Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitäs jos ei ole elämässä mitään tavoitteita?
21.12.2014 |
Tällaista tässä aamutuimaan pohdiskelen. Minulla ei oikeastaan ole elämälleni mitään tavoitteita, ja vaikka se saattaa tavallaan kuulostaa siltä, että onpas aika rentoa, niin se on oikeasti aika lamaannuttavaa. En minä näe mitään syytä ponnistella opinnoissa (olen näitä paljon parjattuja - syystäkin - ikuisuusopiskelijoita), ei kiinnosta valmistuminen, minulle on ihan sama mitä työtä joskus saan vai jäänkö vaikka työttömäksi sitten... En halua lapsia, en omistusasuntoa. Parisuhteen haluaisin, mutta jos ei sopivaa kumppania vastaan tule niin minkäs minä sille mahdan.
Mutta jos en vakavasti sairastu tai joudu onnettomuuteen tms. (mitä en toki toivokaan...) niin elämää on kuitenkin jäljellä odotteen mukaan noin 60 vuotta. 60! Mitä ihmettä minä muka teen 60 vuotta, kun ei mikään kiinnosta? Kaikki on minulle vaan "ihan sama". Tuntuu että olen ihan umpikujassa jo nyt, vaikka ikää on vielä alle 25v. Ei mitään päämääriä, pelkkää turhauttavaa haahuilua päivästä ja vuodesta toiseen. En edes muista, milloin viimeksi olisin pidemmän aikaa ollut ns. onnellinen. Toki joitain ilonhetkiä aina silloin tällöin on, kivoja tapahtumia tai hyviä keskusteluja ystävien kanssa, mutta suurimmaksi osaksi elämä on vain ankeaa ja harmaata.
Olen oikeasti kateellinen kaikille teille, jotka haaveilette vaikka ihan yksinkertaisistakin jutuista, kuten siitä asunnosta ja perheestä. Tavoitteet varmasti auttavat elämässä eteenpäin... tai pystyy edes elämään. Minun "elämäni" on tällaista turhaa jumittamista.
Kommentit (32)
Mulla sama juttu. Oon 27v, töissä oon, opiskella haluaisin, mutta kun ei ole varaa siihen.( Niille jotka sanoo opiskelujen maksuttomuudesta, kummasti mun tutuilla on yli 15 000e opintolainaa.)
Mä en vaan jaksaisi. En ole hyvä missään. Mulla on vain mies ja 1 ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 07:20"]
Olet luultavasti keskivertoa älykkäämpi.
itse ajattelen aika lailla samoin. Hintana siitä on parisuhdettomuus.
[/quote]
Keskivertoa älykkäämpi? Luulisi, että jos olisin edes keskivertoälykäs, niin viitsisin vaikka valmistuakin tai osaisin etsiä jotain suuntaa elämälleni. Epäilen pikemminkin olevani keskivertoa typerämpi. Toki riippuu, miten älykkyys mitataan. Tuostahan on kiistelty vuosikaudet, eikä vieläkään ole mitään yleismaailmallista täysin pätevää objektiivista älykkyyden mittaria...
Johtaako päämäärättömyys myös siihen, ettei parisuhdettakaan saa...? Olenhan minä noita selittäviä tekijöitä välillä yrittänyt miettiä, olen tosin vain päätynyt sitten ajattelemana, että eipä vaan ole sopivaa tullut vastaan. Toisaalta enpä ole hirveän aktiivisesti jaksanut etsiäkään, joten ehkä tuo jotain selittääkin.
ap
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 07:21"]
Mulla sama juttu. Oon 27v, töissä oon, opiskella haluaisin, mutta kun ei ole varaa siihen.( Niille jotka sanoo opiskelujen maksuttomuudesta, kummasti mun tutuilla on yli 15 000e opintolainaa.) Mä en vaan jaksaisi. En ole hyvä missään. Mulla on vain mies ja 1 ystävä.
[/quote]
Tottahan tuo on, että opiskelu sinänsä on (lähes) ilmaista, mutta kyllä se eläminen opiskeluvuosinakin maksaa. Kaikki eivät saa töitä ja/tai edullista opiskelija-asuntoa, jotkut eivät vain halua luopua elintasostaan ja siksi vapaaehtoisesti ottavat lainan. Ihan ok sekin, mikäs siinä, jos on valmis lainaansa pois makselemaan. Onhan siihen aikaa. Kyllä minullakin lainaa on ja jollain rahallahan sitäkin on sitten joskus pois makseltava.
