Lue keskustelun säännöt.
Mikä piristäisi masentunutta 33v tytärtäni??
18.10.2021 |
Istuu kotona kaiket päivät, ei tapaa ketään. Hänellä ei ole ystäviä, tai miestä. Opiskeli vuosi sitten mutta nyt ei ole löytänyt töitä ja en edes tietä hakeeko. On todettu masennus ja ahdistus ja käynyt puhumassa tästä t-keskuksessa, mutta ei nähtävästi apua. Kylässä käyn noin kerran viikossa
Kommentit (33)
Masentunut toisen äidin tytär täällä hei. Toivoisin todella että oma äitini menisi itse terapiaan. Toivoisin että oma äitini olisi tunneälykkäämpi ja osaisi reflektoida omaa käytöstään. Olisi ihanaa jos suhteemme olisi sillä tavalla keveämpi etten joutuisi jatkuvasti monitoroimaan herkästi loukkaantuvan ja kiihtyvän äitini tunnetiloja ja sitä miten tämä vastaanottaa minut pahoinvointeineni. Valehtelen hänelle hirveän paljon suojellakseni häntä hänen omilta tunteiltaan.
Tässä on tullut muuten jo tosi hyviä vinkkejä! Mullakin toimii tuo itsen patistelu tekemään asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on todettu keskivaikea masennus. Elämässäni ei ole yhtään ihmistä joka kuuntelisi mitä ajattelen ja tunnen.
Omaiseni painostaa jatkuvasti minua tekemään asioita joita en halua tehdä elämässäni ja myy minulle "onnellisuutta". Ei se auta minua, että hän yrittää jatkuvasti murtaa itsemääräämisoikeuteni vaan ahdistaa minua todella paljon koska joudun loputtomasti taistelemaan häntä vastaan.
Koeta kuunnella mitä tyttäresi sanoo ja tukea niitä asioita jota tyttäresi itse haluaa omaan elämäänsä.
Tämä. Kuuntele, ole läsnä, älä tuputa. Pienet arkiset asiat, kuten ruokakassin tuominen tai ruokien tekeminen toiselle ovat vaikeassa tilanteessa hyvä apu.
Voit myös kysyä, voisitko auttaa saamaan parempaa hoitoa, jos terveyskeskuksesta ei apua löydy. Jos varallisuus riittää, voit tarjota käynnin yksityisellä psykiatrilla tai muutaman kerran psykologilla. Avun saanti on vaikeaa ja Kelan kanssa täytyy taistella. Näissä saatu apu on korvaamatonta. Mutta vain, jos tyttäresi suhtautuu asiaan myönteisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata väkisin yrittää "piristää", se voi tuntua tunteiden mitätöinniltä, kun on huolia. Koita selvittää, mitä tyttäresi tarvitsee, ja vastata siihen. Esim. itse olisin masentuneena ollut äärettömän kiitollinen, jos olisin joskus saanut valmiita aterioita pakastimeen, koska itse en jaksanut laittaa ruokaa, ja syömättömyys/epäterveellisesti syöminen ahdisti entisestään.
Toisaalta ehkä sinun osaltasi riittää, että vierailet tyttären luona ja hän saa hetkeksi seuraa. Älä ainakaan piinaa häntä kaikella, mitä hänen mielestäsi tulisi tehdä, nyt kun hän ei niihin asioihin kykene.
Ruoka tosiaan monipuolisena ja sopivasti luontoa, rakkaita harrastuksia sekä vitamiineja ja lisäravinteita. Asetyylikarnitiini sopii minullekin, mutta jos on bipo, se ei kuulemma sovi.
Äidin kannattaa kuulostella, ettei tunkeile. Tyttären ja äidin suhde voi myös olla masennuksen sylttytehdas.
Vierailija kirjoitti:
Masentunut toisen äidin tytär täällä hei. Toivoisin todella että oma äitini menisi itse terapiaan. Toivoisin että oma äitini olisi tunneälykkäämpi ja osaisi reflektoida omaa käytöstään. Olisi ihanaa jos suhteemme olisi sillä tavalla keveämpi etten joutuisi jatkuvasti monitoroimaan herkästi loukkaantuvan ja kiihtyvän äitini tunnetiloja ja sitä miten tämä vastaanottaa minut pahoinvointeineni. Valehtelen hänelle hirveän paljon suojellakseni häntä hänen omilta tunteiltaan.
Tässä on tullut muuten jo tosi hyviä vinkkejä! Mullakin toimii tuo itsen patistelu tekemään asioita.
Sinun masennus ei lopu ikinä jos et opi siihen ettet ole vastuussa muiden aikuisten tunteista etkä niiden säätelystä. Sinua vaivaa ylivertaisuusharha mikä on tyypillistä läheisriippuvaisille. Pyrit kontrolloimaan ympäristösi ihmisten tunnetiloja ja reaktioita koska sinulla on visio miltä kaiken tulisi näyttää ja olla. Siinä samalla uuvutat itsesi henkisesti ja hiljalleen kasvava kaunasi tekee sinusta ahdistuneen ja masentuneen. Lopeta äiti elämän kontrolloiminen säästämällä häntä. Hän on aikuinen. Anna hänelle lupa olla vastuussa itsestään. Sinä olet hänen lapsi, ei hän sinun. Hän ei ikinä opi itse säätelemään tunteitaan koska sinä et anna siihen mahdollisuutta.
Masentuneita ei pidä yrittää piristää.
Miettisin sinuna pikemmin sitä, mikä sinua niin ahdistaa siinä, että tyttäresi on masentunut eikä pirteä.
