Toivon tyttöä, olenko huono äiti jos petyn poika uutisesta?

No raskaushan aiheuttaa näitä tunteita, pelkoa, epävarmuutta, toiveita.. Mutta kun se lapsi syntyy, asiat loksahtaa paikoilleen aika nopeasti. :)

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 14:21"]

En tiedä vielä kumpi on tulossa, mutta tyttö olisi vahva toiveeni tai oikestaan haaveeni. Kaikki tarunomaiset jutut kuitenkin viittaa poikaan, mm se että hän sai alkunsa tasan ovulaatio päivänä. 

Pelkään että petyn :( Liikaa... poikien jutut ei ole niin kivoja, on vain autoja, aseita ja muuta tyhmää....

[/quote]No poikia kiinnostaa erilaiset esineet ja asiat, kuten miehiäkin. Tyttöjä ja naisia ihmissuhteet. Esim.minua kiinnosti lapsena eniten dinosaurukset. Tykkäsin myös noista piirrettyjen taisteluhahmoista kuten turtleseista sun muista ja asejutuista myös, mutta en varmaan niin paljon. Eli periaatteessa pojan kiinnostus voi kohdistua vaikka lintuihin tai pesukoneisiin.

Oletko ajatellut, että miksi menet 2ultraan? Voi sukupuolen toivominen / pettyminen tuntua aika pieneltä, jos vauvallasi todetaan sydänvika, hydrokefalus, selkärangan halkio, laajat munuaislataat, kampurajalat, huulihalkio tms. Toivon, että vauvasi on semmoisessa asennossa, että sukupuoli ei näy. Ehkä odottamalla saisit vähän perspektiiviä toiveisiin...

Olen varmaankin tosi ilkeä, mutta minusta näissä kysymyksissä ja ketjuissa unohtuu se, miksi ultraäänitutkimuksia tehdään.

Mä todella toivon ettet ole koulutettu lastenhoitaja, tai et ole sisäistänyt ko koulutuksen perusajatuksia.

Olisit onnellinen, että edes saat lapsen. Ensimmäiseksi toivoisin tervettä lasta, sukupuolella ei ole väliä. Pinnallista. On varmaan eka lapsi tulossa?

Pettymys on tunne ja tunteet eivät ole koskaan väärin. Se kuinka niihin reagoi on tärkeintä. Uskon, että rakastat lastasi joka tapauksessa.

et, tuollainen on vaan inhimillistä.

MUTTA jos annat asian vaikuttaa pojan koko elämän, esim väheksymällä toista,

OLET!

Raskausaikana voi luulla, että lapsen sukupuolella on niin iso merkitys, että pettyy "väärään". Jos olet normaali ihminen niin siinä vaiheessa kun saat vauvan syliisi, unohdat koskaan edes toivoneesi ketään muuta. Viimeistään kun tutustut vauvaasi, hän valloittaa sydämesi juuri sellaisena kun on.

Tää aihe on kyllä niin tabu.  Suurin osa aina vastaa ei väliä ja ei mitään toiveita. Vaikka uskon että aika monella on jonkunlaisia toiveita, odotuksia lapsistaan. Oli sitten luonteeseen tai sukupuoleen. Vaikka näiden toiveiden kaatuminen ei tule vaikuttamaan, siis ei pitäisi vaikuttaa siihen kuinka rakastaa lastaan. Silti ollaan kivittämässä ap ja muut jotka kehtaavat sanoa että haluavat tytön tai pojan..

Ei ne toiveet ja haaveet kenestäkään tee huonoa vanhempaa.  Vaan se kuinka kohtelee lastaan. Ja uskon että ap ei tule kohtelemaan huonosti tai että pettyy lapsen synnyttyä, koska juuri se pelko siitä että pettyy kertoo sen että haluat olla ylpeä ja rakastaa myös poika lastasi yhtälailla kuin tyttöä. Sinusta  tulee varmasti hyvä äiti.

Mä toivoin niin kovasti poikaa, nimikin oli valmiina, mutta tyttöhän sieltä tuli - tunne oli todella omituinen, kun olin mielessäni kuvitellut elämän poikalapsen kanssa. Pettynytkin ehkä olin. No, tottakai ajatukseen tottu sitten kun lapsi vielä kohdussa hengaili ja sain rakentaa mielikuvat uudelleen, tytärtä rakastan yli kaiken ja on onneksi todella "sukupuolineutraali" tapaus että saan periaatteessa koko paketin yhdessä ihmisessä :D rakastaa sekä dinoja että pupuja, prinsessoja ja supersankareita.

Et ole huono äiti, mut kypsymätön vielä. Se on ihan normaalia tuossa vaiheessa. Huomaatko, että puhut koko ajan, kuin lapsi syntyisi tähän maailmaan sinua varten? Sulle kaveriksi, sun toiveita toteuttamaan, sun kanssa askartelemaan ja ompelemaan. Ei se niin mene. Vaikka olet tehnyt lapset itseäsi varten, niin asia on täysin päin vastoin, ja sinä olet sitä lasta varten tässä maailmassa. 

Vaikka olet hoitanut lapsia, puheistasi huomaa että miessukupuoli on sulle vielä täysin mysteeri. Et näe sitä persoonaa sukupuolen takana. Oma poika avaa ihan uuden maailman, paitsi poikien maailmaan myös oman miehen maailmaan. On surullista jos ei pidä sitä minkään arvoisena, vaan haluaa tavallaan vaan elää uudelleen sitä omaa lapsuuttaan, ja pysyä mukavuusalueellaan. 

