Aviomies haluaa lapsen ja minä en

Vierailija kirjoitti:

Kai nyt itsekin ymmärrät, että tämä on asia, mitä sinun pitää puhua läpi miehesi kanssa. Itse kyllä arvelisin, ettei miehen mieli ole varsinaisesti muuttunut, jos hän vakavassa keskustelussa on sitä mieltä, "ettei vielä" (mikä siis tarkoittaa, että ei vielä, ei ehkä koskaan sinun kanssasi. Jos mies haluaisi oikeasti lapsia, hän suostuisi yrittämiseen heti tai asettaisi selkeät ehdot, "kun olet valmistunut" tms.) Tuo "vihjailu" nyt on jonkinlaista päättämättömyyttä ja keski-iän kriisiä.

Lol.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoituksessasi Ap on monta vihjettä siitä että sinä olet oikeassa, miehesi väärässä. Teidän ei kannata tehdä lisää lapsia vaan mielenkiintonne ja arvostuksenne on muissa asioissa sen lisäksi että kun vielä päälle päätteeksi koet tilanteen raskaaksi ja epävarmaksi niin lapsi ei varmasti toisi onnea. Silmiini pisti mm. tuo että yhden lapsen jälkeen et pitänyt muuttuneesta vartalostasi ja miehesikin oli siitä kommentoinut. Jokaisen lapsen myötä naisen vartalo muuttuu ja koko ajan enemmän, jonkin verran kyllä sitten toipuukin ajanmittaan ja jos esim. liikunnalla kiinteyttää lihaksia ja vahvistaa. Naisen sekä isäksi haluavan miehen pitää se hyväksyä. Jos lapsi erittäin toivottu molempien vanhempien puolelta ja vanhemmat valmiita hyväksymään että naisen vartalossa tapahtuu muutoksia ja ei täysin enää palaudu niin epävarmatkaan ajat pienellä hallinnalla eivät ole este lapsen hankinnalle etenkään kun teillä ei ole enempää kuin yksi ennestään. Eri asia jos lapsia olisi jo kaksi tai kolme niin en kyllä epävarmaan tilanteeseen enempää hankkisi. 

Olen myös joskus miettinyt, kuinka realistisia miehen odotukset lapsen hankkimisesta ovat. Hän tykkää esim. pelata tietokoneella myöhäänkin, hänellä on viikonloppuisin joskus töitä ja meteli ja kodin sotkuisuus häiritsevät häntä helposti. Olen ottanut näitä esille, ja hänen mielestään kaikki työjutut ja lapsen päivähoitoon vieminen ja hakeminen yms. ovat vain järjestelykysymyksiä, mikä tietenkin on sinänsä ihan totta. Ei lapsi minunkaan mielestäni estä elämästä, mutta ylimääräistä järjestelyä moni asia sen jälkeen vaatii ja joskus jotain tärkeää tai mieluista jää väliin lapsen takia.

Hänen mielestään lapsi ei myöskään saisi vähentää vanhempien välistä läheisyyttä. Meillä ei olisi pienen lapsen kanssa kahdenkeskistä aikaa melkein ollenkaan, koska minä en jaksa valvoa iltaisin.

Olen yrittänyt kysyä mieheltä, mitä hän konkreettisesti siitä lapsesta toivoo. En ole oikein muuta saanut irti kuin että hän haluaa jotain tarkemmin määrittelemätöntä yhdessä perheenä tekemistä. Hän on vain aina ajatellut haluavansa lapsia, ja hänen mielestään olisi kiva, jos meillä olisi yhteinen lapsi.

ap

Yksinkertaisesti erootte

Juokse, ap! Mun ex oli ihan samanlainen. Suostuin lapsia hankkimaan. Nyt olen yksin kahden lapsen kanssa, kun ei se perhearki ollutkaan sitä, mitä exäni kuvitteli eikä ne lapset hänen sisäistä tyhjyyttään täyttäneetkään. Äijä taantui täysin lapseksi itsekin ja mulla oli sitten kaksi ihanaa lasta ja tämä kiukutteleva äijä hoidettavana. Nyg on helppoa, kun äijä lopulta lähti. On vinkunut mua takaisin, kun ei sinkkunakaan ollut kivaa, mut en todellakaan suostu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä sitten enää ihmettelet? Mies haluaa lapsia ja sinä et, niin sitten vain eroat ja elät omaa elämääsi. Opiskelet, menet töihin ja kasvatat lastasi. Parisuhteen vuoro voi olla sitten, kun löydät sinua kunnioittavan miehen, joka haluaa samoja asioita, pystyy keskustelemaan asioista sekä kantamaan vastuuta ja olemaan sinun tukena.

