Lue keskustelun säännöt.
Mikä piristäisi masentunutta 33v tytärtäni??
18.10.2021 |
Istuu kotona kaiket päivät, ei tapaa ketään. Hänellä ei ole ystäviä, tai miestä. Opiskeli vuosi sitten mutta nyt ei ole löytänyt töitä ja en edes tietä hakeeko. On todettu masennus ja ahdistus ja käynyt puhumassa tästä t-keskuksessa, mutta ei nähtävästi apua. Kylässä käyn noin kerran viikossa
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onko hänellä lääkitys masennukseen?
Ja jos ei ole, niin miksi ei ole?
Lääkitys tasaa mielialaa. Jos tytär on siis todella masentunut, niin ei se mieli siitä juuri nouse eikä mikään oikein ilahduta.
Kaikkiin masennuksiin kun ei pelkkä terapia auta.
Tulisi jaksaa ulkoilla ja liikkua, edes vähän. Ja tehdä asioita joista pitää ja joista saisi edes vähän nautintoa.
Voisitteko yhdessä tehdä jotain; vaikka hyvää ruokaa, tai leipoa jotain pientä makeaa herkkua tai suolasta piirakkaa. Tai käydä yhdessä kiertelemässä kauppoja tai kirjastossa jne.
Halu parempaan ja piristymiseen pitää löytyä henkilöltä itseltään. En tiedä oletko isä vai äiti, mutta löytyisikö teiltä vaikka yhteistä kiinnostusta johonkin ja käydä vaikka se kerran viikossa tekemässä yhdessä jotain?
Saisit pois asunnosta. Vaikka keilaamaan tai jotain.
Et voi oikein auttaa mitenkään, muuten kuin sanomalla että olet tukena ja aina saa soittaa jos haluaa.
Olen itse mt-ongelmainen hoidon piirissä oleva eikä minua voi lähisukulaiset auttaa. Päinvastoin säästelen heitä kaikelta ja esitän että asiat ovat ihan hyvin vaikka näin ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Anna hänen olla.
Olipa tyly vastaus.
Jos ihminen on pahassa masenuksen suossa, on hyvä että on edes joku, joka käy katsomossa, että miten menee.
Mitä tahansahan voi sattua, jos mieli on jatkuvasti synkkä, eikä tunne iloa mistään eikä mikään tuo nautintoa.
Siinähän on edes jotain odotettavaa, kun tietää että äiti tulee käymään kerran viikossa.
Näkee toista ihmisistä ja voi muutaman sanan puhua toisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanan miehen jos löytäis, ne rakkaushormoonit kantaisi ulos masennuksen kierteestä. Vaan mistä löydät ihanan miehen, varsinkaan jos istut kotona kaiket päivät.
Mä veisin tyttären säännöllisesti pitkälle metsälenkille ja välillä kokkailtais hyvää ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on todettu keskivaikea masennus. Elämässäni ei ole yhtään ihmistä joka kuuntelisi mitä ajattelen ja tunnen.
Omaiseni painostaa jatkuvasti minua tekemään asioita joita en halua tehdä elämässäni ja myy minulle "onnellisuutta". Ei se auta minua, että hän yrittää jatkuvasti murtaa itsemääräämisoikeuteni vaan ahdistaa minua todella paljon koska joudun loputtomasti taistelemaan häntä vastaan.
Koeta kuunnella mitä tyttäresi sanoo ja tukea niitä asioita jota tyttäresi itse haluaa omaan elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Ihanan miehen jos löytäis, ne rakkaushormoonit kantaisi ulos masennuksen kierteestä. Vaan mistä löydät ihanan miehen, varsinkaan jos istut kotona kaiket päivät.
Ei ole loppupeleissä mitään niin masentavaa kuin hormoonit. Ollaan luonnon vietäviä eliöitä kaikki; rakastuneet, koukuttuneet, masentuneet, "normaalit"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ehdottaisin, että kerran viikossa tavatessanne viettäisitte aikaa jossain muualla kuin hänen asunnossaan. Eli kävisitte kävelylenkillä, kahvilla, museossa, elokuvissa tai tekisitten jotain sellaista, mikä vie ajatuksia vähän pois siitä masennuksesta. Masentuneena ihminen on aika lailla aloitekyvytön, joten tällaisia yksinkertaisiakin asioita varten on parempi vaan ehdottaa, että lähdetään sinne ja sinne. Pakottaa ei toki kannata, mutta usein jo riittää, jos joku toinen tekee päätöksen. Ja yleensä puhuminen mielialasta ja tekemättömistä asioista vaan pahentaa ahdistusta ja masennusta, joten kannattaa mieluummin jutella jostain muusta, jostain positiivisista tai neutraaleista asioista, kävelylenkillä vaikka vain havainnoida ympäristöä jne.