Mutta sama minulla, en minäkään ole hyvä missään. Pääsin opiskelemaan, mutta enpä tiedä, pääsenkö valmistumaan. Vaihtaisin opintoni parisuhteeseen koska tahansa, kyllä rakkaus on tutkintotodistusta tärkeämpi. (No, minulla ei tosin ole vielä sitäkään ja kuten sanoin, ei välttämättä tulekaan...)
ap
Hah...samaa toivottomuutta täälläkin näin aamutuimaan.Heräsin ja ekat ajatukset on sitä ei ei jaksa...kaikki on mennyt pieleen ja mikään ei tuota tarpeeksi iloa.Ajattelen että en mä tätä elämää joka sisältää niiiin paljon kaikkea,jaksa loppuun saakka(mikä se loppu olisikaan)mietin että pakko varmaan jossain vaiheessa tehdä ite asialle jotain.Opiskelen,olen vaimo ja poikien äiti talous on velkainen mutta pärjätään...ystäviä muutama,keneenkään en silti osaa luottaa täysin,avioliitto on ok mutta ei romanttinen,lasten kasvatus on tavallaan epäonnistunut ei mitään kunnioitusta heillä,koko vanhemmuus on yllättänyt vasta hiljattain ja kaduttaa...en jaksa suoritua enää tässä elämässä!!
Niin vielä...älä "hanki" lapsi...se huoli minkä siitä saa loppuelämäksi...huh!(mitä heistä tulee isona ja millaisia ihmisiä ja millainen elämä...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 07:28"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 07:20"]
Olet luultavasti keskivertoa älykkäämpi.
itse ajattelen aika lailla samoin. Hintana siitä on parisuhdettomuus.
[/quote]
Keskivertoa älykkäämpi? Luulisi, että jos olisin edes keskivertoälykäs, niin viitsisin vaikka valmistuakin tai osaisin etsiä jotain suuntaa elämälleni. Epäilen pikemminkin olevani keskivertoa typerämpi. Toki riippuu, miten älykkyys mitataan. Tuostahan on kiistelty vuosikaudet, eikä vieläkään ole mitään yleismaailmallista täysin pätevää objektiivista älykkyyden mittaria...
Johtaako päämäärättömyys myös siihen, ettei parisuhdettakaan saa...? Olenhan minä noita selittäviä tekijöitä välillä yrittänyt miettiä, olen tosin vain päätynyt sitten ajattelemana, että eipä vaan ole sopivaa tullut vastaan. Toisaalta enpä ole hirveän aktiivisesti jaksanut etsiäkään, joten ehkä tuo jotain selittääkin.
ap
[/quote]
"Normaali" lammas (nainen) ei ikinä edes mieti tai kyseenalaista mitä sinä ap aloituksessasi.
Ajatelepa, mitä vastavalla tavoin ajattelevalle miehelle käy elämässä. Naiset ovat täysin laumaeläimiä ja auktoriteettiuskovaisia konformisteja. Jos mies ei ala elämään yleisen elämisen normin (elinikäinen työ, omistusasunto, parisuhde, lapset, auto jne.) mukaisesti, vaan kyseenalaistaa sen, niin mies menee vaihtoon tai ei koskaan edes ole potentiaalinen kumppani.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 07:45"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 07:28"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 07:20"]
Olet luultavasti keskivertoa älykkäämpi.
itse ajattelen aika lailla samoin. Hintana siitä on parisuhdettomuus.
[/quote]
Keskivertoa älykkäämpi? Luulisi, että jos olisin edes keskivertoälykäs, niin viitsisin vaikka valmistuakin tai osaisin etsiä jotain suuntaa elämälleni. Epäilen pikemminkin olevani keskivertoa typerämpi. Toki riippuu, miten älykkyys mitataan. Tuostahan on kiistelty vuosikaudet, eikä vieläkään ole mitään yleismaailmallista täysin pätevää objektiivista älykkyyden mittaria...
Johtaako päämäärättömyys myös siihen, ettei parisuhdettakaan saa...? Olenhan minä noita selittäviä tekijöitä välillä yrittänyt miettiä, olen tosin vain päätynyt sitten ajattelemana, että eipä vaan ole sopivaa tullut vastaan. Toisaalta enpä ole hirveän aktiivisesti jaksanut etsiäkään, joten ehkä tuo jotain selittääkin.
ap
[/quote]
"Normaali" lammas (nainen) ei ikinä edes mieti tai kyseenalaista mitä sinä ap aloituksessasi.