Miksi APn pitäisi erota, jos hänen mielestään asiat ovat ookoo? Miehellähän se ongelma on. Erotkoon jos kokee löytävänsä lapselleen toisen äidin.

Eihän asiat ole ok ap:n mielestä. Hän on tyytymätön miehen haluihin ja valitukseen. On todella typerää roikottaa toista suhteessa, jossa ei ole aikomustakaan tulla toista vastaan tärkeissä asioissa. Todellakin ap:n pitäisi keskittyä omaan elämään, eikä vonkua, miksi mies haluaa lapsia ja tehdä miehestä syyttä sikaa?

Mielestäni elätte ihan eri elämää. Eroaisin ko miehestä ja päästäisin hänet tekemään niitä lapsia jonkun muun kanssa, kerran niitä niin kovasti haluaa ja sinä et. Mies ei myöskään yhtään kuullosta sellaiselta, jonka kanssa kannattaa lisääntyä tai ylipäätään olla yhdessä. Miehestä tulee lapsellinen kuva, joka todennäköisesti ei hoitaisi lasta ja valittaisi ja vinkuisi kaikesta lapseen liittyvästä. 

Raskaus ja lapsen hankkiminen on kova paikka naisen keholle ja mielelle. En kevyin perustein lähtisi siihen, joten ap pidä pääsi ja ajattele itseäsi ja omaa jaksamistasi ja ylipäätään millaista elämää haluat elää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä sitten enää ihmettelet? Mies haluaa lapsia ja sinä et, niin sitten vain eroat ja elät omaa elämääsi. Opiskelet, menet töihin ja kasvatat lastasi. Parisuhteen vuoro voi olla sitten, kun löydät sinua kunnioittavan miehen, joka haluaa samoja asioita, pystyy keskustelemaan asioista sekä kantamaan vastuuta ja olemaan sinun tukena.

Miksi APn pitäisi erota, jos hänen mielestään asiat ovat ookoo? Miehellähän se ongelma on. Erotkoon jos kokee löytävänsä lapselleen toisen äidin.

Eihän asiat ole ok ap:n mielestä. Hän on tyytymätön miehen haluihin ja valitukseen. On todella typerää roikottaa toista suhteessa, jossa ei ole aikomustakaan tulla toista vastaan tärkeissä asioissa. Todellakin ap:n pitäisi keskittyä omaan elämään, eikä vonkua, miksi mies haluaa lapsia ja tehdä miehestä syyttä sikaa?

No en nyt noinkaan sanoisi. Toivoin saavani ulkopuolisilta kommentteja aiheeseen ja uusia näkökulmia, ehkä muiden samassa tilanteessa olleiden kokemuksia. Ei meidän avioliitossa kumpikaan aktiivisesti joka päivä kärsi tai suunnittele eroa tämän lapsijutun vuoksi, josta kumpikaan ei lopullisesti ole omaa kantaansa edes päättänyt.

ap

Kyllä kait tämä on provo?

Kuulostaa niin kliseiseltä ja tähän tuntuu keskittyvän kaikki tyypilliset jutut.

- mies vähän vanhempi (reilusti yli 10v vanhempi)

- lapsen tulisi täyttää miehen ”tyhjyys”

-mies ei halua lapsen vaikuttavan parisuhdeajan määrään

- mies ei halua osallistua päiväkotiin kuskaamisiin ym käytännön asioihin jotka vain mystisesti järjestyvät ilman miehen osallistumista

- mies pelaa paljon tietokoneella

- mies kuulostaa todella itsekkäältä

- jne

Siis mies haluaa lapsen koska se kuuluu olla. Mutta ei miehellä ole pienintäkään aikomusta luopua saavutetuista eduista lapsen hyväksi. Ap saa hoitaa lapsen yksin. Ja paljon mahdollista että kun lapsi syntyy niin mies näkee apn äitinä eli jatkossa ap hoitaa myös miehen pyykit ym asiat kuten oma äiti aikanaan.

