:hen -saako Suomessa adoptoida ns. sosiaalisista syista -riittaako syyksi etta haluaa auttaa koyhassa maassa asuvaa, adoptioon joutunutta lasta?
Keskustelin asiasta eraan ruotsalaisen kanssa (hanella adoptoituja sisaruksia koska tutkimusten jalkeen luultiin etta vanhemmat eivat voi saada biologisia lapsia) ja muistelen hanen sanoneen ettei se onnistu Ruotsissa. Eli jos ajattelisin etta maailmassa riittaa apua tarvitsevia lapsia, ja haluaisin adoptoida siita syysta, onnistuisiko?
[/quote]
Luuletko että minä adoption yhteydessä kerron sen syyksi? Kyllä sitä tarvittaessa osaa sepittää tarinan. Ja nykyään voi adoptoida ihan vain toteamalla, ettei ole tullut biologisia lapsia hankittua ja ikääkin jo on. Ei ne vaadi mitään nyyhkytarinaa. Moni uraohjus adoptoi lapsen, kun ei nuorempana sitä biolasta ehtinyt tekemään. Ap
[/quote]
Et selvasti tieda adoptiosta yhtaan mitaan.
Mutta osaisiko kukaan asiasta tietava vastata aiempaan kysymykseeni? Vai eiko kukaan jarkeva ole eksynyt tahan provo-keskusteluun..
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 15:04"]"Ei tarvitse miettiä biologista kelloa vaan nauttia pitkään huolettomasta, pitkitetystä nuoruudesta."
Ja mitähän vittua? Tottakai sä huolehdit siitä oli adoptoitu tai omasta alapäästä syntynyt, etkä vietä "huoletonta nuoruutta" :D
[/quote]
Et ymmärtänyt viestiä. Se lapsi adoptoidaan vasta yli nelikymppisenä. Siihen asti voi viettää huoletonta nuoruutta. Jos biolapsen tekee, niin lapsi pitää tehdä ajoissa eli on pakko keskeyttää huolettoman nuoruuden vietto. Ap
Älä huoli.Vartalo rupsahtaa iän myötä joka tapaukses,oli synnyttänyt tai ei.Huolehdithan siis et joskus myöhemmin elämässäsi on muutakin sisältöä kuin kaunis edesmennyt vartalosi.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 15:13"]Älä huoli.Vartalo rupsahtaa iän myötä joka tapaukses,oli synnyttänyt tai ei.Huolehdithan siis et joskus myöhemmin elämässäsi on muutakin sisältöä kuin kaunis edesmennyt vartalosi.
[/quote]
Monilla ei- synnyttäneillä on vartalo kunnossa vielä viisikymppisenäkin (Jennifer Aniston). Pitää huolehtia liikunnasta ja ruokavaliosta. Sitten on niitä alle kolmikymppisiä synnyttäneitä naisia, joiden tissit on veltot ja roikkuu, alapää pilalla, mahassa löysä nahka..
Ap
Luuletko että sulle annetaan lasta yli 40-vuotiaana perustein "halusin viettää huoletonta nuoruutta, en halunnut synnyttää ettei pilluni veny ja ettei tulisi yhtäkään arpea muistutuksena siitä että olen ollut joskus raskaana" huhheijjaa.
Näin mäkin teen. Mitä pahaa siinä on? :D Sehän on pirun itsekästä niitä lapsia tänne lykkiä kun maailma on jo valmiiksi ylikansoittunut.
Olen synnyttänyt, olen 20-vuotias ja alapääni on palautunut (tehtiin välilihan leikkaus, arpi siitä toki jäi mutta ei muuta haittaa), mahani ei roiku eikä tissinikään roiku ja BMI on 24 joten ylipainoa ei raskaudesta jäänyt.
kannattaisi edes pintapuolisesti vilkaista adoptiokriteerejä ennenkuin tulee tänne provoilemaan. sama asenne tuntui olevan siinä homoadoptiokeskustelussa, että lapsi tulee perheeseen vain sormia napsauttamalla. ei se niin mene, ei lähimainkaan... kaikkein ällistyttävintä on että ylipäätään kukaan onnistuu adoptoimaan, sellasia yli-ihmisiä siihen vaaditaan. aapeellä ei ole mahdollisuuksia päästä edes alkukarsinnoista läpi, siellä on jo kuultu kaikenmaailman sepitteet ja tekosyyt moneen kertaan.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 15:20"]Luuletko että sulle annetaan lasta yli 40-vuotiaana perustein "halusin viettää huoletonta nuoruutta, en halunnut synnyttää ettei pilluni veny ja ettei tulisi yhtäkään arpea muistutuksena siitä että olen ollut joskus raskaana" huhheijjaa.
[/quote]
Kuten jo sanoin, en minä sitä syyksi kerro. Sanon olleeni uraohjus ja keskittyminen meni siihen. Luuletteko te, että lapsia adoptoidaan vain niille jotka ovat hedelmättömiä?
Ap
Ei lapsia anneta adoptioon tuosta vaan, kun haluaa lapsen adoptoida, se on pitkä prosessi... Ei mikään ole varmaa, aina saa toki haaveilla. Voihan sitä porkkanaankin tukehtua ja bussin alle jäädä :(
Tunnen naisen, joka miehensä kanssa adoptoi nelikymppisenä, kun ei halunnut pilata kroppaansa. Sanoi sen suoraan. Voin rehellisesti sanoa, että ei siinä kropassa olisi ollut mitään pilattavaakaan. Noh, tietäähän sen millainen äiti tuollainen pinnallinen on...lapsi on koulun jälkeen iltamyöhään mummulassa, kun vanhemmat harrastaa töiden jälkeen, eikä äiti voi olla lapsen kanssa kahdestaan kotona. Luulempa, että lapsi on kiintynyt enemmän mummuunsa ja äiti jää hyvän päivän tutuksi.
Siis kaikki kunnia niille, jotka adoptoi, mutta en todellakaan usko, että ap on tosissaan. Adoptio on sellainen prosessi, että se kysyy henkistä lujuutta, ja lisäksi ulkomaisessa adotiossa (ja oikeasti kotimaisessakin) on ihan hirveästi riskejä - siis sellaisia, että lapsella on tosi paljon ongelmia (mulla on monta valaisevaaa esimerkkiä tuttavapiiristä). Semmoiseen ei ryhdy joku, jonka suurin este biol. lapsentekoon on vartalon rupsahtaminen.
Asiaa joka sana. Onnea tulevaan äitiyteen! Muista myös sitten muistuttaa lasta usein, kuinka onnekas on, kun ei tarvitse siellä kadulla asua.