Lapsen kuolemasta puhuminen

Jokos tämä on puitu?

Aamulehden jutussa olevalla Isoaron perheellä on myös enkelivauva Veikko, jonka tiedot he olisivat halunneet lehteen. Aamulehti päätti toisin. Voitaisiinko muuttaa asenteita ja ymmärtää lapsiansa surevia edes hiukan paremmin? Tai edes yritettäisiin välttää tarkoituksenmukaista vaientamista ja sitä kautta loukkaamista. Jo pelkän suruprosessin kannalta on tärkeää, että puuttuva perheenjäsen tunnustetaan ja hänet muistetaan. Yhteiskunnassa kuollut lapsi on tabu ja siitä kertoo mm. se, että sisarusten syntymäilmoituksissa enkelilapsia sensuroidaan perhetiedoista. Tämä on äärimmäisen surullista, sillä ei lapsi lakkaa olemasta perhettä vaikka hän menehtyy. Jokaisen perheen pitäisi saada päättää itse, julkaistaanko tieto enkelisisaruksista vai ei. Jaa tämä jos olet sitä mieltä, että Aamulehden ja muiden lehtien tehtävä ei ole sensuroida perheiden surua ja iloa, ne kulkevat yllättävän usein yhdessä.

http://moro.aamulehti.fi/2014/12/18/paljasjalkaset-tamperelaiset-18-12-2014/