Ei kannata väkisin yrittää "piristää", se voi tuntua tunteiden mitätöinniltä, kun on huolia. Koita selvittää, mitä tyttäresi tarvitsee, ja vastata siihen. Esim. itse olisin masentuneena ollut äärettömän kiitollinen, jos olisin joskus saanut valmiita aterioita pakastimeen, koska itse en jaksanut laittaa ruokaa, ja syömättömyys/epäterveellisesti syöminen ahdisti entisestään.
Toisaalta ehkä sinun osaltasi riittää, että vierailet tyttären luona ja hän saa hetkeksi seuraa. Älä ainakaan piinaa häntä kaikella, mitä hänen mielestäsi tulisi tehdä, nyt kun hän ei niihin asioihin kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika auttaa. Elämäntilanteen muuttuminen myös auttaa.
Et voi tehdä muuta kuin mitä jo teet. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että sellainen "vaatimaton" seura kelpaa, mutta heti jos joku alkaa tarvitsemaan jotain, alkaa hänenkin seura ahdistamaan.
Ilmoita vain olevasi aina tukena, hyvässä ja pahassa. Se luotto kyllä kantaa.
Masentuneenakin tarvitsee rutiineja ja arkea ja ennenkaikkea onnistumisia. Se onnistuminen tulee jo pelkästään siitä, että harjasi hiukset, laittoi vaatteet päälle ja lähti ulos.
N33 (masennuksesta toipunut)
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata väkisin yrittää "piristää", se voi tuntua tunteiden mitätöinniltä, kun on huolia. Koita selvittää, mitä tyttäresi tarvitsee, ja vastata siihen. Esim. itse olisin masentuneena ollut äärettömän kiitollinen, jos olisin joskus saanut valmiita aterioita pakastimeen, koska itse en jaksanut laittaa ruokaa, ja syömättömyys/epäterveellisesti syöminen ahdisti entisestään.
Toisaalta ehkä sinun osaltasi riittää, että vierailet tyttären luona ja hän saa hetkeksi seuraa. Älä ainakaan piinaa häntä kaikella, mitä hänen mielestäsi tulisi tehdä, nyt kun hän ei niihin asioihin kykene.
Näin juuri. Joskus toisten hyvää tarkoittava piristäminen voi tuntua epävalidoivalta. Masennus on neurobiologinen tila, eikä masentunut pysty tuntemaan iloa samalla tavalla kuin terve ihminen. Ne kivatkaan asiat eivät tunnu kivalta, koska kyky tuntea mielihyvää on heikentynyt. Masennuksessa ei siis ole kyse äärimmäisestä surullisuudesta, vaan ylipäätään tunne-elämän latistumisesta.
Ap:lle sanoisin, että ensinnäkin ihana, että olet tyttäresi tukena. Ja sitten: kysy, mitä tyttäresi kaipaa. Hän ei ehkä osaa ehdottaa itse mitään tekemistä, jos aloitekyky on kovin huono. Voisitte miettiä yhdessä jotain matalan kynnyksen tekemistä kodin ulkopuolella. Älä pety, jos hän ei vaikuta iloiselta. Masentunut ei ehkä kykene siihen. Kaikenlainen tekeminen kuitenkin ylläpitää toimintakykyä, kunhan se on suhteutettu voimavaroihin.
Onko tyttäresi ollut Kelan kuntoutyspsykotetapiassa? Se voisi tässä kohtaa olla paikallaan, ihan oikea terapia siis, ei pelkkä keskusteluapu. Tyttärelläsi on vielä kaikki mahdollisuudet kuntoutua työelämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti jos osa masennuksen syistä on sinussa, niin nehän voi korjata.
15 jatkaa: Itse masennusta sairastavana olen oppinut, että masennuksessa täytyy ikään kuin tehdä niin, ettei kuuntele sitä, mikä kiinnostaa, koska mikään ei kiinnosta, ja pidemmällä tähtäimellä kotona makaaminen ei auta. Lepääminen on paikallaan silloin, jos on totaalisen uupunut, mutta se, mikä oikeasti auttaa, on a) terapia (jossa hoidetaan masennuksen juurisyitä) ja lääkitys ja b) se, että askel askeleelta patistaa itsensä tekemään asioita, joista ennen piti. Nautinto tulee perässä, kun toimintakyky hiljalleen paranee. Ensin se vaatii paljon epämukavuuden sietämistä, koska kaikki tuntuu vaan rasitteelta.
