Millä saan parikymppiset sukulaiset ymmärtämään, ettei ura ja hyvä palkka tipahda taivaalta?

Ei kai tuo sinun tehtävä ole. Ite on puuttuisi ollenkaan muiden uskomuksiin. Eipä kuulu mulle.

Vierailija kirjoitti:

Kun yhdistää nämä ketjut, niin ketä jää vielä jäljelle? Ketkä ovat niitä armoitettuja, jotka ymmärtävät edes jostain jotain? Jäljelle jää vain yksi, se oma itse, se kaikkien asioiden ja aikojen asiantuntija. 

https://www.vauva.fi/keskustelu/4210265/suuret-ikaluokat-eivat-ihan-oik…

Hyvä lohkaisu! Siis kukaan ei ymmärrä mistään mitään. 😁🤗

Jos haluaa 5000 palkkaa, pitää olla firmalle 10.000 arvoinen. Tässä voi ihmisarvon laskea rahassa.

Pitää tienata ensin oma palkkansa, sen lisäksi sivukulut ja vielä osallistua kiinteisiin kuluihin ja niihin muuttuviin. Tai sitten

Se, että olet ihmeellinen ja ainutlaatuinen ei vielä riitä. Pitää olla arvokas ja tuottaa arvoa. Arvo voi olla monenlaista. Uusi tuote, jossa firma pystyy myymään. Hyvät asiakashankintataidot. Jotain.

Itse olen kolmentonnin toimistotyöntekijä. Minä en varsinaisesti tee lisäarvoa, mutta jos minua (tai jotakuta tässä positiossa) ei olisi, niin se tulisi kalliiksi. Kirjanpidon kannalta olen pelkkä kiinteä kuluerä.

Kyllä sekin syö, kun on pitkälle kouluttautunut (ja valmistunut) ja palkka alkaa kakkosella… Samoille palkoille kun olisi päässyt vähemmälläkin vaivalla ja vastuulla…

Vierailija kirjoitti:

Sama kai se mistä nuoret haaveilee? Kuuluu tuohon ikään, että haluttaisiin muuttaa maailmaa nopeasti itselle sopivaksi. Realismi tulee muutamaa vuotta myöhemmin.

Voihan sitä sanoa ilman moralisointia, että 5000+ e/kk palkkoja maksetaan näistä ja näistä töistä, mutta ilman kouluja palkollisena ei saa kuin sen 2000-3000 e/kk. Tämä keskustelu tosin sopii paremmin yläkouluikäiselle kuin aikuiselle.

Tosiasia on se, että noille palkoille kouluttamattomina pääsee enää tää sukupolvi, jolla on ja vahvasta jalat työelämässä. Seuraavalla sukupolvella ei tule olemaan käytännössä tuohon palkkatasoon ilman koulutusta millään ilveellä. Jo nyt korkeakoulutetut tekee tuolla 3000e töitä, luuletko tilanteen jotenkin paranevan tulevaisuudessa?

Nuoret eivät vielä tiedä mitä kaikkea eivät tiedä. Aika ja kokemus tuovat sen tiedon tulleessaan. 

Alhaalta meidän melkein kaikkien on pitänyt työura aloittaa, ns. paskimmat duunit ja huonoin palkka. Itsestä on ollut kiinni jääkö siihen vai tekeekö asialle jotain.

Mutta asia on melko usein ihan meidän vanhempienkin kohdalla niin että ajatellaan toisen saavan hyvää liksaa, duunia on vähän ja siinäkään ei tarvitse käyttää aivoja. Se intiaanien vanha sanonta siitä toisen mokkasiineissa kulkemisesta on ihan hyvä. Vasta kun tietää varmsti miten asia on voi alkaa ottamaan kantaa toisen työmäärään, työn vaikeuteen yms.

Eikä vain ne nuoret, vaan sama vaivaa omaa ikäluokkaani, 40+ ja 50+ ikäisiä. Et uskokaan, miten usein se osa, joka ei jaksanut kouluttautua, valittelee palkan pienuutta, ja kadehtii muita oman ikäluokkansa edustajia. Nämä ovat siis ihmisiä, joilla alla joku ammattikoulutus, mutta ikinä eivät ole päivääkään "oman alan" töitä tehneet, vaan olleet koko ikänsä esim. varastomiehinä tai kaupan kassalla tai vastaavassa hommassa. Tai sitten näitä haaveilijoita, jotka kyllä saivat lukion käytyä, mutta sen jälkeen ei löydy mitään koulutusta. On kyllä aloitettu kaiken maailman koirahierojan tai energiahoitajan kursseja, ja oltu vuosikausia kotona lasten kanssa, mutta ei päivääkään oikeissa töissä. Ja kun ehdottaa, että mitä jos lähtisit opiskelemaan, nyt kun lapset ovat jo isoja tai työt loppuvat, niin sitä ei nähdä edes vaihtoehtona. 

Mistäpä nuoret näitä tietäisivät, kun palkoista ei Suomessa oikeastaan puhuta. Itsekin olin töitä etsiessäni aina hoomoilasena, kun työpaikkailmoituksessa kysytään palkkatoivetta. Jotain tessejä sitten yritin etsiä ja arpoa siihen jotain. Korkeakoulutus meni kyllä kohdallani ihan kankkulan kaivoon jos palkkatasoa ajatellaan, joten turha senkään merkitystä on minään itseisarvoisena palkkakehityksen takaajana korostaa. Kai nuorille pitäisi korostaa, että jos palkka on tärkeä, niin alaa kannattaa koettaa miettiä sen mukaan.

Yleensä se on just niin päin, että nykynuoret ymmärtää työelämän raakuuden ja niistä vähäisistä työpaikoista taistelee tuhannet. Vanhempi väki taas ei voi käsittää, miten joku voi olla työtön, kun heidän mielestään töitä löytyy aina tekevälle ja kysyvälle.

N28

Eka ammattipätevyys v. 1999 ja vakituinen työ 2000 syksyllä, palkka jotain 1800€/kk + lisät.

Alan vaihto vuonna 2008, palkka 2350€/kk.

Alan vaihto vuonna 2015, palkka 2850€/kk.

Työpaikan vaihto 2020, palkka 4560€/kk.

Näin se menee. Asteittain kivutaan.

N44

Kuulostelin nuorta- aikuista työkaveria, jolla on paljon poissaoloja, mutta kovasti pitäisi saada parempaa palkkaa ja lisää vastuuta. Ei siinä, aina saa olla tavoitteita, mutta joka kerta hänen poissaolonsa vaikuttaa muiden tehtäviin. On hyvin vaikeaa ennakoida omia työtehtäviä edes viikkotasoisesti hänen yllättävien ja usein toistuvien poissaolojensa vuoksi. Sitä vain mietin, että hänellä ei ole kovin realistiset tavoitteet, koska ei pysty ottamaan vastuuta edes hänelle annetuista tehtävistä, kun jo ahdistuu. Huomaan, etten voi luottaa häneen ja siihen, että työt tulee hoidettua.