Ajatelepa, mitä vastavalla tavoin ajattelevalle miehelle käy elämässä. Naiset ovat täysin laumaeläimiä ja auktoriteettiuskovaisia konformisteja. Jos mies ei ala elämään yleisen elämisen normin (elinikäinen työ, omistusasunto, parisuhde, lapset, auto jne.) mukaisesti, vaan kyseenalaistaa sen, niin mies menee vaihtoon tai ei koskaan edes ole potentiaalinen kumppani.
[/quote]
No mutta sinkkuhan minäkin olen, että eipä tästä naiseudesta ihan hirveästi ole etua ollut. Että jos normien vastaan toimiminen olisi naisille jotenkin sallitumpaa, niin en ainakaan itse ole kovin hyvä esimerkki siitä, että se johonkin onneen johtaisi...
Sivuhuomautuksena, minä luulen kyllä, että ennemmin tuollainen ajattelutapa ("naiset ovat lampaita") siihen sinkkuuteen miehelläkin johtaa kuin se, että ei suostu tunkemaan itseään norminmukaiseen elämään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on noin isot pelot epäonnistumisesta, että lamaannut. Luulet, että et halua mitään, koska et uskalla haluta tai yrittää.. Et uskalla onnistua. Et uskalla epäonnistuakaan. Olet tavallaan turta. Ja sitten siitä tuo masennus.
Sinulla on kaikki mahdollisuudet, kun vain mietit omat motiivisi ja mikä on sinut tuohon tilaan ja jumiin tuonut.
jotain sinulle on tapahtunut...jotain sinua loukkaavaa, mitä häpeät ja laitat sen omalle kontollesi. Veikkaan ettei se ole ollenkaan sinun vikasi, mutta sinä otat vastuun.
tai sitten joku tai jokin on sinut esim. lapsuudesa latistanut.
mene juttelemaan johonkin ryhmään tai psykologille.
uskalla hakea apua ja uskalla ottaa apua vastaan. älä jätä itseäsi apua vaille.
tule pois sieltä nurkista ja rupea elämään. Olet hieno.
Minulle elämän tarkoitus on toisten ihmisten, eläinten ja ylipäätään maapallon auttaminen ja rakastaminen. Kaikki muu, ja kaikki sellainen mitä itselle tavoitellaan, varakkuus jne. on toissijaista. Kun tämän ymmärtää, on jo päässyt ison askeleen eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 07:21"]
Mulla sama juttu. Oon 27v, töissä oon, opiskella haluaisin, mutta kun ei ole varaa siihen.( Niille jotka sanoo opiskelujen maksuttomuudesta, kummasti mun tutuilla on yli 15 000e opintolainaa.) Mä en vaan jaksaisi. En ole hyvä missään. Mulla on vain mies ja 1 ystävä.
[/quote]
miten niin "vain"?. Tuo on jo paljon.
Näe itsesi toisten silmin. Hienoa, että olet opiskellut. Uskalla onnistua. Sinulla on oikeasti asiat hyvin. Uskalla ajatella niin.
mene juttelemaan johonkin. Asenteesi vie sinulta energiaa.
harrasta, liiku, syö ja nuku. Hoida itseäsi.
Eiköhän tuo ole oire masennuksesta. Se on vain niin että terveellä ihmisillä on aina tavoitteita ja energiaa piisaa niiden toteuttamiseen. Ei uskoisi, jos on itse aina ollut masentunut kroonisesti, mutta näin se vain menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 07:55"]
Sinulla on noin isot pelot epäonnistumisesta, että lamaannut. Luulet, että et halua mitään, koska et uskalla haluta tai yrittää.. Et uskalla onnistua. Et uskalla epäonnistuakaan. Olet tavallaan turta. Ja sitten siitä tuo masennus.
Sinulla on kaikki mahdollisuudet, kun vain mietit omat motiivisi ja mikä on sinut tuohon tilaan ja jumiin tuonut.
jotain sinulle on tapahtunut...jotain sinua loukkaavaa, mitä häpeät ja laitat sen omalle kontollesi. Veikkaan ettei se ole ollenkaan sinun vikasi, mutta sinä otat vastuun.
tai sitten joku tai jokin on sinut esim. lapsuudesa latistanut.
mene juttelemaan johonkin ryhmään tai psykologille.
uskalla hakea apua ja uskalla ottaa apua vastaan. älä jätä itseäsi apua vaille.
tule pois sieltä nurkista ja rupea elämään. Olet hieno.
