Miten unohtaa nolo tapahtuma?

minulla on sama ongelma. esim. pienet nolot
tapahtumat jostain yläasteajoilta saa posket vieläkin punottamaan ja sydämen hakkaamaan. kärsin kyllä ahdistuneisuushäiriöstä

Itselleni juolahtaa joskus mieleen nolo tapaus, mikä minulle tapahtui lapsena..30 vuotta sitten. Kukaan muu ei ihan varmasti tuotakaan pätötapausta enää muista, mutta itse muistan ja vieläkin tekisi mieli huutaa kun sitä muistelee..

En tiedä, mikä siinä on, että vanhat asiat tulevat vielä noin mieleen..

Kun se seuraavan kerran tulee, niin älä mene siihen mukaan kuin se tapahtuisi nyt. Katso sitä etäämpää ja anna itsellesi anteeksi. Totea itsellesi, että se on ollutta ja mennyttä, ja elämä on jatkunut siitä huolimatta. 

Eli pohjimmiltaan sinun ei kannata niin kauheasti välittää asiasta. Kyllä ihmisen mieli voi olla sellainen, että tyhjäkäynnillä pyöriessään tuo sieltä pintaan kaikenlaisia vanhoja juttuja vatvottavaksi, mutta ei niistä niin kannata välittää. Ja missään nimessä, jos tuollainen asia tulee pintaan, ei pidä jäädä sitä vatvomaan ja pyörittelemään, ajattelemaan sitä, vaan antaa sen vaan mennä läikähdyksenä ohi. 

Millainen tapahtuma, ap? Jos saa kysyä?

Kaikille sattuu joskus asioita, jotka nolottavat. Jotkut vain jäävät murehtimaan asioita pitkäksi aikaa... itsekin olen sellainen. Kun jokin asia nolottaa, koetan miettiä, että ehkä muut eivät edes muista asiaa. Kaikesta järkeistämisestä huolimatta myönnän kyllä murehtivani asioita edelleen. Pitänee vain toivoa, että jossain vaiheessa elämää opin ottamaan vähän rennommin. Siihen saakka yritän olla miettimättä noloja juttuja ja purkaa ahdistukseni järkevään toimintaan. Fake it till you make it.

Pääasia lienee se, ettei jätä elämää elämättä tai asioita tekemättä sen takia, että jokin asia nolottaa/hävettää/masentaa. Itselläni viivästyivät opinnot nuorena, kun vain makasin kotona masentuneena ja häpeissäni ja murehdin. Enpähän silloin osannut oikein muutakaan, mutta kyllä se silti harmittaa.

Erittäin todennäköisesti tuota asiaa ei muista enää kukaan muu kuin sinä itse. Mitä jos itsekin vain päättäisit unohtaa. Eli aina kun se muistuu mieleen, alat päättäväisesti miettiä tai tehdä jotain muuta. Täyttele vaikka sanaristikkoja tai kehittele jotain vastaavaa pientä askaretta joka saa ajatuksesi pois tuosta asiasta. Sillä näinhän se menee, että ajatukset muokkaavat aivoja, ja jos mietit jotain asiaa usein, se vahvistaa juuri sen ajatuksen hermoratoja. Tilanne voi olla haastava, jos jo kymmenen vuotta olet asiaa kelannut. Mutta juuri nyt on oikea aika opetella siitä pois! Tee se!

Mä yritän suhtautua itseeni huumorilla. Mokailut harmittaa ja vaivaa, mut niistä saa hyviä juttuja. 

Itseäni siis auttaa se, että suhtautuu eloon kuin komediasarjaan. Yritän opetella sitä, ettei itseään tartte ottaa niin pirun vakavasti. Kuten Bill Hicks sanoo, "it's just a ride".

Pidä sitä muistona, kurjiakin muistoja on.
Omat mokat vaivaa varmaan monia mutta kannattaa verrata tilannetta vaikkapa siihen että jos näet tutun mokaavan niin hymyilet ehkä sille ja viitot kintaalla ettei väliä mutta sen sinä unohdat ja mokaaja muistaa.

Tuo on siis varmaan melko yleistä mutta tosiaan kannattaa katsoa etäältä ja antaa itselleen anteeksi.

Jos mulle tulee mieleen joku nolo tapahtuma, kuvittelen mielessäni rutistavani sen tapahtuman kuin paperin ja heittäväni sen roskakoriin. Se tekee siitä unohtamisesta tai asian loppuunkäsittelystä konkreettisempaa ja lopullisempaa ja asia lähtee mielestä helpommin kuin jos vaan yrittäisin unohtaa sen.

Se lähtee mielestä heti kun olet jakanut sen meille ja olemme yhdessä hyvässä hengessä sille hieman nauraneet :)

Kirjoita se paperille kokonaisuudessaan ja sitten mieti miten nykyään tilanteen hoitaisit ja nauraen vedä lappu pöntöstä. Tai polta, pönttöön ei kai saa laittaa. Mieti myös että hyvä kun olet kasvanut niin paljon että ymmärsit jo hävetä. Ja koita keksiä kymmenen vuoden takaa joku kaverisi moka, ei taida muistua mieleen?

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 11:51"]

Kun se seuraavan kerran tulee, niin älä mene siihen mukaan kuin se tapahtuisi nyt. Katso sitä etäämpää ja anna itsellesi anteeksi. Totea itsellesi, että se on ollutta ja mennyttä, ja elämä on jatkunut siitä huolimatta. 

Eli pohjimmiltaan sinun ei kannata niin kauheasti välittää asiasta. Kyllä ihmisen mieli voi olla sellainen, että tyhjäkäynnillä pyöriessään tuo sieltä pintaan kaikenlaisia vanhoja juttuja vatvottavaksi, mutta ei niistä niin kannata välittää. Ja missään nimessä, jos tuollainen asia tulee pintaan, ei pidä jäädä sitä vatvomaan ja pyörittelemään, ajattelemaan sitä, vaan antaa sen vaan mennä läikähdyksenä ohi. 

