Lue keskustelun säännöt.
"Anteeksi, että koit asian näin"
19.10.2021 |
Onko se oikeasti pahoittelua, jos sanotaan "Anteeksi, että koit asian näin" tai pahoitellaan, että siitä heräsi ikävä tunne? Sitten kerrotaan, miten asian olisi voinut tulkita toisin ja mukavammin.
Kommentit (73)
Jos on pahoillaan siitä, että on loukannut toista tahtomattaan, niin voihan sen sanoa. Mutta jos kyse on vain väärinkäsityksestä eikä mistään sen kummemmasta, niin ei varmaan edes tarvitse pyydellä anteeksi, riittää kun kertoo mitä on oikeasti tarkoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin käytän tuota tilanteessa, jossa odotetaan anteeksipyyntöä mutta mua ei kaduta pätkääkään.
Olen pahoillani, jos koit asian niin...
Olen pahoillani, jos susta tuntuu että...
Pahoittelen, ikävää kokemusta...Siinä esitetään pahoittelut ja empatiat samassa yhteydessä ja asia on sillä sovittu. Kätevä tapa esim. töissä jos tulee vaikka mielipide-eroja palaverissa ja joku loukkaantuu.
"Olen pahoillani, jos susta tuntuu, että...", on todella loukkaavaa. Ikäänkuin tuntemasi tunne olisi väärä ja epäoikeutettu, ja sitä pitää pahoitella ja voivotella. Olet todenäköisesti töissäsi ei-pidetty ihminen tai kiusaajana tunnettu. Empatia on ihan muuta kuin tuollainen sanoilla kikkailu, joka päällepäin näyttää korrektilta, mutta pinnan alta on vai narsistisen alentuvaa käytöstä toista kohtaan ja myös loogisesti virheellinen päätelmä: "Tunnet väärin, joten minä siis olen empaattinen."
Hitsin vaikeeta. Ei saa pahoitella eikä pyytää anteeksi. Jos teet niin, niin mönkään menee.
Ymmärsit väärin, mitä sulle sanoin, en pyydä anteeksi enkä pahoittele, koska syy ei ollut minussa vaan jossain muualla? Sinussa?
Vierailija kirjoitti:
Halutaan korrektisti ilmaista, että olet kokemuksesi kanssa väärässä, että en ole tarkoittanut asiaa lainkaan niin kuin sen koit, eikä vika ollut minun päässäni.
Mikä voi myös olla aivan totta. Aina loukkaaja ei ole se persoonallisuushäiriöinen, vaan jotkut myös tulkitsevat herkästi (ja tahallaankin) toisten puheet väärin.
Eka ei ole, toka on.
Noilla on eroa. "Anteeksi, että koit näin" = "anteeksi, että olet tyhmä, etkä ymmärrä".
Mutta "anteeksi, että puheistani heräsi ikävä fiilis" ainakin osin myöntää, että puheet olivat se tunteen herättäjä eli puhuja puhui/toimi tökerösti.
"Olen pahoillani, että loukkasin/että ymmärsit asian niin" tms. sopii tilanteeseen paremmin kuin anteeksipyyntö. Jos tarkoitus ei kertakaikkiaan ole ollut loukata tai kuulija on tulkinnut asian todella väärin. Ei se ole aina mitään veetuilua tai narskun touhuja, vika todella voi olla kuulijan puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin käytän tuota tilanteessa, jossa odotetaan anteeksipyyntöä mutta mua ei kaduta pätkääkään.
Olen pahoillani, jos koit asian niin...
Olen pahoillani, jos susta tuntuu että...
Pahoittelen, ikävää kokemusta...Siinä esitetään pahoittelut ja empatiat samassa yhteydessä ja asia on sillä sovittu. Kätevä tapa esim. töissä jos tulee vaikka mielipide-eroja palaverissa ja joku loukkaantuu.
"Olen pahoillani, jos susta tuntuu, että...", on todella loukkaavaa. Ikäänkuin tuntemasi tunne olisi väärä ja epäoikeutettu, ja sitä pitää pahoitella ja voivotella. Olet todenäköisesti töissäsi ei-pidetty ihminen tai kiusaajana tunnettu. Empatia on ihan muuta kuin tuollainen sanoilla kikkailu, joka päällepäin näyttää korrektilta, mutta pinnan alta on vai narsistisen alentuvaa käytöstä toista kohtaan ja myös loogisesti virheellinen päätelmä: "Tunnet väärin, joten minä siis olen empaattinen."
