Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aviomies haluaa lapsen ja minä en
18.10.2021 |
Keskusteltiin asiasta ennen naimisiin menoa, mutta mieli on muuttunut. Minulla on ennestään yksi lapsi, jonka kanssa oli terveysongelmia raskausaikana (hyperemeesi), huonosti hoidetusta synnytyksestä jäi traumat ja pikkulapsiaikana masennuin vakavasti. En pidä muuttuneesta kehostani, ja mieskin on joskus kommentoinut muutoksia. Välillä olen miettinyt, että mitä jos kuitenkin, mutta ei se vaan tunnu hyvältä idealta monestakaan syystä. Haluaisin viedä opinnot loppuun, saada kivan työpaikan ja saada elämäni vihdoin jonkinlaiseen järjestykseen noilta osin. En siis ole tällä hetkellä töissä enkä ole hyvin lyhyitä pätkiä ja palkattomia harjoitteluja lukuun ottamatta koskaan ollutkaan. Tulevaisuus näyttää epävarmalta.
Mies vihjailee usein lapsesta. Välillä asiasta sitten keskustellaan kunnolla, ja sitten hänenkin mielipiteensä on yhtäkkiä, että ei nyt vaan joskus vähän myöhemmin, mutta silti vihjailut ei lopu. Huoh. Koen painetta ja stressiä tästä lapsiasiasta. En halua sen pysyvän vuosikausia avoimena kysymyksenä, josta käydään sitten silloin tällöin taas yksi keskustelu, joka ei muuta mitään.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän miehesi käy jo harjoittelemassa sitä lapsentekoa muualla.
No sinähän sen tiedät ihan varmasti. Mistä keksitkin tuollaisen tosi nasevan ja omaperäisen jutun.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiasia on sellainen jossa ei kummankaan pidä tehdä kompromissia. Jos sinä et halua lisää lapsia, se ok. Jos mies tahtoo lapsen, sekin on. Mutta yhdessä ette voi toteuttaa kummankin tahtoa.
Haluaisin myös tietää, KUMPI teistä muutti mielensä siitä, mitä keskustelitte ennen naimisiin menoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän miehesi käy jo harjoittelemassa sitä lapsentekoa muualla.
No sinähän sen tiedät ihan varmasti. Mistä keksitkin tuollaisen tosi nasevan ja omaperäisen jutun.
ap
Keksi sinä parempia provoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joopa joo.....että tämmöistä sontaa tänään pukkaa👺
Vierailija kirjoitti:
Kumpi siis muutti mielensä?
Mies.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tietenkään miehen painostuksesta tee toista lasta ja voi pahoin koko raskausaikaa, palaudu taas tavallista pidempään synnytyksestä ja masennu lastasi kanssa ja jätä kouluja kesken ja roiku työttömänä lapsen vuoksi, jota et itse edes toivo. Vähänkö tuollainen mies sitten määräisi sinut hoitamaan lasta etkä mitään henkistä tai muutakaan tukea saisi mieheltä, joka ei nytkään arvosta toiveitasi? Ei ei... tuossa tilanteessa on parasta huolehtia siitä, ettei tule raskaaksi.
Kai nyt itsekin ymmärrät, että tämä on asia, mitä sinun pitää puhua läpi miehesi kanssa. Itse kyllä arvelisin, ettei miehen mieli ole varsinaisesti muuttunut, jos hän vakavassa keskustelussa on sitä mieltä, "ettei vielä" (mikä siis tarkoittaa, että ei vielä, ei ehkä koskaan sinun kanssasi. Jos mies haluaisi oikeasti lapsia, hän suostuisi yrittämiseen heti tai asettaisi selkeät ehdot, "kun olet valmistunut" tms.) Tuo "vihjailu" nyt on jonkinlaista päättämättömyyttä ja keski-iän kriisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi siis muutti mielensä?
Mies.
ap
Siinä tapauksessa ei vaadi sinulta mitään toimenpiteitä.
Ei pidä suostua, jos ei itse halua. Siitä ei seuraa mitään hyvää, varsinkaan sille lapselle. Ethän suostu! Kaikki velat ym. on todella fiksuja valintoja ja se, että ei halua kuin yhden lapsen. Älkää kuunnelko muita. Ajatelkaa niitä syntymättömän lapsia. On hirveää olla ei toivottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”mieskin joskus kommentoinut muutoksia”
Joopajoo taas 0/5
Kirjoituksessasi Ap on monta vihjettä siitä että sinä olet oikeassa, miehesi väärässä. Teidän ei kannata tehdä lisää lapsia vaan mielenkiintonne ja arvostuksenne on muissa asioissa sen lisäksi että kun vielä päälle päätteeksi koet tilanteen raskaaksi ja epävarmaksi niin lapsi ei varmasti toisi onnea. Silmiini pisti mm. tuo että yhden lapsen jälkeen et pitänyt muuttuneesta vartalostasi ja miehesikin oli siitä kommentoinut. Jokaisen lapsen myötä naisen vartalo muuttuu ja koko ajan enemmän, jonkin verran kyllä sitten toipuukin ajanmittaan ja jos esim. liikunnalla kiinteyttää lihaksia ja vahvistaa. Naisen sekä isäksi haluavan miehen pitää se hyväksyä. Jos lapsi erittäin toivottu molempien vanhempien puolelta ja vanhemmat valmiita hyväksymään että naisen vartalossa tapahtuu muutoksia ja ei täysin enää palaudu niin epävarmatkaan ajat pienellä hallinnalla eivät ole este lapsen hankinnalle etenkään kun teillä ei ole enempää kuin yksi ennestään. Eri asia jos lapsia olisi jo kaksi tai kolme niin en kyllä epävarmaan tilanteeseen enempää hankkisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sä sitten enää ihmettelet? Mies haluaa lapsia ja sinä et, niin sitten vain eroat ja elät omaa elämääsi. Opiskelet, menet töihin ja kasvatat lastasi. Parisuhteen vuoro voi olla sitten, kun löydät sinua kunnioittavan miehen, joka haluaa samoja asioita, pystyy keskustelemaan asioista sekä kantamaan vastuuta ja olemaan sinun tukena.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä sitten enää ihmettelet? Mies haluaa lapsia ja sinä et, niin sitten vain eroat ja elät omaa elämääsi. Opiskelet, menet töihin ja kasvatat lastasi. Parisuhteen vuoro voi olla sitten, kun löydät sinua kunnioittavan miehen, joka haluaa samoja asioita, pystyy keskustelemaan asioista sekä kantamaan vastuuta ja olemaan sinun tukena.
