Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä kun oma 70v äiti aiheuttaa inhon tunteita itsessä
18.10.2021 |
Olen itse viisikymppinen. Äitini on melkoisen raskas tapaus nykyään, ollut eläkkeellä jo 15 vuotta ja viimeiset parikymmentä vuotta keskittynyt vain omaishoitamaan omia vanhempiaan. En tiedä, höperöityikö siinä prosessissa täysin, vai onko vaan tosiaan hieman raskas persoona, joka vanhetessaan vain ”pahenee”.
Ai millainen hän on? Kovasti huomion ja kehunkipeä, puhuu suu vaanhdossa itsestään ja kehuu/vaahtoaa tekemisiään. Liioittelee ja jopa muuntelee totuutta jutuissaan (ja minua hävettää kuunnella hänen juttujaan). Kaikesta tekee hirveän numeron ja draaman, haukkuu ja arvostelee muita ihmisiä. Minä olen hänen ainoa lapsensa ja minulle yrittää ladata kaikki murheensa ja vaivansa, mutta olen tehnyt siitä ns lopun siinä määrin kuin se on mahdollista. Hän on lisäksi hyvin heikkohermoinen ja jotenkin lapsenomainen, olenkin alkanut miettiä onkohan hänellä jokin ADHD tai muu vaiva. Nuorempana hänen elämänsä oli yhtä vaihtuvien poikaystävien virtaa, niitä riitti ja aina vähän ajan päästä hän totesi ukon toisensa jälkeen jotenkin vialliseksi (itseSsään ei tietysti mitään vikaa ollut).
Mitä tällaisen ihmisen kanssa pitäisi tehdä, kun ei sellainen normaali kanssakäyminen tahdo onnistua? Mikä voisi olla ”diagnoosi”? Onko muilla tällaisia äitejä?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
No kyllä hän todellakin on hieman yksinkertainen. Kansakoulun käynyt tyttö, joka ei ihan täpöllä pärjännyt elämässään. Oli isäni kanssa naimisissa ja saivat minut, erosivat kun olin ala-asteella. Äitini sai erossa minut ja hänen elämänsä oli vähän repaleista siitä saakka, ei mitään päihdeonglmia mutta sellaista jatkuvaa muuttamista ja vaihtuvia miehiä yms.
Minusta ihme kyllä tuli ihan tolkun tyttö, olen aika paljon isäni kaltainen eli fiksu ja vastuullinen ihminen 😉. Huomaankin, että on aika vaikea mitenkään kunnioittaa äitiä, kun hänestä on useimmiten enemmän murhetta minulle. Poden tästä jäätävän huonoa omaatuntoa.
No, pieleenhän tuo ilmiselvästi sitten meni. Lapsesta näyttää kasvaneen ihminen, jolta puuttuu sekä sydän että äly. Voi äiti-parkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen niin väsynyt, surullinen siitä, kun älykäs isäni on nykyään kuin lapsi. Häntä joutuu ohjaamaan, kuin pientä lasta. Hän ei pysty tekemään mitään, ilman ohjausta. Oma- aloitteellisuus on kadonnut, häntä ei voi edes kauppaan päästää yksin, koska ei osaa ostaa mitään, ilman minun apuani.
On tietysti monelle ihmiselle yllätys, että omasta äidistä tai isästä tulee vanhus.
Kun itse järjestin äidilleni paikan palvelukodissa, paikalliset pilkkasivat, että tänne olet sinäkin joutunut. Äitini, tuolloin 98-vuotias vastasi: Ja tänne sinäkin tulet päätymään ennen kuolemaasi.
Muutama päivä ennen kuolemaansa äitini sanoi: Kyllähän tätä elämää voisi jatkaakin, jos saisi tähän vanhaan persiiseen uudet jalat. Hän kuoli rauhallisesti ilman lääkkeitä hymy huulillaan.
Vanhoja ihmisiä saa ivata ja pilkata ihan julkisesti, ja omasta äidistään joku kehtaa kirjoittaa rumaa tekstiä. Eikö voisi vaan olla hiljaa. Ehkä joskus tuntee nahoissaan, kun karman laki iskee.
Anoppi on tuollainen. Aina suuna ja päänä itseään kehumassa. Kiukuttelee ja draamailee kuin pieni lapsi pikku asioista kuten tekemästään koristeesta. Piirteet ovat olleet hänessä aina,mutta vanhuus tuonut ne esiin aivan karikatyyrinä. Elämä kaventuu. Ei näe kuin itsensä. Tunnen myös viisaita ja lempeitä vanhuksia. Mutta anoppia on vaikea jaksaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä hän todellakin on hieman yksinkertainen. Kansakoulun käynyt tyttö, joka ei ihan täpöllä pärjännyt elämässään. Oli isäni kanssa naimisissa ja saivat minut, erosivat kun olin ala-asteella. Äitini sai erossa minut ja hänen elämänsä oli vähän repaleista siitä saakka, ei mitään päihdeonglmia mutta sellaista jatkuvaa muuttamista ja vaihtuvia miehiä yms.
Minusta ihme kyllä tuli ihan tolkun tyttö, olen aika paljon isäni kaltainen eli fiksu ja vastuullinen ihminen 😉. Huomaankin, että on aika vaikea mitenkään kunnioittaa äitiä, kun hänestä on useimmiten enemmän murhetta minulle. Poden tästä jäätävän huonoa omaatuntoa.Olet aivan äitisi kaltainen ja sinussa voimistuu vanhetessa, jos elää saat, samat piirteet kuin äidissäsi.
Tämä yksi vihainen ja syyllistävä kirjoittaja pilaa koko ketjun. :(
Ap, meitä vastaavassa tilantessa olevia ja sinua ymmärtäviä on paljon. Asia on jonkinlainen tabu ja herättää tunteita, joten tällaisilla yleisillä palstoilla saa kyllä valitettavan usein koviakin kommentteja, jotka satuttavat vain lisää. Suosittelen etsiytymään esim. vertaistuen piiriin, siellä ei tarvitse pelätä huutelijoita, vaan saman kokeneet ymmärtävät toisiaan puolesta sanasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on tuollainen. Aina suuna ja päänä itseään kehumassa. Kiukuttelee ja draamailee kuin pieni lapsi pikku asioista kuten tekemästään koristeesta. Piirteet ovat olleet hänessä aina,mutta vanhuus tuonut ne esiin aivan karikatyyrinä. Elämä kaventuu. Ei näe kuin itsensä. Tunnen myös viisaita ja lempeitä vanhuksia. Mutta anoppia on vaikea jaksaa...
Miksi vanhuksen pitää olla viisas ja lempeä? Eikö saa olla sellainen kuin on?
No kiva että ymmärtäjiäkin on, kiitos 48
Alue: Aihe vapaa
Ole hyvä 😘 Vie vaan muistitesteihin, tyytymättömyys, ahdistuneisuus, masennus on muistisairauden merkkejä. Asian havaitseminen on tosi tärkeää, että saisi lääkityksen mahdoll nopeasti, se meinaan hidastaa taudin kehittymistä ja palauttaa hieman toimintakykyä.
Eipä meilläkään osattu 3 v sitten epäillä muistisairautta, nyt ollaan jo siinä pisteessä että kotihoidon turvin nippa nappa äiti pärjää kotona. Pidän itseäni kenties keskimääräistä fiksumpana ja asioista selvää ottavana ihmisenä, mutta niin vaan pääsi yllättämään tämä alzheimer. Laitokseen joutunee viimeistään vuoden kuluttua 😢
Terv. 29