Itsekin esikoista odottaessa toivoin niin kovasti tyttöä, että ultran jälkeen purskahdin itkuun kuullessani sukupuolen. Nopeasti ajatukseen kuitenkin tottui ja nyt tuon poikasen kanssa kaduttaa edes ajatukset pettymyksestä. Älä tuomitse itseäsi toiveistasi. Kun saat sen käärön syliin niin on ihan yksi hailee kumpi sukupuoli sieltä tuli. Tsempit odotukseen :)

2

Täällä teilataan aina. Ei pettymys sukupuolesta tee huonoa äitiä. Ota itsesi takia selvää tulijasta jo ultrissa, niin ehdit ajoissa käsittelemään pettymystä. Itselläni kolme poikaa, joista olen toivonut tyttöä, mutta yhtään noista en tyttöön vaihtaisi. Ultrassa selvisi sukupuoli, ja synnytyksen jälkeen osasi jo olla pojastakin onnellinen. Vaikka kyllä mä silti kaiholla katselen söpöjä pikkutytön mekkoja.

2

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 15:21"]

Et ole huono äiti, mut kypsymätön vielä. Se on ihan normaalia tuossa vaiheessa. Huomaatko, että puhut koko ajan, kuin lapsi syntyisi tähän maailmaan sinua varten? Sulle kaveriksi, sun toiveita toteuttamaan, sun kanssa askartelemaan ja ompelemaan. Ei se niin mene. Vaikka olet tehnyt lapset itseäsi varten, niin asia on täysin päin vastoin, ja sinä olet sitä lasta varten tässä maailmassa. 

Vaikka olet hoitanut lapsia, puheistasi huomaa että miessukupuoli on sulle vielä täysin mysteeri. Et näe sitä persoonaa sukupuolen takana. Oma poika avaa ihan uuden maailman, paitsi poikien maailmaan myös oman miehen maailmaan. On surullista jos ei pidä sitä minkään arvoisena, vaan haluaa tavallaan vaan elää uudelleen sitä omaa lapsuuttaan, ja pysyä mukavuusalueellaan. 

[/quote]

Tämä oli fiksuin kirjoitus mut olen aikoihin av:lla nähnyt! Niin totta.

Hahah. Voi voi. Kyllä sitä aikuiset voi olla tomppeleita. Toivottavasti opit rakastamaan lastasi etkä pura häneen pettymystäsi "väärästä sukupuolesta" vuosien varrella sillä se on kovin traumaattista lapselle.

Ei se kerro vielä lapsen leikki-tai kiinnostuksen kohteista mitään kumpi on. Pojallani oli 3v. asti pitkät hiukset omasta toiveestaan ja luultiin tytöksi kun kauniskasvoinen nassikka. Leikkii autoilla, barbeilla, kotileikkejä tyttöjen kanssa ja remuaa poikien kanssa. Eikös se lapsi itsessään ole tärkeä eikä sukupuoli. Tyttö voi olla hyvinkin poikamainen riippuen luonteesta.

Mäkin toivoin tyttöä, ultrassa näkyi poika. Olin hieman pettynyt, ja vielä synnytyksen jälkeenkin, mutta n. viikon kuluttua en olisi voinut kuvitellakaan että haluaisin mitään muuta kuin juuri sen rakkaan vauvan jonka sainkin.

Toivoin minäkin kai tyttöä, tai jotenkin vaan luulin, että se on tyttö.

Onneksi nykyään saa tietää jo odotusaikana sukupuolen ja se pieni pettymys muuttui pojan odotukseen ja ihanaan pikkupoikaelämään. Lapsi jo koulussa.

Poika toki, mutta olen saanut nauttia hänen kanssaan teattereista, kulttuurista, matkustelusta, uimisesta, luistelusta, piirtämisestä, halailusta, jutuisteluista, leffoista, koti- ja kauppaleikeistä. Legoja ja junaratoja ollut pojilla ja tytöillä. Saippuakuplia ja uimaleluja. 

Paljonhan mielenkiinnon kohteet voivat muovautua siitä mihin itse lastasi ohjaat, myöhemmin toki kaverien vaikutus kasvaa.

En ole onneksi joutunut letittämään tukkaa tai riitelemään, kun säänmukaisten vaatteiden sijaan mentäisiin ulkonäkösyistä kouluun ties missä vaatteissa ;) Mutta olen joutunut oppimaan Pokemoneista ja Star Warsista.

olen todella onnellinen pojan äiti, enkä jälkikäteen edes tajua miten saatoin toivoa tyttöä (siis en tarkoita, etteikö tyttökin olisi ollut yhtä rakastettu). On hienoa tutustua toiseen sukupuoleen alusta alkaen. Ja tajuta oma vajaavaisuutensa niiden toiveiden takia, en koskaan olisi ymmärtänyt pieniä poikia kuten nyt ymmärrän, jos olisin saanut sen tytön. 

Onnellista odotusta!

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 14:32"][quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 14:25"]

Yhtä hyvin tyttö voi haluta leikkiä autoilla ja aseilla.

[/quote]

Tottakai voi ja saa. Harva poika kuitenkaan rakastaa askartelua, ompelua sun muuta näpertelyä mitä voisi tytön kanssa harjoittaa. Lisätään vielä jos se tyttö tykkää niin ei tule valittamista. 

Ap
[/quote]

Mun pojat rakastaa askartelua ja leipomista. Piirtelykin oikein meluisaa. Aseleluja ei ole, toki jotain keppejä joskus pitävät miekkoinaan ulkoleikeissä. Pojat on ihania! <3