Miksi APn pitäisi erota, jos hänen mielestään asiat ovat ookoo? Miehellähän se ongelma on. Erotkoon jos kokee löytävänsä lapselleen toisen äidin.
Mies siis haluaisi lapsia, mutta ei painosta koska AP aina aiheesta keskusteltaessa tekee tenän.
Olennaisin kysymys tässä on AP:n ikä. Parikymppinen voi ihan eri tavalla järjestellä opintojaan ja työuriaan ennen isompaa (lisä) lapsista hätäilyä. Kolmekymmpisen kohdalla tilanne on olennaisesti erilainen ja silloin olisi oikeasti tarpeen ratkaista sen miehen kanssa yhdessä että tuleeko niitä lapsia vai eikö.
Useimmat kommentit yllä eivät ole terveen ihmisen tuotetta, joten niistä ei kannata piitata.
Vanha fakta helpompi se on mies pakottaa isäksi kuin nainen äidiksi. - Joten jos et halua lapsia Ap. niin huolehdit tiukasti omasta ehkäisystäsi. Miehellä on kaksi vaihtoehoa, joko kunnioittaa ja arvostaa sinun toivettasi, että et halua saada enää lasta tai sitten erota ja yrittää löytää rinnalleen, joku, joka on valmis ja halukas yrittämään saada lapsen hänen kanssaan. - Tokihan mies voi sinkkuna ollessan saada lapsen yksinkin.
Yliopisto-opiskelija
Vierailija kirjoitti:
Mies siis haluaisi lapsia, mutta ei painosta koska AP aina aiheesta keskusteltaessa tekee tenän.
Olennaisin kysymys tässä on AP:n ikä. Parikymppinen voi ihan eri tavalla järjestellä opintojaan ja työuriaan ennen isompaa (lisä) lapsista hätäilyä. Kolmekymmpisen kohdalla tilanne on olennaisesti erilainen ja silloin olisi oikeasti tarpeen ratkaista sen miehen kanssa yhdessä että tuleeko niitä lapsia vai eikö.
Useimmat kommentit yllä eivät ole terveen ihmisen tuotetta, joten niistä ei kannata piitata.
Olen 25. Kuitenkin vaikka hedelmällisyyden puolesta ikä ei tulisikaan heti vastaan, niin koen tällaisen ehkäilyn raskaaksi. Haluan jonkin järkevän suunnitelman elämälleni enkä mitään ehkiä. Ajatuksen tasolla koen itsekin välillä ajatuksen lapsesta ihan kivaksi, mutta realiteetit on mitä on.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt itsekin ymmärrät, että tämä on asia, mitä sinun pitää puhua läpi miehesi kanssa. Itse kyllä arvelisin, ettei miehen mieli ole varsinaisesti muuttunut, jos hän vakavassa keskustelussa on sitä mieltä, "ettei vielä" (mikä siis tarkoittaa, että ei vielä, ei ehkä koskaan sinun kanssasi. Jos mies haluaisi oikeasti lapsia, hän suostuisi yrittämiseen heti tai asettaisi selkeät ehdot, "kun olet valmistunut" tms.) Tuo "vihjailu" nyt on jonkinlaista päättämättömyyttä ja keski-iän kriisiä.
Ymmärrän joo, ja ollaan puhuttukin. Miehellä on selkeästi tosi vahvojakin tunteita asiasta. Esim. Eräässä keskustelussa tuli puheeksi, että mitä jos emme voisikaan saada luomusti lapsia jostain syystä. Sanoin, että en ole halukas lapsettomuushoitoihin, ja se oli hänen mielestään tosi itsekästä ja perusteetonta. Hänen mielestään lapsettomuus on terveysongelma siinä missä mikä tahansa muukin ja vaan pitää hoitaa. Minä taas näen sen asian niin, että en ainakaan mitään hoitoja ole valmis läpikäymään, kun lapsen hankkimisesta on muutenkin ristiriitaisia fiiliksiä.
On myös puhunut hyvin negatiiviseen sävyyn siitä, jos ei tehdä lapsia. On huolissaan, löytääkö elämään merkitystä, ja pelkää jäävänsä asioista paitsi. Olen tästä koko jutusta tosi hämmentynyt, koska nää vahvat tunteet on tullut tosiaan ihan yllätyksenä. Kai sekin on ihan mahdollista, että kyse on jostain ikään liittyvästä kriisistä eikä oikeasti lapsista ollenkaan. Keskusteluissa on nimittäin myös tullut esille, että neljänkympin läheneminen jollain tapaa ahdistaa (mies on siis hiukan vanhempi kuin minä). En näihin hänen tunteisiin osaa hirveästi samastua, koska elän niin eri elämänvaihetta vielä itse.
ap
Alue: Aihe vapaa
Eiköhän miehesi käy jo harjoittelemassa sitä lapsentekoa muualla.