[/quote]
Kiitos mukavasta viestistä, mutta saatoit hiukan ylianalysoida. Minulla ei yksinkertaisesti ole haluakaan "onnistua" missään, ei siksi että pelkäisin sitä tai epäonnistumistakaan, vaan siksi koska minua ei vaan ihan oikeasti mikään kiinnosta. Jos jossain joskus sattumalta onnistunkin, niin sekin tuottaa vain hetkellistä iloa. Ei minulla ole mitään sellaista "juttua", kutsumusta tai mitään, jonka eteen haluaisin ponnistella.
Olen käynyt juttelemassa psykologillakin ja yhdessä sitten kuitenkin todettiin, ettei minussa muuta vikaa ole kuin se, että mikään ei kiinnosta. Eikä sitä oikein voi ulkoapäin kiinnostusta toisen päähän tunkeakaan.
ap
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 08:01"]
Eiköhän tuo ole oire masennuksesta. Se on vain niin että terveellä ihmisillä on aina tavoitteita ja energiaa piisaa niiden toteuttamiseen. Ei uskoisi, jos on itse aina ollut masentunut kroonisesti, mutta näin se vain menee.
[/quote]
Ainakaan erään psykologin mielestä, jonka juttusilla taannoin kävin, ei ollut kyse masennuksesta tai muustakaan vakavasta mielenterveyden häiriöstä. Kai minä vain olen luonteeltani tällainen laiskempi hälläväliä-tyyppi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 07:20"]
Olet luultavasti keskivertoa älykkäämpi.
itse ajattelen aika lailla samoin. Hintana siitä on parisuhdettomuus.
[/quote]
No ei kukaan halua tuollaista aikaansaamatonta luuseria.
Muistan vähän samantyyppisiä tuntemuksia silloin joskus. Jos tavoite tuntuu puuttuvan, voi tehdä niinkin, että asetat tavoitteeksi "jotain vaan" esim. mökki paikasta, josta pidät, pääsy linnan juhliin, maratonin juoksu, tohtoriksi väittäminen. Sitten tästä tavoitteesta voi jutella ystäville ja tutuille. Jotkut reagoivat kummallisesti, joillekin se taas jää mieleen ja he voivat auttaa sinua eteenpäin, kertovat asiasta joka auttaa eteenpäin kun törmäävät sellaiseen. Ei haittaa, vaikkei tavoitteeseen pääsisikään, sillä se on olla hauskaa selvittää, mitä pieniä juttuja pitää tehdä ehdin, jotta pääsee sen ensimmäisen metrin siihen suuntaan, jossa se tavoite on iilometrin päässä. Kun asioista alkaa ottaa selvää niin matkan varrella tavoite voi muuttua. Tätä kautta pääsee kokeilemaan eri juttuja ja kun kokeilee kaikkea, löytää jossain vaiheessa jostain, mistä pitää.
Tähän pätee kliseinen sananlasku: matka on tärkeämpi kuin päämäärä. Matkalla voi kasvaa ihmisenä (siis kasvaa jonkin verran, en tarkoita henkistä über-valaistumista).
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 07:54"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 07:45"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 07:28"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 07:20"]
Olet luultavasti keskivertoa älykkäämpi.
itse ajattelen aika lailla samoin. Hintana siitä on parisuhdettomuus.
[/quote]
Keskivertoa älykkäämpi? Luulisi, että jos olisin edes keskivertoälykäs, niin viitsisin vaikka valmistuakin tai osaisin etsiä jotain suuntaa elämälleni. Epäilen pikemminkin olevani keskivertoa typerämpi. Toki riippuu, miten älykkyys mitataan. Tuostahan on kiistelty vuosikaudet, eikä vieläkään ole mitään yleismaailmallista täysin pätevää objektiivista älykkyyden mittaria...
Johtaako päämäärättömyys myös siihen, ettei parisuhdettakaan saa...? Olenhan minä noita selittäviä tekijöitä välillä yrittänyt miettiä, olen tosin vain päätynyt sitten ajattelemana, että eipä vaan ole sopivaa tullut vastaan. Toisaalta enpä ole hirveän aktiivisesti jaksanut etsiäkään, joten ehkä tuo jotain selittääkin.
ap
[/quote]
"Normaali" lammas (nainen) ei ikinä edes mieti tai kyseenalaista mitä sinä ap aloituksessasi.
