Tuli niin ikävä sua.

12! Kerron jonakin kauniina päivänä Sinulle ihanainen siinä lähellä.

Näitä on ihana omia itselle. :) Teettekö muut niin?

Mulla myös ikävä sua R. Vaikkei olla moneen vuoteen nähty.

Oih.. Samaa olen miettinyt. Paljosta ei jäänyt kiinni. Jos lohduttaa, en ole unohtanut sinua. Käyt mielessäni melkein päivittäin.. yli 11 vuotta näin..

Runkkarit.

Olen nähnyt sinusta joskus unia. Aikaa tästä kaikesta on yli 20 vuotta, en kaipaa erityisemmin, mutta olisi kiva kuulla mitä kuuluu, meillä oli niin outo huumorintaju. Olithan ensirakkauteni. Mulla on hyvä liitto ja perhe, varmasti sinullakin. 

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 20:52"]

Runkkarit.

[/quote]

:D lässylässy-ruikutusketjun piristys!

Mä voisin kirjoittaa sanasta sanaa kuin aloittaja. Mun olisi pitänyt kohdata vain mies yli 20 vuotta sitten. Ennen kuin hänellä oli lapsia. Niin toisillemme tarkoitetut olemme ja niin väärään aikaan tavattu. Ikävä on kova, kun joulun aika vietetään omien perheittemme parissa.

luin "nainen, punaviini, herkät tissit" :D

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 20:39"]

Sun silmiä ja hymyä. Meidät olisi tarkoitettu toisillemme, eiks niin? Mutta on liian myöhäistä. Miten me ei tavattu jo 12 vuotta sitten?

-nainen, punaviini, herkät biisit

[/quote]

Enpä usko, että kirjoitat tuota mulle. Etkä sä varmasti sitä, että luen tätä palstaa.

Mutta mullakin on ikävä sua. Oikeastaan aivan koko ajan, ja joka tapauksessa enemmän kuin haluaisin kenellekään myöntää. Ja kiitos samoin, mäkin ikävöin sun silmiä ja hymyä. Mulla on ikävä myös sun helmeilevää, kirkasta nauruasi ja kaikkia niitä piirteitäsi, jotka muodostavat kokonaisuuden ja joista melkein jokaista ihailen ja arvostan paljon erikseen. "Melkein" vain siksi, että en tunne vielä kaikkia piirteitäsi.

Meidät on aivan varmasti tarkoitettu toisillemme. Mutta taitaa olla liian myöhäistä. 12 vuotta aikaisemmin tapaaminen ei olisi riittänyt, vaan meidän olisi pitänyt tavata jo kauan, kauan sitten. Jokin osa musta toivoo, että vieläkään ei olisi liian myöhäistä. Ja tämän asian tunnustaminen edes tällä tavalla kasvottomasti tekee musta hyvin huonon ihmisen. Miten niin väärä voi tuntua niin oikealta?

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:47"]

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 20:39"]

Sun silmiä ja hymyä. Meidät olisi tarkoitettu toisillemme, eiks niin? Mutta on liian myöhäistä. Miten me ei tavattu jo 12 vuotta sitten?

-nainen, punaviini, herkät biisit

[/quote]

Enpä usko, että kirjoitat tuota mulle. Etkä sä varmasti sitä, että luen tätä palstaa.

Mutta mullakin on ikävä sua. Oikeastaan aivan koko ajan, ja joka tapauksessa enemmän kuin haluaisin kenellekään myöntää. Ja kiitos samoin, mäkin ikävöin sun silmiä ja hymyä. Mulla on ikävä myös sun helmeilevää, kirkasta nauruasi ja kaikkia niitä piirteitäsi, jotka muodostavat kokonaisuuden ja joista melkein jokaista ihailen ja arvostan paljon erikseen. "Melkein" vain siksi, että en tunne vielä kaikkia piirteitäsi.