Asioissa on kaksi puolta. Mitä siinä sitten sanotaan, jos toimin mielestäni oikein, mutta toinen loukkaantuu? En ala pyytelemään anteeksi, jos mielestäni siihen ei ole aihetta. Mielen pahoittaminen ei tarkoita, että on oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eka ei ole, toka on.
Noilla on eroa. "Anteeksi, että koit näin" = "anteeksi, että olet tyhmä, etkä ymmärrä".
Mutta "anteeksi, että puheistani heräsi ikävä fiilis" ainakin osin myöntää, että puheet olivat se tunteen herättäjä eli puhuja puhui/toimi tökerösti.
Niin mutta "anteeksi, puheesta heräsi ikävä fiilis" ei sekään ole anteeksipyyntö siitä, että on sanonut loukkaavia ja pahoja asioita. Sitä kuuluu pyytää anteeksi, vähempi ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eka ei ole, toka on.
Noilla on eroa. "Anteeksi, että koit näin" = "anteeksi, että olet tyhmä, etkä ymmärrä".
Mutta "anteeksi, että puheistani heräsi ikävä fiilis" ainakin osin myöntää, että puheet olivat se tunteen herättäjä eli puhuja puhui/toimi tökerösti.
Niin mutta "anteeksi, puheesta heräsi ikävä fiilis" ei sekään ole anteeksipyyntö siitä, että on sanonut loukkaavia ja pahoja asioita. Sitä kuuluu pyytää anteeksi, vähempi ei riitä.
No entäpä jos ei ole sanonut pahoja ja loukkaavia asioita? On sanonut vain asiat omalta kantiltaan, ja toinen sanoo että tuli ikävä olo? Silloin itse sanon, että ”ikävää, että koit noin” tai ”ikävää, että sulle tuli kurja olo mielipiteistäni”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sanonu miehelle noin, kun hän on käsittänyt sanomani asian toisella tavalla, kuin mitä tarkoitin. Olen ollut aidosti pahoillani, että hänen tulkintansa on aiheuttanut huonoja fiiliksiä, koska en missään nimessä tarkoittanut niin. Syytä on ollut myös minussa, koska kommunikoin sillä hetkellä huonosti. Mutta tämä toimii vain normaalien ihmisten kanssa, ei narsistien.
"Minäkin olen pahoillani siitä, että minusta olet kokovartalokyrpä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin käytän tuota tilanteessa, jossa odotetaan anteeksipyyntöä mutta mua ei kaduta pätkääkään.
Olen pahoillani, jos koit asian niin...
Olen pahoillani, jos susta tuntuu että...
Pahoittelen, ikävää kokemusta...Siinä esitetään pahoittelut ja empatiat samassa yhteydessä ja asia on sillä sovittu. Kätevä tapa esim. töissä jos tulee vaikka mielipide-eroja palaverissa ja joku loukkaantuu.
"Olen pahoillani, jos susta tuntuu, että...", on todella loukkaavaa. Ikäänkuin tuntemasi tunne olisi väärä ja epäoikeutettu, ja sitä pitää pahoitella ja voivotella. Olet todenäköisesti töissäsi ei-pidetty ihminen tai kiusaajana tunnettu. Empatia on ihan muuta kuin tuollainen sanoilla kikkailu, joka päällepäin näyttää korrektilta, mutta pinnan alta on vai narsistisen alentuvaa käytöstä toista kohtaan ja myös loogisesti virheellinen päätelmä: "Tunnet väärin, joten minä siis olen empaattinen."
Asioissa on kaksi puolta. Mitä siinä sitten sanotaan, jos toimin mielestäni oikein, mutta toinen loukkaantuu? En ala pyytelemään anteeksi, jos mielestäni siihen ei ole aihetta. Mielen pahoittaminen ei tarkoita, että on oikeassa.
