Luovuus katoaa parisuhteessa
Oletteko muuttuneet suhteessa ollessanne huonompaan suuntaan? Minulla alkaa olemaan vakava masennus pian päällä kun olen niin erilainen mieheni kanssa asuessani kuin olin silloin kun asuin yksin. Ongelmana on luovuus. Olen harrastanut kitaran soittoa, laulua, joogaa, tanssia, maalaamista, kirjoittamista ym. koko elämäni. Se on minulle elämäntapa. Luen ja opiskelen mieluummin kuin katselen elokuvaa. Olen ammattikirjailija ja tällä hetkellä työstän 2 kirjaa sekä niiden kuvituksia. Tuntuu että miehen läsnäolo jotenkin "tappaa" intoani toteuttaa luovuuttani. Ennen kuuntelin aina uutta mielenkiintoista musiikkia, vanhoja suosikkejani joiden tahdissa maalasin pitkiä aikoja laulellen mukana. Siivotessa tanssin välillä hetken ihan vaan kun oli hyvä fiilis. Mies ei kuuntele musiikkia, ei harrasta mitään. Hän lösähtää sohvalle kun tulee töistä ja avaa television. Vihaan telkkaria, räiskintä ohjelmia ym. melusaastetta. En voi keskittyäkirjoittamaan ja ajattelemaan syvästi kun taustalla jauhaa jokin haluatko miljonääriksi tai muu turhuus. En itse ole omistanut telkkaria yli viiteentoista vuoteen koska teen mieluummin muuta kuin tuijotan ruutua. Kuuntelen vaikka musaa, podcasteja, luen ym. Tuntuu että tukehdun kun joudun mukautumaan ukkoni mieltymyksiin. Minulla on työhuone kotona, mutta äänieristys on niin huono että se telkkari kuuluu sinne. Olenkin lopettanut kitaran soiton, maalaamisen, piirtämisen, musiikin kuuntelun, laulamisen ja tanssimisen. Kirjoitan sentään vielä kuulokkeet korvilla kuunnellen jotain rauhoittavaa meditaatio musaa joka peittää sen konekivääritulen ja sodan äänet mitkä olohuoneesta raikaa. Ihan kamalaa tälläinen näivettyminen! Onko muilla samoja ongelmia? Mies ei ymmärrä tätä yhtään. Lisäksi hän jättää koko kodinhoidon vastuulleni eikä suostu asentamaan kodinkoneita avukseni, jotka vanhempani ovat hankkineet. Joudun pestä pyykit pesutuvassa ja astiat käsin vaikka olisi koneet.