Lue keskustelun säännöt.
Onko yhteishuoltajuuteen pakko suostua?
Huoh
17.10.2021 |
Onko mitään kokemuksia? En ole koskaan ollut lapsen toisen vanhemman kanssa yhdessä, vaan meillä oli yhden yön juttu jonka seurauksena ehkäisy petti ja tulin raskaaksi. Emme ole edes olleet nyt raskausaikana tekemisissä emmekä ole väleissä koska hän loukkaantui kun en halunnut hänen kanssa suhdetta. Nyt hän on vaatimassa yhteishuoltajuutta ja vuoroviikkosysteemiä ja mietin, onko hänellä oikeasti mahdollisuudet näillä lähtökohdiltaan siihen? Itse vastustan mm yhteishuoltajuutta, koska emme saa keskenämme asioita sovittua.
Kommentit (49)
Ei tullut meillä, mulla yksinhuoltajuus vaikka asun lapsen isän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut meillä, mulla yksinhuoltajuus vaikka asun lapsen isän kanssa.
Niin, lapsesi isä ei halunnut yhteishuoltajuutta. Tämä ei vastannut AP:n kysymykseen.
Koitapa miettiä lapsen kannalta kumpi parempi: tuntea isä vai ei tuntea isää?
Pientä vauvaa ei heti olla laittamassa viikko-viikkoon ja taaperon yh:na alat jo arvostaa vapaapäiviäkin.
Ei ole. Isyyden selvittäminen ei tee kenestäkään huoltajaa. Haet vaan tyynesti yksinhuoltajuutta.
Vierailija kirjoitti:
Koitapa miettiä lapsen kannalta kumpi parempi: tuntea isä vai ei tuntea isää?
Pientä vauvaa ei heti olla laittamassa viikko-viikkoon ja taaperon yh:na alat jo arvostaa vapaapäiviäkin.
Mihin tämä liittyy? EI yksinhuoltajuus sitä tarkoita, ettei toinen vanhempi tapaisi lasta. Tapaamisoikeus on olemassa yksinhuotajuudesta huolimatta, ja se on nimneomaan lapse oikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos siis isä ei ole pitänyt lapseen mitään yhteyttä, mikään viikko-viikkosysteemi tuntemattoman kanssa ei tule kyseeseenkään.
Myöskään alle kouluikäistä ei saa viikko-viikkoon.
Ei noihin suostu mikään oikeus tai sossu.
Tapaamisoikeus on täysin eri asia kuin viikko-viikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain aikanaan yksinhuoltajuuden sillä perusteella, että toinen osapuoli hankaloitti tapaamisisa ja esimerkiksi kieltäytyi allekirjoittamasta koulun ilmoittautumispapereita, passihakemuksia sun muuta, eli hän teki tahallaan vahinkoa lapsilleen. Ja tämä siitä huolimatta että olimme olleet naimisissa.
Yksinhuoltajuus ei tarkoita sitä, että toinen osapuoli ei saisi tavata tai ottaa lasta luokseen sovituiksi ajoiksi. Käytännössä yksinhuoltajuudella on aika vähän merkitystä, mutta silloin jos ollaan yhteishuoltajia ja toinen osapuoli tekee kiusaa, sillä on isokin merkitys.
Aloittaja tulee hyvin suurella todennäköisyydellä olemaan lähivanhempi joten hän voi loppujen lopuksi päättää onko lapsi tekemisissä isänsä kanssa. Kukaan ei voi laillisesti pakottaa häntä tässä asiassa tekemään vasten tahtoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 lukuHuoltajat ja tapaamisoikeus
6 § (8.2.2019/190)Huoltajat lapsen syntymän perusteella
Lapsen vanhemmat, jotka lapsen syntyessä ovat avioliitossa keskenään, ovat kumpikin lapsensa huoltajia. Jos vanhemmat eivät lapsen syntyessä ole avioliitossa keskenään, on huoltaja tällöin äiti, joka on synnyttänyt lapsen.
Jos toinen vanhemmista on yksin lapsensa huoltaja ja vanhemmat menevät keskenään avioliittoon, tulee toisestakin vanhemmasta lapsensa huoltaja.
