Miten kukaan jaksaa vuosien kiusaamista?

Kai sitä siihen jotenkin turtui. Tottakai kiusaaminen teki kipeää joka kerta ja monesti mietti, et miksi juuri mua kiusataan (mietin vieläkin). Ehkä olin helppo kiusattava, ku olin ujo ja arka.. Mua kiusattiin ihan ekaluokasta ysiin saakka ja vielä lukiossa. Eniten kipeää teki se, kun kaksi kaveriani alkovat lukiossa naljailemaan ja kiusaamaan. Jouduin jättämään lukion kesken, kun en enää jaksanut sitä jatkuvaa henkistä kiusaamista. Nyt oon päälle kolmekymppinen ja en vieläkään ole päässyt yli. Koen että koulu meni sen takia huonosti, kun mulle ei annettu rauhaa opiskella ja joskus pelkäsin mennä kouluun. Nyt menee paremmin kuin hyvin, on ihana mies ja vauva, vakituinen työpaikka, oma asunto ja rakkaat lemmikit, mutta ei sitä osaa olla onnellinen. Heikko itsetunto edelleen ja itseinho. Menneisyys painaa välillä päälle. Eniten kadun etten kertonu peruskoulussa kiusaamisesta kellekään tai vaihtanu koulua. Hävetti olla kiusattu.

Kun on kiusattu lähes koko ikä, niin silloin erakoituu. Minulla ei ole ns. ihmissuhteita, vain netissä keskustelen.

Mistä luulet ap että alisuorittajia ja syrjäytyneitä tulee?

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 23:19"]

Olen miettinyt tätä aika paljon. Miten sellaista voi jaksaa? Miten siitä voi selvitä?

Itsekin kun olen ollut kiusattu, senkin "vain" puolitoista vuotta. Sen jälkeen pääsin vaihtamaan koulua. Silti jouduin tekemään suuren työn itsetuntoni kanssa, vaikka pääsin noinkin helpolla. Itsetuntoni oli ihan murskana, tunsin itseni aivan nollaksi ja ajatusmaailma oli hyvin masentava.

[/quote]

Ei sitä tietenkään jaksa.

Mä olin peruskoulussa kiusattu 3.-9.luokille saakka ja kiusaaminen jatkui myös lukiossa kaikista porukoista poissulkemisena, olin kuin näkymätön, paitsi pojille, jotka jatkoivat rumuudestani muistuttamista myös läpi lukion. Minulla on fyysinen poikkeavuus, jota ei valitettavasti voi parantaa millään plastiikkakirurgialla :( Olisin saattanut olla joutumatta kiusatuksi, ellen olisi kasvanut pienellä ja muutenkin ennakkoluuloisella paikkakunnalla.

Kiusaaminen loppui vasta kun muutin yliopisto-opiskelujen vuoksi toiselle paikkakunnalle, mutta silloin alkoivat paniikkikohtaukset ja paha sosiaalisten tilanteiden pelko. Sain kuitenkin ensimmäiset ystäväni opiskelukavereista ja se oli ihanaa! Illanvietoissa kuitenkin kuulin ja kuulen edelleen ikäviä kommentteja miehiltä, niiltä ei voi välttyä koskaan.

Ihmeellistä, kuinka jotkut miehet tulevat lähes vihamielisesti kommentoimaan 'rumuuttani', aivan kuin loukkaisin sillä heitä. En ole seurustellut koskaan. Olen työelämässä ja pärjään taloudellisesti hyvin. Yritän välttyä olemasta täysin katkera.