Tsunamissa perheensä menettänyt nainen

3

Kyllä omat murheet tuntuu niin pieniltä näihin verrattuna :( Muistan joskus lukeneeni tytöstä, joka palasi Thaimaasta Suomeen ilman vanhempiaan ja veljiään (vaiko veljeään?), isovanhempien hoiviin. Oon usein miettinyt, että mitähän sille tytölle nykyään kuuluu.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 10:26"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 09:46"]

En muistanut katsoa dokumenttia - täytyy ehdottomasti katsoa katsomosta joku päivä - mutta täytyy sen verran kommentoida tähän, että minua toisinaan ärsyttää tämä ihmisten "miten ihmeessä sinä voit selvitä tästä, mä tulisin hulluksi/tappaisin itseni"jne. En ala tässä erittelemään, mitä olen kokenut, mutta rankkoja tapahtumia ja menetyksiä minullakin koettuna, niin joskus väsyttää vastailla näihin "miten ihmeessä sä olet selvinnyt"-juttuihin. Ymmärrän, että se on varmasti monelle ns. vaistomainen reaktio sanoa noin, mutta mitä ihmettä?! Onko minulla ollut tapahtumien ja hautajaisten jälkeen muuta vaihtoehtoa? Mitä siinä sitten pitäisi tehdä? Lyödä hanskat tiskiin ja sanoa, että mä en halua leikkiä tätä enää? Tappaa itsensä? Entä jos kaksi menetyksistä on itsemurhia, niin onko hyvä ratkaisu tappaa myös itsensä ja lisätä entisestään suvun tuskaa? Jos näytän selvinneen hyvin, olenko siis kylmä ja tunteeton ihminen? Vai vahva? Se tosiaan voi näyttää sivusta pahemmalta, mutta kyllä siinä täytyy edelleen käydä ruokakaupassa, imuroida, hoitaa lapsia, palata töihinkin jossain vaiheessa. Mutta tuo asian ja siitä selviämisen taivastelu ei tunnu kauhean mukavalta.

[/quote]

Niin totta! Monesti mietin, että mikähän se vaihtoehto sille "selviämiselle" tosiaan olisi? Itsensä tappaminen tai katuojassa makaaminen vissiin. Tosiasiassahan kukaan ulkopuolinen ei toisen "selviämisestä" voi tietää mitään, ei mne nää niitä rankimpia hetkiä, kun ulisee tuskaansa lattialla räkä valuen ja luulee itsekin kuolevansa suruunsa. Sitten taas pyyhitään kyyneleet ja jatketaan imuroimista.

[/quote]

Niin totta todellakin!

Vähän aiheen vierestä, mutta erittäin rankkaan synnytykseeni on moni todennut, ettei olisi itse mitenkään jaksanut. No mikähän minun vaihtoehtoni oli, pakkohan se oli vain jaksaa hyvänen aika. Ihmiset ovat kyllä uskomattoman typeriä, valitettavasti.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 16:05"]Kyllä omat murheet tuntuu niin pieniltä näihin verrattuna :( Muistan joskus lukeneeni tytöstä, joka palasi Thaimaasta Suomeen ilman vanhempiaan ja veljiään (vaiko veljeään?), isovanhempien hoiviin. Oon usein miettinyt, että mitähän sille tytölle nykyään kuuluu.
[/quote]
Eikös tää tyttö ollut se Suomen selvityjät-ohjelman Andrea ?

Mua alkaa aina vapisuttaa kun katson ohjelmaa tästä tsunamista.

Se valtava vyöryvä aalto ja pahaa-aavistamattomat ihmiset, jotka vielä kävelevät rannalla, kuvaavat ja juttelevat...ja mitä kohta tapahtuu.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 17:42"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 16:05"]Kyllä omat murheet tuntuu niin pieniltä näihin verrattuna :( Muistan joskus lukeneeni tytöstä, joka palasi Thaimaasta Suomeen ilman vanhempiaan ja veljiään (vaiko veljeään?), isovanhempien hoiviin. Oon usein miettinyt, että mitähän sille tytölle nykyään kuuluu. [/quote] Eikös tää tyttö ollut se Suomen selvityjät-ohjelman Andrea ?

[/quote]

Juu, oli. Mutta monta muutakin täysorpoa (yli 10 ainakin) jäi eli palasivat ilman vanhempiaan Suomeen.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 17:51"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 17:42"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 16:05"]Kyllä omat murheet tuntuu niin pieniltä näihin verrattuna :( Muistan joskus lukeneeni tytöstä, joka palasi Thaimaasta Suomeen ilman vanhempiaan ja veljiään (vaiko veljeään?), isovanhempien hoiviin. Oon usein miettinyt, että mitähän sille tytölle nykyään kuuluu. [/quote] Eikös tää tyttö ollut se Suomen selvityjät-ohjelman Andrea ?

[/quote]

Juu, oli. Mutta monta muutakin täysorpoa (yli 10 ainakin) jäi eli palasivat ilman vanhempiaan Suomeen.

[/quote]

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288337093086.html

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 17:59"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 17:51"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 17:42"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 16:05"]Kyllä omat murheet tuntuu niin pieniltä näihin verrattuna :( Muistan joskus lukeneeni tytöstä, joka palasi Thaimaasta Suomeen ilman vanhempiaan ja veljiään (vaiko veljeään?), isovanhempien hoiviin. Oon usein miettinyt, että mitähän sille tytölle nykyään kuuluu. [/quote] Eikös tää tyttö ollut se Suomen selvityjät-ohjelman Andrea ?

[/quote]

Juu, oli. Mutta monta muutakin täysorpoa (yli 10 ainakin) jäi eli palasivat ilman vanhempiaan Suomeen.

[/quote]

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288337093086.html

[/quote]

"Auer".. joo ei

Vierailija kirjoitti:

Kyllä omat murheet tuntuu niin pieniltä näihin verrattuna :( Muistan joskus lukeneeni tytöstä, joka palasi Thaimaasta Suomeen ilman vanhempiaan ja veljiään (vaiko veljeään?), isovanhempien hoiviin. Oon usein miettinyt, että mitähän sille tytölle nykyään kuuluu.

Vastoinkäymisten vertailu on ihan turhaa

Vierailija kirjoitti:

Montakohan kertaa perheterapeuttina ajattelee että on teillä pienet murheet. Vahvan ja viisaan tuntuinen nainen, sellaisia ihmisiä joita harvoin elämänsä aikana kohtaa mutta jotka jäävät mieleen ikuisesti.

Eihän kenenkään murheita voi vertailla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä omat murheet tuntuu niin pieniltä näihin verrattuna :( Muistan joskus lukeneeni tytöstä, joka palasi Thaimaasta Suomeen ilman vanhempiaan ja veljiään (vaiko veljeään?), isovanhempien hoiviin. Oon usein miettinyt, että mitähän sille tytölle nykyään kuuluu.

Ei minusta ainakaan tunnu

Jokaisella on omat vaikeutensa