6 a § (8.2.2019/190)Eräiden vanhemmuutta koskevien ratkaisujen vaikutus lapsen huoltoon
Jos vanhemmuus on tunnustettu ennen lapsen syntymää isyyslain (11/2015) 16 §:ssä tai äitiyslain (253/2018) 14 §:ssä tarkoitetulla tavalla, myös tunnustajasta tulee lapsen huoltaja, kun vanhemmuus on vahvistettu.
Jos lapsen synnyttänyt äiti on yksin lapsensa huoltaja ja hän menee avioliittoon henkilön kanssa, jonka tämän jälkeen vahvistetaan olevan lapsen vanhempi, myös tästä vanhemmasta tulee lapsen huoltaja, kun vanhemmuus on vahvistettu.
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut meillä, mulla yksinhuoltajuus vaikka asun lapsen isän kanssa.
No tätä en kyllä tajua, että jos kerran yhdessä ollaan niin miksi äidillä on yksinhuoltajuus. Eipä vaikuta pitkäkestoiselta parisuhteelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut isät vaativat viikko-viikkoa koska luulevat sillä välttyvänsä elareiden maksamiselta. Niinhän se ei ole, ja isälle saattaa tulla yllätyksenä että silloin siitä lapsesta todella pitäisi puolet ajasta huolehtia eikä jättää oman äitimuorin tai tytöystävän hoteisiin.
Jos isä ei ole ollut kiinnostunut äidin voinnista raskausaikana, niin ei ole kiinnostunut lapsenkaan voinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittääkseni yksin lapsen tekevä äiti on automaattisesti yksinhuoltaja, mikäli ei allekirjoita yhteishuoltajuuspaperia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut meillä, mulla yksinhuoltajuus vaikka asun lapsen isän kanssa.
No tätä en kyllä tajua, että jos kerran yhdessä ollaan niin miksi äidillä on yksinhuoltajuus. Eipä vaikuta pitkäkestoiselta parisuhteelta.
Jos ei isyyttä ole tunnustettu?
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tulee hyvin suurella todennäköisyydellä olemaan lähivanhempi joten hän voi loppujen lopuksi päättää onko lapsi tekemisissä isänsä kanssa. Kukaan ei voi laillisesti pakottaa häntä tässä asiassa tekemään vasten tahtoaan.
Nio ei se kyllä ihan noinkaan ole. Lapsella on lain suoma tapaamisoikeus isäänsä, vaikka äiti olisikin yksinhuoltaja.
Olet automaattisesti yksinhuoltaja. Ei mies voi vaatia huoltajuutta. Tai voi, mutta ei saa jos et suostu.
Vierailija kirjoitti:
Olet automaattisesti yksinhuoltaja. Ei mies voi vaatia huoltajuutta. Tai voi, mutta ei saa jos et suostu.
Tämähän on hirvittävä vääryys niitä isiä kohtaan, jotka haluavat olla lastensa huoltajia. Ehkä Suomesta joskus tulee oikeusvaltio ja tällaiset epäkohdat korjataan.
Vierailija kirjoitti:
Itse sain aikanaan yksinhuoltajuuden sillä perusteella, että toinen osapuoli hankaloitti tapaamisisa ja esimerkiksi kieltäytyi allekirjoittamasta koulun ilmoittautumispapereita, passihakemuksia sun muuta, eli hän teki tahallaan vahinkoa lapsilleen. Ja tämä siitä huolimatta että olimme olleet naimisissa.
Yksinhuoltajuus ei tarkoita sitä, että toinen osapuoli ei saisi tavata tai ottaa lasta luokseen sovituiksi ajoiksi. Käytännössä yksinhuoltajuudella on aika vähän merkitystä, mutta silloin jos ollaan yhteishuoltajia ja toinen osapuoli tekee kiusaa, sillä on isokin merkitys.
Vaikka olen ollut kymmenen vuotta yksinhuoltaja, sillä on tosiaan niin vähän käytännön merkitystä, että piti oikein tarkistaa mitkä ne asiat ovat mitkä yksinhuoltaja päättää yksin. Eli: lapseen kohditusvista yhteiskunnallisista toimista, kuten koulutuksesta, terveydenhoidosta, vakaumuksellisuudesta, nimen ja asuinpaikan vaihtamista koskevista seikoista sekä tiedonsaantioikeuksista.
Itselleni yksinhuoltajuus on kuitenkin toiminut turvana sitä vastaan, ettei toinen osapuoli voisi sabotoida elämäämme.
Mikäli isyyden tunnustaa, niin kyllä.