Lue keskustelun säännöt.
Iloitsen äitini kärsimyksistä
20.12.2014 |
Paha saa palkkansa. Hän on vittumainen ihminen ja ilkeä. Haukkunut lapsiaan huoraksi ja muutenkin henkistä väkivaltaa harjoittava. Nyt kärsii pahoja kipuja ja toivottavasti pahenee vielä. Hyvät rahat jää kun kuolee. Jos uskoisin jumalaan olisi hänenlaiselle naiselle helvetissä oma paikkansa. Hyvää joulua kaikille ja ottakaa chillisti.
Kommentit (23)
Joka vitun joulu joutunu kuuntelemaan vanhempien riitelyä jonka aina aloittaa äitini. Onneksi voin nykyään juoda viinaa. Vain laspet joilta puuttuu se sosiaalinen pääoma voivat samaistua tähän fiilikseen; muiden on turha jeesustella. Dat feels kun saa juetlla jonkun fiksun ihmisen kanssa ja tajuaa mistä on jäänyt paitsi. Norsu valittaa kun en ole opiskellut enempää vaikka vakipaikka elle 25-vuotiaana ihan kunniallisesta työstä. Itse empatiatasolta debiiliä ja vanhuus korostaa epämiellyttäviä piirteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 15:22"]Mä en toivo kipuja tai kärsimystä kenellekkään.
[/quote]
En minäkään! Ehkä ei ap:kaan sen jälkeen kun itse kokee mitä kipu on.
Äitys se tee naisesta pyhää lehmää vaikka lehmä muuten olisi.
Sori en oo niin horo et laittaisin mitään ruumiinaukkoihini. toisin kuin äitini on todistetusti tehnyt sillä lapsiakin mokoma saanut. Itse en ole samanlaisen. T. neitsyt:)
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 15:46"]
Mun äiti kuoli 3kk sitten. Mua itkettää koko ajan, kun tiedän miten hän olisi nauttinut joulusta taas tänäkin vuonna ja "Raskasta joulua" albumista. Äiti on aina äiti, se ainoa mitä on. Säälin sinua ap.
[/quote]
Helppoa se on sieltä huudella kun oma äiti on mitä ilmeisemmin ollut normaali, täyspäinen ihminen ja teillä on ollut hyvät välit. Näin ei kaikilla kuitenkaan ole ja siinä kohtaa kun on oman äitinsä psyykkisen pahoinpitelyn ja vihan kohteena, ei tästä äidistä luonnollisesti kovin lämpimiä ajatuksia ole. Se sinunkin pitäisi ymmärtää.
Osanotto äitisi poismenon johdosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
:( Musta tuntui aina pienenä että isäni vihasi minua, haukkui vtun ämmäksi ja akaksi vaikka olin ihan pikkutyttö, nöyryytti, halveksi ja satutti fyysisesti. Tiedostin kuitenkin sen, että hän on ainoa isä mitä minulla tulee olemaan. Kärsin henkisesti todella paljon ja jouduin käymään terapiassa, mutta halusin antaa isälle anteeksi. Nyt 20-vuotiaana olen isän kanssa paljon paremmissa väleissä, koska en katkeroitunut vaan halusin antaa mahdollisuuden. Suosittelen samaa myös sinulle, en kadu todellakaan. Päinvastoin, saan nauttia vihdoin lämpöisestä ja onnellisesta perheestä.
Uskokaa tosiasia, jotkut äidit ja isät ovat niin läpeensä paskoja, että heidän kanssaan ei vaan voi tulla toimeen eikä heistä pysty ajattelemaan mitään positiivista!
Ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 16:45"]
Nyt 20-vuotiaana olen isän kanssa paljon paremmissa väleissä, koska en katkeroitunut vaan halusin antaa mahdollisuuden. Suosittelen samaa myös sinulle, en kadu todellakaan. Päinvastoin, saan nauttia vihdoin lämpöisestä ja onnellisesta perheestä.
[/quote]
Mitenkä isäsi kohtelee sinua nykyään? Millainen hän on nykyään? Kuinka paljon joudut vielä nykyisyydessäkin anteeksiantamaan hänen käytöstään ja nielemään omia tunteitasi?
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 16:51"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 16:45"]
Nyt 20-vuotiaana olen isän kanssa paljon paremmissa väleissä, koska en katkeroitunut vaan halusin antaa mahdollisuuden. Suosittelen samaa myös sinulle, en kadu todellakaan. Päinvastoin, saan nauttia vihdoin lämpöisestä ja onnellisesta perheestä.
[/quote]
Mitenkä isäsi kohtelee sinua nykyään? Millainen hän on nykyään? Kuinka paljon joudut vielä nykyisyydessäkin anteeksiantamaan hänen käytöstään ja nielemään omia tunteitasi?