Lähinnä kannattaa miettiä eroatko susosista vai teetkö vain miehelle selväksi ettei teille tule koskaan yhteistä lasta ja mies saa sitten itse erota jos se ei kelpaa. Toki mies saattaa muutenkin kohta haluta erota koska kuulostaa sellaiselta joka haluaa että naisensa on noin 20v ja ap alkaa olla liian vanha.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kait tämä on provo?

Kuulostaa niin kliseiseltä ja tähän tuntuu keskittyvän kaikki tyypilliset jutut.

- mies vähän vanhempi (reilusti yli 10v vanhempi)

- lapsen tulisi täyttää miehen ”tyhjyys”

-mies ei halua lapsen vaikuttavan parisuhdeajan määrään

- mies ei halua osallistua päiväkotiin kuskaamisiin ym käytännön asioihin jotka vain mystisesti järjestyvät ilman miehen osallistumista

- mies pelaa paljon tietokoneella

- mies kuulostaa todella itsekkäältä

- jne

Siis mies haluaa lapsen koska se kuuluu olla. Mutta ei miehellä ole pienintäkään aikomusta luopua saavutetuista eduista lapsen hyväksi. Ap saa hoitaa lapsen yksin. Ja paljon mahdollista että kun lapsi syntyy niin mies näkee apn äitinä eli jatkossa ap hoitaa myös miehen pyykit ym asiat kuten oma äiti aikanaan.

Lähinnä kannattaa miettiä eroatko susosista vai teetkö vain miehelle selväksi ettei teille tule koskaan yhteistä lasta ja mies saa sitten itse erota jos se ei kelpaa. Toki mies saattaa muutenkin kohta haluta erota koska kuulostaa sellaiselta joka haluaa että naisensa on noin 20v ja ap alkaa olla liian vanha.

Mitkä lasit päässä tekstini on luettu, kun listaan on keksitty asioita, joita en ole kirjoittanut ja jotka eivät ole totta? Ei hän ole koskaan sanonut, että ei osallistu päiväkotiin kuskaamisiin. Päinvastoin hän on sanonut, että hän voi viedä lapsen päiväkotiin ja hakea sieltä, kun otin asian esille. Eikä mies pelaa erityisen paljon, vaan tyyliin pari tuntia sen jälkeen, kun lapsi ja minä olemme jo menneet nukkumaan. Mitä pahaa siinä on? Mies ei myöskään ole yli 10 vuotta minua vanhempi.

Lisäksi mieheni on uskovainen ja ajattelemme molemmat, että avioero ei ole ok, jos toinen ei petä tai ei ole esim. väkivaltaa tai jotain. En oikein tiedä, miten tähän provohuuteluun pitäisi reagoida (tai kannattaako ylipäätään), kun mielestäni on tuiki tavallinen asia, että ajatukset lapsista voivat muuttua ajan mittaan ja puolisoilla voi erityisesti sellaisessa tilanteessa olla erilaisia näkemyksiä lasten tekemisestä. Tällä palstalla se kuitenkin on ilmeisesti jotain niin käsittämätöntä ja uskomatonta, että pakko olla provo? Myönnän, että menee yli ymmärryksen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kait tämä on provo?

Kuulostaa niin kliseiseltä ja tähän tuntuu keskittyvän kaikki tyypilliset jutut.

