Arjen tylsyys?
Moi,
Onko kohtalotoveri-kotimammoja, joilla arki on tylsää? Itse olen ollut poissa töistä 9 kuukautta ja kotiäitinä oloa jäljellä ainaskin vuosi ehkä jopa tuonne tammikuulle 2009...
Tuntuu ajatuskin pitkältä kuin nälkävuosi, mutta olen päättänyt sinnitellä kotosalla poikien kanssa tosiaan vielä tuo vuosi. Mies tekee sellaista työtä, että on välistä parikin viikkoa poissa ja itselläni on 2-vuorotyö. Joten poikia ajatellaan tällä ratkaisulla.
Mutta mutta, muutettiin helmikuussa uudelle ja isolle paikkakunnalle pieneltä paikkakunnalta ja vieläkään mulla ei oikein uusia tuttuja. Kerhoissa pyöritään poikien kanssa, mutta sieluntoveria en vielä ole saanut treffata. Kummasti monilla on jo ystävät kerhoissa. Poikien kanssa pääivät kuluvat tietyn rytmin mukaan ja mukavaa meillä onkin. Vain ystävien saaminen tuohon arkeen toisi lisäsäpinää.
Omasta mielestä olen ihan tavallinen ja rauhallinen äiti, ns. maalta muuttanut ja luulen, että moni olisi samassa tilanteessa. Mutta miten te olette saaneet uusia ystäviä? Ja sellaisia jotka jaksavat treffaillakin? Tässä omassa pihapiirissä ystäviä ei valitettavasti ole, kun kaikki ovat vanhempaa väkeä = keski-ikäisiä ja työssäkäyviä.
Itse olen 29 vee ja pojat 4 ja 8 kk...
Vinkkejä kaipaillaan!
Kommentit (3)
Huomasin Etsin ystävää palstalta, että asumme samalla paikkakunnalla, Masalassa siis.
Täälläkin nimittäin arki on välillä erittäin tylsää ja olisi mukava saada seuraa. Toistaiseksi olen ihan kotiäiti. Meillä on kaksi poikaa, vanhempi on koulussa ja nuorempi on vuoden ikäinen.
Olemme vuosi sitten muuttaneet tänne ja en oikein vieläkään tunne juuri ketään. Mekin käymme välillä kerhoissa mutta sieltä en ole löytänyt ystäviä.
Jos sinua kiinnostaa tavata niin laita vaikka sähköpostiosoite. Voisi vaihtaa yhteystietoja.
Ystävien saanti on ollut aika pinnalla tuon viimeisen vuoden aikana.
Esikoisella (poika), joka on jo ekalla koulussa on kavereita vaikka muille jakaa. Niitä oli suht helppo löytää esikoulun myötä ja myös sen myötä kun lapset liikkuvat itsekseen.
Kakkonen (tyttö) kaipaisi sitten jo enemmän kavereita. Vapaa-aikana 5v tytöt eivät vielä liiku itsekseen ja suurin osa hoidossa. Me olemme kolunneet puistot, perhekerhot, pulkkamäet, uimarannat jne. Tuloksena että lähes kaikkialla näissä käyvät lapset ovat pienempiä ja heistä ei ole niin paljon seuraa tytöllemme. Onneksi tyttö käy sentään kerhossa, jossa on kavereita. Tuloksena on yksi kaveri vapaa-aikana jonka kanssa voivat hakea toisiaan ulos (tämä tyttö on tosin täysiä hoitopäiviä, joten illat jäävät lyhyeksi) ja toinen johon tutustui, muutti pois. Oletan että ensi syksynä alkava eskari auttaa asiaa ja viimeistään koulu sitten aikanaan.
Kolmonen on vasta 1,5v ja ei kaipaa kavereita samalla tavalla, mutta yritän silti käydä paikoissa joissa näkee samanikäisiä, kuten perhekerhossda, perhekahvilassa ja puistossa. Mutta en ehkä itsekään kaipaa niin tämän ikäisten esikoislasten äideistä, vaan vanhemman tytön ikäisten lasten vanhemmista.
Tytön kerhokavereita olemme yrittäneet treffata, yleensä se olen minä joka ehdottelen tapaamisia. Muilla kun joko töitä tai isovanhemmat tekevät paljon lasten kanssa, tai heillä työ oman elämänsä ja parisuhteensa kanssa. No kuitenkin jonkun verran onnistumme näkemäänkin näitä kerhokavereita, aina heidän elämäntilanteensa mukaan. Lisäksi pyrimme tapaamaan aiemmassa asuinpaikassani tutustumiani äitejä ja lapsia. Nämä vaan ovat suurin osa esikoisen kavereita ja koulussa, joten päivisin ei montaa tytölle sopivaa kaveria ole. No yksi aika hyvä kaveri oli ja hänen äitinsä kanssa tuli hyvin toimeen, mutta heillä isompien lasten harrastukset ja kuljetukset veivät aikaa ja nyt äiti meni töihin ja tyttö hoitoon, joten sekin näkeminen jäi. Lisäksi kummilastemme äitien kanssa näin aiemmin, mutta nyt kummilapsetkin ovat päivät eskarissa, joten ei tule nähtyä.
Itse kaipaisin myös aikuiskontakteja ehkä enemmän kuin moni muu. Muutettuamme olen aika aktiivisesti etsinyt sosiaalisia kontakteja. Yleensä katselen ja yritän ystävystyä lasten kavereiden vanhempiin. Kun lapset tulevat toimeen on vanhempienkin kanssa helpompi löytää yhteinen linja. Usein myös ehdotan ensimmäisenä kyläilyä (kutsun meille kylään), kyselen puistokäynneistä yms. Tuntuu vaan että moni lasten kaverien äiti on töissä tai kotona olevat tosiaan ovat lähinnä mieluiten kotosalla.
Muuton jälkeen ensin ajattelin että suurimmalla osalla on jo sosiaaliset kuviot valmiina eivätkä kaipaa niin enää uutta seuraa. Näin ei kuitenkaan ollut kovinkaan usein, vaan äidit olivat vaan yllättävän paljon kotona lasten kanssa! Heidän kanssaan sai hetken aikaa tehdä työtä että näkeminen onnistui. Sen myös huomasin että maalla kun oli totaalisesti eristyksissä jossei sopinut muiden kanssa näkemisiä, se kai laittoi siellä kaikki äidit samaan tilanteeseen- tuli sovittua näkemisiä ja tutustuttua. Kaupungissa sitten tapaamiskulttuuri tuntuukin olevan erilaista, kun liikkeelle pääsee muutenkin näkemään ihmisiä ympärillä ja vaikka kauppoihin, mutta muuten pystyy pitämään enemmän etäisyyttä toisiin äiteihin halutessaan.
Tsemppiä siis tilanteeseen! Minulla ainakin meni se vuosi ennen kuin pääsin paremmin sinuiksi uudessa paikassa asumisen kanssa. Ja opin ehkä hieman tyyliä miten sitä seuraa löytää, taisin alkuun olla liiankin innokas ja nyt osaan ottaa hitusen rauhallisemmin. Mutta kyllä olen edelleen itse yleensä se aktiivisin osapuoli ja ehdottelen helposti näkemisiä- kun on tarpeeksi monta ketä nähdä, niin joskus onnistuukin saada seuraa.