[/quote]
Kohtelee todella hyvin, haluaa selkeästi hyvittää lapsuuden kärsimykset kun ymmärsi tilanteen "vakavuuden". En joudu anteeksiantamaan oikeastaan mitään, ja jos jotain tulee niin pystymme nykyään puhumalla selvittämään asiat, ja molemmat osaamme pyytää ja antaa anteeksi.
Mutta mun isässä ja aloittajan äidissä on (ilmeisesti?) kuitenkin se ero, että mun isä on pohjimmiltaan hyvä ihminen ja kykeni muuttumaan. On saanut aikoinaan kotonaan aika vastaavanlaisen kasvatuksen, siksi rakkaudenosoitukset ja muut sille vieraampia ja kyllä voi varmaan laskea yhden käden sormilla ne kerrat kun isäni on minua halannut. Jos jotain hyvää haetaan, niin musta on kasvanut aika itsenäinen ihminen, tosin vaikea päästää ketään lähelle tunnetasolla ja itsetunto toisinaan rakoilee. -15
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 16:50"]
Uskokaa tosiasia, jotkut äidit ja isät ovat niin läpeensä paskoja, että heidän kanssaan ei vaan voi tulla toimeen eikä heistä pysty ajattelemaan mitään positiivista!
Ei ap
[/quote]
Samaa olin tulossa kirjoittamaan. Oma "äitini" pahoinpiteli minua henkisesti elämäni ensimmäiset 25 vuotta (ja tekisi sitä edelleen ellen olisi laittanut välejä poikki häneen useampi vuosi sitten). Hän nöyryytti minua, alisti minut täysin, mitätöi ja haukkui minua, pilkkasi ja ivasi, käytti oman kroppansa jatkeena ja kieltäytyi ymmärtämästä, että minä ja hän olemme kaksi eri ihmistä. Etc etc etc. Nuorempana pelkäsin sitä ihmistä, aina sai olla varpaillaan, että koska se taas räjähtää.
Vanhemmiten hänen kanssaan en koskaan saanut aikaan neutraalia keskustelua aiheesta "miltä minusta tuntui kasvaa sinun lapsenasi ja miltä minusta tuntuu nyt", koska hän ei mielestään ole koskaan tehnyt mitään väärää. Hän yksinkertaisesti kieltäytyi kuuntelemasta minua ja keskustelemasta kanssani (mietin hyvin tarkkaan sanani, en syytellyt häntä vaan koitin sanoa miltä minusta tuntuu/on tuntunut). Ulospäin hän aina esitti jotain huolehtivaa Vuoden Äitiä ja pakotti minut mukaan siihen yököttävään näytelmään. Ja kuten sanottua, jos olisin hänen kanssaan tekemisissään edelleen, sama vanha meno jatkuisi ja hän sanelisi ehdot kanssakäymisellemme niin kuin aina teki.
Koskaan tuo ihminen ei ole minulta anteeksi pyytänyt. Sellaisen ihmisen kanssa on helvetin vaikea olla tekemisissä joka on satuttanut sinua enemmän kuin kukaan koskaan, jonka takia olet joutunut käymään vuosikausia terapiassa ja jonka takia elämäsi takkuilee paikoitellen edelleen. Ja joka kieltäytyy näkemästä omia tekosiaan, ei pyydä anteeksi vaan vaatii ettet saa puhua omista tuntemuksistasi vaan sinun pitää esittää niin kuin kaikki olisi hyvin. Vaikka kaikki on päin helvettiä.
Koska tuo ihminen ei muutu eikä koskaan tule muuttumaankaan, en voi olla hänen kanssaan missään tekemisissä oman itseni takia. Haluan elämässäni eteenpäin ja se ei onnistu tuon ihmisen läsnäollessa joka haluaa vetää minut taaksepäin ja pakottaa siihen entiseen roolini jossa olen hänen henkkoht kaatopaikkansa joka nöyrästi ottaa kaiken vastaan.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 16:03"]On suvussa lapsien huorittelua muutenkin ollut mitä serkkuni kanssa olen jutellut. Lisäksi uhannut tappaa siskoni kissan. Muutenki vitun läski ja kulkee kuin mikäkin norsu. Itse jaksan nuolla sen persettä mutta hiljaa iloitsen kun kosminen oikeus tapahtuu(=karma). Ainoa ihiminen maan päällä joka saa minut tuntemaan etten olisi ikinä edes syntynyt; ehkä joku päivä uskallan sen kertoakin hänelle; en tiedä. Vaikeina aikna ilo on jostain revittävä. Onko yleistäki että omaa jälkikasvua huoritellaan? Minua ei vielä ole mutta sen virheen jos norsu joskus tekee, niin sen hän tulee itsekin muistamaan.