Askelien tulee kuitenkin olla sopivan pieniä, ja on hyvä muistaa, että mikään kiva tekeminen itsessään ei paranna. Sille on syynsä, miksi masennus on tullut, ja niille sille täytyisi tehdä jotain. Siksi terapia olisi se tärkein tässä kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
15 jatkaa: Itse masennusta sairastavana olen oppinut, että masennuksessa täytyy ikään kuin tehdä niin, ettei kuuntele sitä, mikä kiinnostaa, koska mikään ei kiinnosta, ja pidemmällä tähtäimellä kotona makaaminen ei auta. Lepääminen on paikallaan silloin, jos on totaalisen uupunut, mutta se, mikä oikeasti auttaa, on a) terapia (jossa hoidetaan masennuksen juurisyitä) ja lääkitys ja b) se, että askel askeleelta patistaa itsensä tekemään asioita, joista ennen piti. Nautinto tulee perässä, kun toimintakyky hiljalleen paranee. Ensin se vaatii paljon epämukavuuden sietämistä, koska kaikki tuntuu vaan rasitteelta.
Askelien tulee kuitenkin olla sopivan pieniä, ja on hyvä muistaa, että mikään kiva tekeminen itsessään ei paranna. Sille on syynsä, miksi masennus on tullut, ja niille sille täytyisi tehdä jotain. Siksi terapia olisi se tärkein tässä kohtaa.
14 jatkaa siis.
Vierailija kirjoitti:
No onko hänellä lääkitys masennukseen?
Ja jos ei ole, niin miksi ei ole?
Lääkitys tasaa mielialaa. Jos tytär on siis todella masentunut, niin ei se mieli siitä juuri nouse eikä mikään oikein ilahduta.
Kaikkiin masennuksiin kun ei pelkkä terapia auta.
Tulisi jaksaa ulkoilla ja liikkua, edes vähän. Ja tehdä asioita joista pitää ja joista saisi edes vähän nautintoa.
Voisitteko yhdessä tehdä jotain; vaikka hyvää ruokaa, tai leipoa jotain pientä makeaa herkkua tai suolasta piirakkaa. Tai käydä yhdessä kiertelemässä kauppoja tai kirjastossa jne.
Asetyyli-L-karnitiini minulla nostaa mielialaa. Kokeilin masennuslääkkeitä lyhyen aikaa lääkärin vastaanotolta saamani pikkupaketin, teki pahoinvointia jne.
Masennus voi olla myös ilman mitään selittävää syytä. Itsellä kahdesti. Lääkkeet ei auta. Kaikkein vähiten auttaa: yritä ottaa itteäs niskasta kii, mee ulos, harrasta... kommentit.
Kun on vaikea masennus, tuskin jaksaa päivästä toiseen. Unettomuus oli paha, lääkkeet ei auttanu siihenkään.
Itsellä auttoi ainoastaan ect-hoito. + estolääkitys. Kun lääkitys loppui liian aikaisin, masennus uusi. Nyt toisen masennuksen jälkeinen estolääkitys. En halua lopettaa ikinä.
Olo ihan ok, uni ok. Näillä mennään...
Tsemppiä aplle ja tyttärelle!♥️
Vierailija kirjoitti:
No onko hänellä lääkitys masennukseen?
Ja jos ei ole, niin miksi ei ole?
Lääkitys tasaa mielialaa. Jos tytär on siis todella masentunut, niin ei se mieli siitä juuri nouse eikä mikään oikein ilahduta.
Kaikkiin masennuksiin kun ei pelkkä terapia auta.
Tulisi jaksaa ulkoilla ja liikkua, edes vähän. Ja tehdä asioita joista pitää ja joista saisi edes vähän nautintoa.
Voisitteko yhdessä tehdä jotain; vaikka hyvää ruokaa, tai leipoa jotain pientä makeaa herkkua tai suolasta piirakkaa. Tai käydä yhdessä kiertelemässä kauppoja tai kirjastossa jne.
Olisit ennemmin kysynyt, onko hän jo kokeillut lääkkeitä ja miten ne vaikuttivat. Iso osa masentuneista ei hyödy lääkkeistä ollenkaan, monille tulee niistä vain negatiivisia vaikutuksia jotka laskevat elämänlaatua entisestään.
Ihanaa, että joku vanhempi välittää <3