- mies vähän vanhempi (reilusti yli 10v vanhempi)

- lapsen tulisi täyttää miehen ”tyhjyys”

-mies ei halua lapsen vaikuttavan parisuhdeajan määrään

- mies ei halua osallistua päiväkotiin kuskaamisiin ym käytännön asioihin jotka vain mystisesti järjestyvät ilman miehen osallistumista

- mies pelaa paljon tietokoneella

- mies kuulostaa todella itsekkäältä

- jne

Siis mies haluaa lapsen koska se kuuluu olla. Mutta ei miehellä ole pienintäkään aikomusta luopua saavutetuista eduista lapsen hyväksi. Ap saa hoitaa lapsen yksin. Ja paljon mahdollista että kun lapsi syntyy niin mies näkee apn äitinä eli jatkossa ap hoitaa myös miehen pyykit ym asiat kuten oma äiti aikanaan.

Lähinnä kannattaa miettiä eroatko susosista vai teetkö vain miehelle selväksi ettei teille tule koskaan yhteistä lasta ja mies saa sitten itse erota jos se ei kelpaa. Toki mies saattaa muutenkin kohta haluta erota koska kuulostaa sellaiselta joka haluaa että naisensa on noin 20v ja ap alkaa olla liian vanha.

Mitkä lasit päässä tekstini on luettu, kun listaan on keksitty asioita, joita en ole kirjoittanut ja jotka eivät ole totta? Ei hän ole koskaan sanonut, että ei osallistu päiväkotiin kuskaamisiin. Päinvastoin hän on sanonut, että hän voi viedä lapsen päiväkotiin ja hakea sieltä, kun otin asian esille. Eikä mies pelaa erityisen paljon, vaan tyyliin pari tuntia sen jälkeen, kun lapsi ja minä olemme jo menneet nukkumaan. Mitä pahaa siinä on? Mies ei myöskään ole yli 10 vuotta minua vanhempi.

Lisäksi mieheni on uskovainen ja ajattelemme molemmat, että avioero ei ole ok, jos toinen ei petä tai ei ole esim. väkivaltaa tai jotain. En oikein tiedä, miten tähän provohuuteluun pitäisi reagoida (tai kannattaako ylipäätään), kun mielestäni on tuiki tavallinen asia, että ajatukset lapsista voivat muuttua ajan mittaan ja puolisoilla voi erityisesti sellaisessa tilanteessa olla erilaisia näkemyksiä lasten tekemisestä. Tällä palstalla se kuitenkin on ilmeisesti jotain niin käsittämätöntä ja uskomatonta, että pakko olla provo? Myönnän, että menee yli ymmärryksen.

ap

Noo, täällä on nähty monenlaisia miehiä ja monenlaisia provoja.

Teillä on tosi ikävä tilanne. On ymmärrettävää, että mies haluaa omankin lapsen, kun on elänyt teidän perhe-elämäänne. On myös ymmärrettävää, että sinä et halua lisää lapsia. Sinulle lapsen saaminen on paljon, paljon isompi uhraus kuin miehelle, joten asia on sinun päätettävissäsi.

Lapsiasia on sen verran iso kysymys, että jos siinä mielipiteet menee ristiin, se on syy erota. Kun se ei teille ole mahdollista, mies joutuu nyt tässä asiassa taipumaan.

Aviomies tekee lapsen sinä et.

Meillä samankaltainen tilanne, mutta emme ole naimisissa ja olen sinua vanhempi. Minulla yksi lapsi edellisestä suhteesta, miehellä ei lapsia. Kun aloimme seurustella noin 5 vuotta sitten, olin 35-vuotias ja silloin ajatus toisesta lapsesta tuntui mahdolliselta, mutta mieleni on muuttunut.

Mies haluaisi mennä kanssani naimisiin ja yrittää lasta, mutta minä en halua enää tämän ikäisenä. Esikoiseni on jo sen ikäinen että pärjää jo vähän yksinkin, ja ajatuskin raskaudesta ja vauvasta ja siitä miten sitovaa se on minulle, ahdistaa ihan tolkuttomasti.

Lapsen saamisen raskaus ja riskit kohdistuu pelkästään naiseen. Suosittelen ap harkitsemaan tarkkaan ennen kuin suostut lapseen. Miehelläsi ei ole lapsia joten hän ei tiedä, miten paljon työtä vauvasta ja lapsesta tulee. Mielikuva voi olla ruusunpunainen ja idyllinen, totuus aivan muuta.