[/quote]
Hän on selvästi ollut muun huonoutensa lisäksi ihan paska kasvattaja. Mitä luulet, auttaisiko terapia sinua eheytymään pois katkeruudesta ja vihamielisyydestä, vaikka ne ovatkin äitisi aikaansaamia ongelmia sinussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani teidän kaikkien puolesta, se on todella raastavaa eikä jätä selittelyille sijaa kun kärsii tai on kärsinyt todella paskoista vanhemmista. Sitä tunnetta ei saa sisältä pois kun elämän parhaat vuodet sisintäsi on kalvettu taukoamatta ja kaikessa.
Koskaan en ole myöskään saanut kiitosta, saatikaan anteeksipyyntöä oman isäni puolelta jä hänen kanssaan ei voi olla tekemisissä millään tasolla.
Kun ihmistä tarpeeksi väheksytään, pahoinpidellään niin ruumiillisesti kuin henkisesti, jossakin vaiheessa tulee raja vastaan. Niillä joilla ei ole kokemusta henkilökohtaisesta helvetistä, ei voi sanoa, että yritä ja anna anteeksi, ja vitut, minulla ei ole syytä eikä halua ja uskon asian olevan monen kohdalla samalla lailla.
16
Se vaan, että sen väärin tehneen tämänhetkinen kärsimys ei kenenkään kipua poista. Tulet pettymään jos odotat niin käyvän.
Terveisin hyväksikäytetty, kiusattu, hylätty, vihaansa lopulta väsynyt ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 16:08"]
Ammut omaan jalkaasi AP. Minunkin äitini aiheutti kärsimystä minulle, mutta tavallaan antaisin voiton hänelle jos valtaisin ajatukseni koston himolla ja muilla synkillä ajatuksilla. Koen että silloin hän yhäkin omistaisi minut ja onnistunut muuttamaan minut jollain tavalla kaltaisekseen.
[/quote]
Mietipä tilannetta, jossa niin on jo käynyt silloin kun aloittaja oli vielä täysin riippuvainen äidistään? Se on iso taistelu irti siitä. Ole helvetin onnellinen, ettei sulle ole käynyt niin. Mä ainakin tajuan monet äitini virheet vasta aikuisina, esim. että hän on suorastaan valehdellut minulle monia asioita ja olen ollut siinä uskossa, että maailmaa katsotaan niiden valheellisten lasien läpi. Ja ihmetellyt, miksei mikään suju ja erakoidun.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 17:21"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 16:08"]
Ammut omaan jalkaasi AP. Minunkin äitini aiheutti kärsimystä minulle, mutta tavallaan antaisin voiton hänelle jos valtaisin ajatukseni koston himolla ja muilla synkillä ajatuksilla. Koen että silloin hän yhäkin omistaisi minut ja onnistunut muuttamaan minut jollain tavalla kaltaisekseen.
[/quote]
Mietipä tilannetta, jossa niin on jo käynyt silloin kun aloittaja oli vielä täysin riippuvainen äidistään? Se on iso taistelu irti siitä. Ole helvetin onnellinen, ettei sulle ole käynyt niin. Mä ainakin tajuan monet äitini virheet vasta aikuisina, esim. että hän on suorastaan valehdellut minulle monia asioita ja olen ollut siinä uskossa, että maailmaa katsotaan niiden valheellisten lasien läpi. Ja ihmetellyt, miksei mikään suju ja erakoidun.
[/quote]
Rehellisesti sanottuna minulla on sama kokemus. Halusin vain hieman pysäyttää ja valoittaa, ehkä hieman väärillä sanoilla, että mitä AP nyt tekee itselleen. Toisaalta noiden tunteiden läpi käyminen on yksi osa prosessia ja mietinkin että olisinko lisännyt siitä maininnan, mutta päädyin vain toteamukseeni. Minä vain itse näin (kun tunsin samoin kun AP) että nyt minä en ihan itse ajattele tai annan jonkun toisen hallita itseäni. Kosto esimerkiksi tekona on tapa turruttaa oma moraali ja minuus kostettavan vuoksi. Näen sen jonkinlaisena itseraiskauksena.
Ei tarvitse itse kostaa mitään, kun korkeampi voima huolehtii siitä. Itse voin vain seurata nauttien sivusta. Ap
Mä en toivo kipuja tai kärsimystä kenellekkään.
Eipä ole omena kauas puusta pudonnut.
Mun äiti kuoli 3kk sitten. Mua itkettää koko ajan, kun tiedän miten hän olisi nauttinut joulusta taas tänäkin vuonna ja "Raskasta joulua" albumista. Äiti on aina äiti, se ainoa mitä on. Säälin sinua ap.
Ammut omaan jalkaasi AP. Minunkin äitini aiheutti kärsimystä minulle, mutta tavallaan antaisin voiton hänelle jos valtaisin ajatukseni koston himolla ja muilla synkillä ajatuksilla. Koen että silloin hän yhäkin omistaisi minut ja onnistunut muuttamaan minut jollain tavalla kaltaisekseen.