Miksi pahoitella toisen tunteita? Tunne on tunne, ja sellaisenaan sallittu. Jos et ole tehnyt mielestäsi väärin, niin miksi pyytelet anteeksi? Jos olet, niin pyydät anteeksi sitä omaa SANOMAASI, et toisen tunnetta. Joko ymmärrät eron?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin käytän tuota tilanteessa, jossa odotetaan anteeksipyyntöä mutta mua ei kaduta pätkääkään.
Olen pahoillani, jos koit asian niin...
Olen pahoillani, jos susta tuntuu että...
Pahoittelen, ikävää kokemusta...Siinä esitetään pahoittelut ja empatiat samassa yhteydessä ja asia on sillä sovittu. Kätevä tapa esim. töissä jos tulee vaikka mielipide-eroja palaverissa ja joku loukkaantuu.
"Olen pahoillani, jos susta tuntuu, että...", on todella loukkaavaa. Ikäänkuin tuntemasi tunne olisi väärä ja epäoikeutettu, ja sitä pitää pahoitella ja voivotella. Olet todenäköisesti töissäsi ei-pidetty ihminen tai kiusaajana tunnettu. Empatia on ihan muuta kuin tuollainen sanoilla kikkailu, joka päällepäin näyttää korrektilta, mutta pinnan alta on vai narsistisen alentuvaa käytöstä toista kohtaan ja myös loogisesti virheellinen päätelmä: "Tunnet väärin, joten minä siis olen empaattinen."
Asioissa on kaksi puolta. Mitä siinä sitten sanotaan, jos toimin mielestäni oikein, mutta toinen loukkaantuu? En ala pyytelemään anteeksi, jos mielestäni siihen ei ole aihetta. Mielen pahoittaminen ei tarkoita, että on oikeassa.
No miksi sitten pyytelet anteeksi tai pahoittelet toisen tunnetta? Yhtä lailla myöskään toisen tunteen pahoittelu ei tarkoita, ettei toinen saisi tuntea jotain tunnetta. Jokainen saa tuntea, mitä tuntee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin käytän tuota tilanteessa, jossa odotetaan anteeksipyyntöä mutta mua ei kaduta pätkääkään.
Olen pahoillani, jos koit asian niin...
Olen pahoillani, jos susta tuntuu että...
Pahoittelen, ikävää kokemusta...Siinä esitetään pahoittelut ja empatiat samassa yhteydessä ja asia on sillä sovittu. Kätevä tapa esim. töissä jos tulee vaikka mielipide-eroja palaverissa ja joku loukkaantuu.
"Olen pahoillani, jos susta tuntuu, että...", on todella loukkaavaa. Ikäänkuin tuntemasi tunne olisi väärä ja epäoikeutettu, ja sitä pitää pahoitella ja voivotella. Olet todenäköisesti töissäsi ei-pidetty ihminen tai kiusaajana tunnettu. Empatia on ihan muuta kuin tuollainen sanoilla kikkailu, joka päällepäin näyttää korrektilta, mutta pinnan alta on vai narsistisen alentuvaa käytöstä toista kohtaan ja myös loogisesti virheellinen päätelmä: "Tunnet väärin, joten minä siis olen empaattinen."
Hitsin vaikeeta. Ei saa pahoitella eikä pyytää anteeksi. Jos teet niin, niin mönkään menee.
Ymmärsit väärin, mitä sulle sanoin, en pyydä anteeksi enkä pahoittele, koska syy ei ollut minussa vaan jossain muualla? Sinussa?
Mitä todella pahoittelet tai pyydät anteeksi? Omaa käytöstäsi vai toisen tunnetta? Mieti, onko jälkimmäisessä järkeä tai onko anteeksipyyntösi silloin aitoa, vai nostatko taakan omilta harteiltasi korostetusti toisen harteille? Mieti, miten tilannetta voisi purkaa muulla tavoin, ja onko sinulla siihen todellista halua.
Opettajana oon aina väärässä, opiskelijoiden mielestä. Usein joukosta löytyy joku, joka loukkaantuu. En siis koskaan pyytele anteeksi tekemisiäni tai sanomisiani sillä en koskaan tahallani mokaa tai loukkaa heitä. Virheiden tekeminen on inhimillistä, joten anteeksipyytely olisi kuin pahoittelisin olevani (epätäydellinen) ihminen.