Meidät on aivan varmasti tarkoitettu toisillemme. Mutta taitaa olla liian myöhäistä. 12 vuotta aikaisemmin tapaaminen ei olisi riittänyt, vaan meidän olisi pitänyt tavata jo kauan, kauan sitten. Jokin osa musta toivoo, että vieläkään ei olisi liian myöhäistä. Ja tämän asian tunnustaminen edes tällä tavalla kasvottomasti tekee musta hyvin huonon ihmisen. Miten niin väärä voi tuntua niin oikealta?

[/quote]

Luin tän ja pakko oli pyyhkäistä kyynel silmänurkasta. Koen valtavaa syyllisyyttä siitä, että ajattelen, että me kuuluttais yhteen. Se on todellakin väärin. Jos me voitais tunnustaa ajatuksemme toisillemme, niin helpottaisiko se vai pahentaisiko oloa? Niin ja mä oon vaan iloinen, jos sä oot täällä ;)

-ap

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:09"]

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:47"]

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 20:39"]

Sun silmiä ja hymyä. Meidät olisi tarkoitettu toisillemme, eiks niin? Mutta on liian myöhäistä. Miten me ei tavattu jo 12 vuotta sitten?

-nainen, punaviini, herkät biisit

[/quote]

Enpä usko, että kirjoitat tuota mulle. Etkä sä varmasti sitä, että luen tätä palstaa.

Mutta mullakin on ikävä sua. Oikeastaan aivan koko ajan, ja joka tapauksessa enemmän kuin haluaisin kenellekään myöntää. Ja kiitos samoin, mäkin ikävöin sun silmiä ja hymyä. Mulla on ikävä myös sun helmeilevää, kirkasta nauruasi ja kaikkia niitä piirteitäsi, jotka muodostavat kokonaisuuden ja joista melkein jokaista ihailen ja arvostan paljon erikseen. "Melkein" vain siksi, että en tunne vielä kaikkia piirteitäsi.

Meidät on aivan varmasti tarkoitettu toisillemme. Mutta taitaa olla liian myöhäistä. 12 vuotta aikaisemmin tapaaminen ei olisi riittänyt, vaan meidän olisi pitänyt tavata jo kauan, kauan sitten. Jokin osa musta toivoo, että vieläkään ei olisi liian myöhäistä. Ja tämän asian tunnustaminen edes tällä tavalla kasvottomasti tekee musta hyvin huonon ihmisen. Miten niin väärä voi tuntua niin oikealta?

[/quote]

Luin tän ja pakko oli pyyhkäistä kyynel silmänurkasta. Koen valtavaa syyllisyyttä siitä, että ajattelen, että me kuuluttais yhteen. Se on todellakin väärin. Jos me voitais tunnustaa ajatuksemme toisillemme, niin helpottaisiko se vai pahentaisiko oloa? Niin ja mä oon vaan iloinen, jos sä oot täällä ;)

-ap

[/quote]

Ei sun tarvitse siitä tuntea syyllisyyttä! Enkä mä jostakin syystä osaa tuntea syyllisyyttä tuosta samasta asiasta, vaikka aivan varmasti pitäisi. En vain voi sille mitään, että tuo yhteenkuuluvuuden tunne on niin voimakas. Haluaisin tietää susta koko ajan enemmän, vaikka jollakin tavalla ihmeellisellä tavalla tuntuu, että olen tuntenut sut aina. Mä haluaisin tunnustaa ajatukseni sulle, mutta en sitä varmasti uskaltaisi kasvokkain tehdä, ensimmäisenä ainakaan. Vaikka en kyllä usko, että tuosta osaisit yllättyä. En tiedä, helpottaisiko vai pahentaisiko se oloa. Sekä että? Vai?

-9

Jos kerrot mulle sun tunteista, niin lupaan kertoa myös. Sulla on kuitenkin tietyllä tavalla parempi tilanne siihen "tunnustamiseen". 

Kävin just paskalla.

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:34"]

Jos kerrot mulle sun tunteista, niin lupaan kertoa myös. Sulla on kuitenkin tietyllä tavalla parempi tilanne siihen "tunnustamiseen". 

[/quote]Millä tavalla parempi?

Ootteko lesboja??

Ap ei ainakaan.