Ajatelepa, mitä vastavalla tavoin ajattelevalle miehelle käy elämässä. Naiset ovat täysin laumaeläimiä ja auktoriteettiuskovaisia konformisteja. Jos mies ei ala elämään yleisen elämisen normin (elinikäinen työ, omistusasunto, parisuhde, lapset, auto jne.) mukaisesti, vaan kyseenalaistaa sen, niin mies menee vaihtoon tai ei koskaan edes ole potentiaalinen kumppani.
[/quote]
No mutta sinkkuhan minäkin olen, että eipä tästä naiseudesta ihan hirveästi ole etua ollut. Että jos normien vastaan toimiminen olisi naisille jotenkin sallitumpaa, niin en ainakaan itse ole kovin hyvä esimerkki siitä, että se johonkin onneen johtaisi...
Sivuhuomautuksena, minä luulen kyllä, että ennemmin tuollainen ajattelutapa ("naiset ovat lampaita") siihen sinkkuuteen miehelläkin johtaa kuin se, että ei suostu tunkemaan itseään norminmukaiseen elämään.
ap
[/quote]
Huoh. Nainen voi olla ja ajatella mitä hyvänsä, niin aina löytyy halukas ja suostuvainen mies. Eli sanktiot laumasta poikkeavaan käytökseen tai ajatteluun ovat vain miehille.
Ai niin, tuosta vielä, ettei ole väliä onko töissä vai työtön. Parempi on olla töissä tai yrittäjä. Toki työtön saa vähintään peruspäivärahaa, mutta jos/kun valtion raha-asiat menevät tulevaisuudessa huonommaksi, en olisi yhtään varma että peruspäiväraha tulee riittämään edes siihen elintasoon, mihin se riittää nykyään. Peruspäivärahalla kun joutuu elämään niin tulotason päättää eduskunta - toimeentulo on sellaisten ihmisten käsissä joita ei ole koskaan tavannut, joita ei tunne. Vaikutusmahdollisuudet ovat olemattomat. Töissä sentään on pomo, jonka kanssa palkast voi jutella ja omalla työpanoksella voi vaikuttaa edes jotenkin siihen, miten firmalla menee -> paljonko firmalla on rahaa käytettävissä palkkoihin. Hallinta on edes vähän enemmän omissa käsissä.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 08:24"]
Ai niin, tuosta vielä, ettei ole väliä onko töissä vai työtön. Parempi on olla töissä tai yrittäjä. Toki työtön saa vähintään peruspäivärahaa, mutta jos/kun valtion raha-asiat menevät tulevaisuudessa huonommaksi, en olisi yhtään varma että peruspäiväraha tulee riittämään edes siihen elintasoon, mihin se riittää nykyään. Peruspäivärahalla kun joutuu elämään niin tulotason päättää eduskunta - toimeentulo on sellaisten ihmisten käsissä joita ei ole koskaan tavannut, joita ei tunne. Vaikutusmahdollisuudet ovat olemattomat. Töissä sentään on pomo, jonka kanssa palkast voi jutella ja omalla työpanoksella voi vaikuttaa edes jotenkin siihen, miten firmalla menee -> paljonko firmalla on rahaa käytettävissä palkkoihin. Hallinta on edes vähän enemmän omissa käsissä.
[/quote]
Haista sinä kanootin mallinen vittu
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 08:22"]
Huoh. Nainen voi olla ja ajatella mitä hyvänsä, niin aina löytyy halukas ja suostuvainen mies. Eli sanktiot laumasta poikkeavaan käytökseen tai ajatteluun ovat vain miehille.
[/quote]Asia on paljon yksinkertaisempi. 20-40v ikäluokassa miehiä on enemmän kuin naisia. Oliko se 2% vai 5% en muista. Sanotaan vaikka 5% Tässä tapauksessa jos laitetaan otos ikäryhmästä huoneeseen niin huoneessa on 20 naista ja 21 miestä. Jos kaikkia tuossa huoneessa pyydetään valitsemaan pari, niin jokaiselle naiselle löytyy mies. Takuuvarmasti. Naisilla on tuossa ikäluokassa tavallaan miestakuu. Miehistä yksi jää ilman. Väistämättä jää ilman. Takuita ei ole.
Alue: Aihe vapaa
Olet luultavasti keskivertoa älykkäämpi.
itse ajattelen aika lailla samoin. Hintana siitä on parisuhdettomuus.