Ainoa, mitä voit tehdä, on osoittaa hänelle, että hyväksyt hänet masentuneenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakavasti masentunutta ei oikein voi piristää. Uskon kuitenkin, että se, että käyt kylässä, osoittaa että välität ja siitä on apua.
Mulla on ollut useita keskivaikeita masennuskausia, ja eniten silloin ahdisti se, kun tuntui että joka suunnalta tulee ehdotuksia siitä mitä kannattaisi tehdä, että piristyisi. Tavallaan tuntui, että olen muiden mielestä täysin epäonnistunut yksilö, kun en edes pysty piristymään käskystä. Se, mikä auttoi ainakin hetkellisesti, oli kun joku teki jonkun ihan pienen käytännön jutun, esim. kävi kylässä ja keitti kahvit tai toi vaikka soppaa mukana, koska ainakin itse masentuneena en jaksanut syödä terveellisesti tai laittaa ruokaa, mikä pidemmän päälle huononsi oloa lisää. Ne ihan pienet käytännön arkiset jutut olivat tärkeitä
Masentuneella on niin vinksallaan koko maailmankatsomus, että mikään rationaalinen "mene ulos, syö hyvin" ei vaan yksinkertaisesti toimi. Minulla on sukulainen, joka kärsi aikoinaan masennuksesta vaikka oli menestynyt uskomattoman hyvin elämässään. Oli maisterin paperit ulkomaisesta huippuyliopistosta, viimeisen päälle treenattu kroppa, paljon kavereita yms. mutta silti hän piti itseään täytenä luuserina, joka ei ole saanut elämässään mitää aikaiseksi. Pienin askelin tuosta toivutaan, jos toivutaan. Tyttärellesi jaksamisia tämän hirveän sairauden kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä masentunutta auttaa jos joku hakee hänet aktiviteettien pariin. Ihan tosiaan tuollainen kävelylle lähtö jonkun kanssa voi auttaa jo paljonkin. Jos ei tytär pysty siihenkään niin sitten on tilanne niin vakava että hän on ammattiavun tarpeessa. Auttaisin itse jos tuntisin teidät. Voimia tyttärelle ja sinulle.
Olen antanut hänelle luvan olla vastuussa omasta itsestään sillä seurauksella etten enää jaksa kertoa hänelle mitään itsestäni. Hän ei kunnioita rajojani, eikä lakkaa ylianalysoimasta kaikkia keskusteluitamme. Näemme hyvin harvoin nykyään. Työstän omaa läheisriippuvaista kiintymystapaani terapiassa, mutta se ei ole mikään vastuuvapautus omalle äidilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentunut toisen äidin tytär täällä hei. Toivoisin todella että oma äitini menisi itse terapiaan. Toivoisin että oma äitini olisi tunneälykkäämpi ja osaisi reflektoida omaa käytöstään. Olisi ihanaa jos suhteemme olisi sillä tavalla keveämpi etten joutuisi jatkuvasti monitoroimaan herkästi loukkaantuvan ja kiihtyvän äitini tunnetiloja ja sitä miten tämä vastaanottaa minut pahoinvointeineni. Valehtelen hänelle hirveän paljon suojellakseni häntä hänen omilta tunteiltaan.
Tässä on tullut muuten jo tosi hyviä vinkkejä! Mullakin toimii tuo itsen patistelu tekemään asioita.
Sinun masennus ei lopu ikinä jos et opi siihen ettet ole vastuussa muiden aikuisten tunteista etkä niiden säätelystä. Sinua vaivaa ylivertaisuusharha mikä on tyypillistä läheisriippuvaisille. Pyrit kontrolloimaan ympäristösi ihmisten tunnetiloja ja reaktioita koska sinulla on visio miltä kaiken tulisi näyttää ja olla. Siinä samalla uuvutat itsesi henkisesti ja hiljalleen kasvava kaunasi tekee sinusta ahdistuneen ja masentuneen. Lopeta äiti elämän kontrolloiminen säästämällä häntä. Hän on aikuinen. Anna hänelle lupa olla vastuussa itsestään. Sinä olet hänen lapsi, ei hän sinun. Hän ei ikinä opi itse säätelemään tunteitaan koska sinä et anna siihen mahdollisuutta.
Olen antanut hänelle luvan olla vastuussa omasta itsestään sillä seurauksella etten enää jaksa kertoa hänelle mitään itsestäni. Näemme hyvin harvoin nykyään. Työstän omaa läheisriippuvaista kiintymystapaani terapiassa, mutta se ei ole mikään vastuuvapautus omalle äidilleni.
Ylös, ulos ja lenkille, sanoi jo Arvo Ylppö. Toimii joka kerta, jos vain pääsee ylös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylös, ulos ja lenkille, sanoi jo Arvo Ylppö. Toimii joka kerta, jos vain pääsee ylös.
Aina joku ehdottamassa tätä. Tämä ei toimi kun mistään ei saa iloa. Silloin ei myöskään saa ulkoilusta mitään mielihyvää. Toki liikkuminen hyvää tekee kunnon puolesta, mutta jos olet tarpeeksi masentunut voi se jopa masentaa lisää. I
Itse olen ollut tilanteessa jossa jokainen lenkki ja jokainen askel tuntui lähes kidutukselta ja pakolta. En nauttinut yhtään.
Masentunut ei piristy, mutta se menee kyllä ohi. Älä ainakaan painosta tsemppaamaan jotta sinun olisi hyvä olla. Masennus on siitä jännä, että se tuppaa häviämään kun hyväksyt sen läsnäolon. Sehän on siksi että ihminen kääntyisi katsomaan sisälleen ja näkisi missä tekee itselleen väärin. Hän on väsynyt olemaan entinen minä jota ei aidosti ollut joten olet vain tukena jos hän haluaa tulla joksikin muuksi.