Auktoriteettini, se vähäinenkin, olisi mennyttä, jos joka kerta pyytäisin anteeksi kun joku on kokenut jonkun asian epämiellyttävänä. Opiskelijat valittaisi entistä enemmän, olen huomannut kollegani kautta.
Sen sijaan kyllä saatan pahoitella mokista aiheutuneita seurauksia. Joskus niitä ei ole, joskus on enemmänkin ja ne pitää tietysti korjata mahdollisimman pian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin käytän tuota tilanteessa, jossa odotetaan anteeksipyyntöä mutta mua ei kaduta pätkääkään.
Olen pahoillani, jos koit asian niin...
Olen pahoillani, jos susta tuntuu että...
Pahoittelen, ikävää kokemusta...Siinä esitetään pahoittelut ja empatiat samassa yhteydessä ja asia on sillä sovittu. Kätevä tapa esim. töissä jos tulee vaikka mielipide-eroja palaverissa ja joku loukkaantuu.
"Olen pahoillani, jos susta tuntuu, että...", on todella loukkaavaa. Ikäänkuin tuntemasi tunne olisi väärä ja epäoikeutettu, ja sitä pitää pahoitella ja voivotella. Olet todenäköisesti töissäsi ei-pidetty ihminen tai kiusaajana tunnettu. Empatia on ihan muuta kuin tuollainen sanoilla kikkailu, joka päällepäin näyttää korrektilta, mutta pinnan alta on vai narsistisen alentuvaa käytöstä toista kohtaan ja myös loogisesti virheellinen päätelmä: "Tunnet väärin, joten minä siis olen empaattinen."
Hitsin vaikeeta. Ei saa pahoitella eikä pyytää anteeksi. Jos teet niin, niin mönkään menee.
Ymmärsit väärin, mitä sulle sanoin, en pyydä anteeksi enkä pahoittele, koska syy ei ollut minussa vaan jossain muualla? Sinussa?Mitä todella pahoittelet tai pyydät anteeksi? Omaa käytöstäsi vai toisen tunnetta? Mieti, onko jälkimmäisessä järkeä tai onko anteeksipyyntösi silloin aitoa, vai nostatko taakan omilta harteiltasi korostetusti toisen harteille? Mieti, miten tilannetta voisi purkaa muulla tavoin, ja onko sinulla siihen todellista halua.
Eri
Onko sun mielestä pahoittelu ja anteeksipyyntö samoja asioita?
Omasta mielestäni ne on kaksi aivan eri asiaa.
Pahoitella voi ihan mitä tahansa kurjaa asiaa vaikkei itsellä olisi siihen mitään osaa eikä arpaa tai vaikka olisikin osallinen kunhan on toiminut oikein.
Anteeksipyyntöä ei taas voi esittää ellei itse ole syyllistynyt johonkin kurjaan.
Esim.
"Olen pahoillani, että perheesi sairastui"
"Olen pahoillani, että suutuit/pahastuit/säikähdit, toivon että ymmärrät, että toimin sääntöjen mukaan."
"Anteeksi kun toimin väärin tässä asiassa."
"Anteeksi kun tönäisin sinua"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin käytän tuota tilanteessa, jossa odotetaan anteeksipyyntöä mutta mua ei kaduta pätkääkään.
Olen pahoillani, jos koit asian niin...
Olen pahoillani, jos susta tuntuu että...
Pahoittelen, ikävää kokemusta...Siinä esitetään pahoittelut ja empatiat samassa yhteydessä ja asia on sillä sovittu. Kätevä tapa esim. töissä jos tulee vaikka mielipide-eroja palaverissa ja joku loukkaantuu.
"Olen pahoillani, jos susta tuntuu, että...", on todella loukkaavaa. Ikäänkuin tuntemasi tunne olisi väärä ja epäoikeutettu, ja sitä pitää pahoitella ja voivotella. Olet todenäköisesti töissäsi ei-pidetty ihminen tai kiusaajana tunnettu. Empatia on ihan muuta kuin tuollainen sanoilla kikkailu, joka päällepäin näyttää korrektilta, mutta pinnan alta on vai narsistisen alentuvaa käytöstä toista kohtaan ja myös loogisesti virheellinen päätelmä: "Tunnet väärin, joten minä siis olen empaattinen."