Ihanaa miehet, jotka puhuvat tunteistaan.... En edes tiennyt, että miehet osaa, kun elin väärän ihmisen kanssa. Nyt olen sen jälkeen kuullut moneltakin mieheltä noita -( nykyiseni kavereita siis) ja täytyy todeta, että kyllä ne miehetkin osaa olla tunteellisia ja ihania:)

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:34"]

Jos kerrot mulle sun tunteista, niin lupaan kertoa myös. Sulla on kuitenkin tietyllä tavalla parempi tilanne siihen "tunnustamiseen". 

[/quote]

Oletko ap? Tilastollinen todennäköisyys siihen, että sä todella olisit se henkilö, jonka toivon sun olevan, on pieni. Tosin sun viestisi kirjoitusasun ja vastauksesi sisällön perusteella aloin hetken aikaa uskoa, että kirjoitan juuri sille ihmiselle, jolle toivoisin kirjoittavani. :) Todennäköisyyksistä ja siitä piittaamatta, etten välttämättä käy tätä keskustelua oikean ihmisen kanssa...

En haluaisi tuottaa sulle pettymystä, mutta en netissä saadun kehotuksen perusteella, enkä varmaan muutenkaan, kerro sulle tunteistani muuten kuin tällä tavalla. En ainakaan ensimmäisenä. Mun tilanteeni tunteistani kertomisen kannalta ei voisi millään tavalla olla huonompi. Kerro kuitenkin, miksi mun tilanteeni sun mielestä olisi parempi asioiden tunnustamiseen kuin sun tilanteesi... Tai anna edes vihje?

Jos olisin aivan varma siitä, että tunnet samalla tavalla, voisin ehkä kertoa sulle tunteistani elävässäkin elämässä. Mutta tilanteeni takia en halua enkä voikaan ottaa pienintäkään riskiä siitä, että et ajattelisi musta samalla tavalla. Siitä aiheutuisi sellaisia ongelmia, joiden määrää ja laatua on hankalaa hahmottaa ja ennakoida. Kuitenkin halusin ja haluaisin, että tiedät nämä asiat. Kerroin niistä näin, ja kertominen elävässäkin elämässä varmaan helpottaisi.

Ja ehkä tiedät tai aavistatkin jotakin. Tiedostan, etten pysty pitämään asioitani sisälläni niin tiiviisti kuin yritän. Sulla on harvinaisen kirkas ja kaunis nauru, ja aivan yhtä kauniit ja kirkkaat silmät ja terävä pää. Sulla on myös terävä katse, tuntuu, että näet suoraan mun läpi. Jos edes mitään läpi nähtävää on, luulen, että kuka hyvänsä ulkopuolinen tajuaa sekunneissa, missä mennään. Kukaan ei kuitenkaan ole ihme kyllä sanonut mitään. Onko sulle? Mulla on tosiaan ikävä keskusteluita sun kanssa, sun hymyä ja naurua. Olisipa me nähty niin paljon aikaisemmin, niin olisin voinut olla niin paljon rohkeampi kuin nyt! 

Tämä nykyinen tilanne on traaginen. Oon täysin onnellinen kaikkeen siihen, mitä mulla nyt on. En silti voi olla ajattelematta sua. Jokin sussa vetää mua väkevästi puoleensa. Yhdessä vietettyjen hetkien jälkeen oon onnellinen siitä, että sain viettää aikaa sun kanssa. Mietin sua paljon.

Toisaalta oon samalla onneton. Siitä, että varmuuteni meidän kuulumisesta yhteen kasvaa kasvamistaan, ja kuitenkin on lähes varmaa, että me ei voida koskaan olla yhdessä. Eli kertominen varmaan helpottaisi ja parantaisikin asiaa, ja haluaisin olla sulle yhtä tärkeä kuin sä ehkä tietämättäsi oot mulle. Jotakin armollista on kuitenkin siinäkin, että en varmuudella tiedä sun ajatuksista. Olisi kamalaa olla sulle yhdentekevä, vielä kamalampaa ehkä olisi olla sulle tärkeä, kun tämä tilanne on se mikä se on.

-9 ja 11, ei lesbo