Elänkö miehen rahoilla vai muutanko pois
Muutimme mieheni kanssa yhteiseen omistusasuntoon syksyllä. Opiskelen, mutta opinnot menevät niin huonosti että olisi parempi lopettaa ne. Jos lopetan opiskelun, en saa enää mitään tukea, elän tällä hetkellä opintolainalla. En saisi toimeentulotukea miehen pienen omaisuuden (parikymmentä tonnia perintöä tilillä) vuoksi enkä työttömyyskorvausta jonkun vanhan työssäolovelvoitteen vuoksi. Sairastelun takia CV on surkea eikä miltään alalta ole järkevää kokemusta. Ahdistaa.
Kommentit (5)
Kirjoitan sekavasti... saisin toimeentulotuen jos muuttaisin vuokra-asuntoon omilleni. Kai se on sitten ainoa vaihtoehto tässä.
Tiedän tunteen ja otan osaa. Kuka haluisi olla taakaksi läheisilleen. Kovat on ajat. Mutta jos kerran yhteiskunta haluaa suosia vaihtoehtoa, että ihmiset asuu erillään niin mikä siinä auttaa. Minäkin tuomittu yksinasumiseen loppuelämäksi. Meitä on kuule paljon hiljaisia köyhiä.
Ei vaan pysty käsittämään että sen sijaan että sossu maksaisi minulle täällä asuessani perusosan 450 euroa, se vaatii minua vuokraamaan asunnon ja maksaa sen vuokran 520e ja sen lisäksi reilu 500 euron perusosan. Enkä ymmärrä miksi työkkäri rankaisee minua vieläkin siitä että lopetin seitsemän vuotta sitten työharjoittelun että voisin opiskella iltalukion kirjoituksiin. Ja näiden asioiden takia aiheuttaa minulle masennusta ja syrjäyttää yhteiskunnasta. Miksei noi sitten edes tarjoa sitä eutanasiaa kun ei ole varaa edes tappaa itseään niin ettei siitä tule haittaa muille?
Meillä on vastaava tilanne. Vaimo opiskelee ja minä maksan asumisen ja muut kulut. Näin on ollut jo muutaman vuoden. Hän saisi paremmat tuet jos muuttaisi erilleen. Se ei kuitenkaan ole vaihtoehto. Asiasta on juteltu ja näin sovittu. Joskus hän valmistuu ja menee töihin. Silloin voi tilanne olla päinvastoin. Parasta mitä nyt voit miehesi eteen tehdä on hoitaa opiskelut ja valmistua. Näin ainakin minä ajattelen.
Tuloina siis opintotuki ja laina... En halua että mieheni joutuu elättämään minut vähäisillä rahoillaan kun ei ole mitään takeita että pystyisin sitä korvaamaan takaisin. En vaan tiedä mitä pystyisin opiskelemaan, mistä saisin töitä, mitä töitä pystyisin tekemään... tuntuu ettei ole muita vaihtoehtoja kuin tappaa itsensä.