Hitsin vaikeeta. Ei saa pahoitella eikä pyytää anteeksi. Jos teet niin, niin mönkään menee.
Ymmärsit väärin, mitä sulle sanoin, en pyydä anteeksi enkä pahoittele, koska syy ei ollut minussa vaan jossain muualla? Sinussa?Mitä todella pahoittelet tai pyydät anteeksi? Omaa käytöstäsi vai toisen tunnetta? Mieti, onko jälkimmäisessä järkeä tai onko anteeksipyyntösi silloin aitoa, vai nostatko taakan omilta harteiltasi korostetusti toisen harteille? Mieti, miten tilannetta voisi purkaa muulla tavoin, ja onko sinulla siihen todellista halua.
Eri
Onko sun mielestä pahoittelu ja anteeksipyyntö samoja asioita?Omasta mielestäni ne on kaksi aivan eri asiaa.
Pahoitella voi ihan mitä tahansa kurjaa asiaa vaikkei itsellä olisi siihen mitään osaa eikä arpaa tai vaikka olisikin osallinen kunhan on toiminut oikein.
Anteeksipyyntöä ei taas voi esittää ellei itse ole syyllistynyt johonkin kurjaan.Esim.
"Olen pahoillani, että perheesi sairastui"
"Olen pahoillani, että suutuit/pahastuit/säikähdit, toivon että ymmärrät, että toimin sääntöjen mukaan.""Anteeksi kun toimin väärin tässä asiassa."
"Anteeksi kun tönäisin sinua"
Olen samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa.
Olen muutamia kertoja pahoitellut lapselleni, että hän on kokenut toimintani ikävänä. Esim. lapsi meinasi päiväkoti-ikäisenä tunkea metallisen haarukan leivänpaahtimeen. Nappasin sen tietysti häneltä pois ennen kuin mitään ehti tapahtua. Lapsi koki, että nyt äiti kiusaa minua, koska eihän toisten kädestä saa viedä tavaroita. Selitän tilanteen, ja lapsi ymmärtää, että tarkoitus oli suojella eikä kiusata. Lasta kuitenkin harmittaa, eikö äiti olisi voinut suojella mukavammalla tavalla. Silloin olen saattanut pahoitella, että lapsi koki tulleensa kiusatuksi. Mutta en todellakaan pyytäisi anteeksi toimintatapaani, koska mielestäni siinä ei ollut mitään väärää.
En mä ainakaan ala pyytelemään anteeksi jos joku loukkaantuu jostain asiasta enkä ole itse tehnyt mitään väärää.
"Ulkona on kaunis ilma, pitäisikö lähteä terassille?"
"En mä lähde, lääkekuuri ja kaikkea, kiitti kun jätät mut tänne yksin."
"No emmä noin sanonut, ikävää että koet sen noin."
En mä ole vastuussa toisten tunteista eikä muut mun. Mitä sitä anteeksi pyytelemään?
Vierailija kirjoitti:
"Olen pahoillani, että loukkasin/että ymmärsit asian niin" tms. sopii tilanteeseen paremmin kuin anteeksipyyntö. Jos tarkoitus ei kertakaikkiaan ole ollut loukata tai kuulija on tulkinnut asian todella väärin. Ei se ole aina mitään veetuilua tai narskun touhuja, vika todella voi olla kuulijan puolella.
”Anteeksi” on myös vain sana, ilman suurempaa ja pyhempää merkitystä. Sitä käytetään myös pahoitellessa.
Juuri näin. Itse olen käyttänyt tuota lausetta silloin kun joku on tulkinnut sanomani eri tavalla kuin olen sen tarkoittanut. Ja tällainen ajattelee että se pahoittelukaan ei ole vilpitön.
Muissa tilanteissa tuo on vähän sellainen nihkeä anteeksipyynnöksi, jos on oikeasti tahallaan loukannut. Mutta mistä aina tietää onko se tahallista, kaipa se pitää arvioida muuten.