[/quote]

Tämä on ainoa mikä mulla auttaa. Esimerkiksi mun nolo tapahtuma oli selllainen, että eksyin kirjakaupassa kirjoja katsoen vahingossa tiskin taakse, ja kun aikuiset hätisti mua pois niin mua hävetti. Olin varmaan ehkä kolmevuotias. Ja tämä mitätön juttu nousi esiin ihan aikuisenakin nostattaen häpeän tunteen, johon liittyi vielä esim tahattomia äännähdyksiä. Kerran kun tajusin että pyöritin taas tuota tapahtumaa niin ajattelin että mitä sanoisin kaverille jos hän kertoisi tuosta. Sanoisin lähinnä että herrajumala, sähän olit lapsi, lapset tekee tota koko ajan. Ei tuossa ole mitään hävettävää. Toinen tilanne, minkä aiheutin työpaikalla joskus 15 vuotta sitten hävetti vuosia jälkikäteen niin siihen ajattelin äskettäin että olin nuori ja hölmö (niin kuin olinkin), onneksi olen oppinut siitä. Noiden anteeksiantojen jälkeen asiat ei ole samalla tavalla tullut mieleen.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 13:08"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 11:51"]

Kun se seuraavan kerran tulee, niin älä mene siihen mukaan kuin se tapahtuisi nyt. Katso sitä etäämpää ja anna itsellesi anteeksi. Totea itsellesi, että se on ollutta ja mennyttä, ja elämä on jatkunut siitä huolimatta. 

Eli pohjimmiltaan sinun ei kannata niin kauheasti välittää asiasta. Kyllä ihmisen mieli voi olla sellainen, että tyhjäkäynnillä pyöriessään tuo sieltä pintaan kaikenlaisia vanhoja juttuja vatvottavaksi, mutta ei niistä niin kannata välittää. Ja missään nimessä, jos tuollainen asia tulee pintaan, ei pidä jäädä sitä vatvomaan ja pyörittelemään, ajattelemaan sitä, vaan antaa sen vaan mennä läikähdyksenä ohi. 

[/quote]

Tämä on ainoa mikä mulla auttaa. Esimerkiksi mun nolo tapahtuma oli selllainen, että eksyin kirjakaupassa kirjoja katsoen vahingossa tiskin taakse, ja kun aikuiset hätisti mua pois niin mua hävetti. Olin varmaan ehkä kolmevuotias. Ja tämä mitätön juttu nousi esiin ihan aikuisenakin nostattaen häpeän tunteen, johon liittyi vielä esim tahattomia äännähdyksiä. Kerran kun tajusin että pyöritin taas tuota tapahtumaa niin ajattelin että mitä sanoisin kaverille jos hän kertoisi tuosta. Sanoisin lähinnä että herrajumala, sähän olit lapsi, lapset tekee tota koko ajan. Ei tuossa ole mitään hävettävää. Toinen tilanne, minkä aiheutin työpaikalla joskus 15 vuotta sitten hävetti vuosia jälkikäteen niin siihen ajattelin äskettäin että olin nuori ja hölmö (niin kuin olinkin), onneksi olen oppinut siitä. Noiden anteeksiantojen jälkeen asiat ei ole samalla tavalla tullut mieleen.

[/quote]

Minusta kuulostaa siltä, että tuossa kirjakauppatapahtumassa aikuiset ovat toimineet väärin sinua kohtaan, toisin sanoen sinut on nolattu tilanteessa tarpeettomasti tai asiasta on tehty isompi kuin se onkaan. Tai sitten sinulla on taustalla muita (kenties isompia ja pahempia) traumaattisia asioita, joiden vuoksi tunnet häpeää pientenkin asioiden vuoksi.

Jos näen työpaikallani pienen lapsen tekemässä jotain luvatonta (vaikka menevän tiskin taakse tai koskevan herkästi rikkoutuviin esineisiin), koetan sanoa asiasta jotenkin ystävällisesti ja hienovaraisesti, tai yritän kiinnittää lapsen huomion muihin asioihin.

Tunnut häpeävän myös sitä, että häpeät ja vieläpä "noinkin mitätöntä" asiaa. Ihmisen tunteet ovat monesti (tai lähes aina) järjettömiä ja hallitsemattomia ja saattavat tuntua itsestä tilanteeseen sopimattomilta tai liioitelluilta. Anna ajatusten tulla ja mennä. Se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritä edes. Tässä ketjussa on annettu monenlaisia hyviä neuvoja. Kuuntele (ja lue) muiden neuvoja ja uskalla luottaa niihin. Ja jos yhtään lohduttaa, meitä kroonisesta häpeästä kärsiviä on muitakin.

#5

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 13:51"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 13:08"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 11:51"]

Kun se seuraavan kerran tulee, niin älä mene siihen mukaan kuin se tapahtuisi nyt. Katso sitä etäämpää ja anna itsellesi anteeksi. Totea itsellesi, että se on ollutta ja mennyttä, ja elämä on jatkunut siitä huolimatta. 

Eli pohjimmiltaan sinun ei kannata niin kauheasti välittää asiasta. Kyllä ihmisen mieli voi olla sellainen, että tyhjäkäynnillä pyöriessään tuo sieltä pintaan kaikenlaisia vanhoja juttuja vatvottavaksi, mutta ei niistä niin kannata välittää. Ja missään nimessä, jos tuollainen asia tulee pintaan, ei pidä jäädä sitä vatvomaan ja pyörittelemään, ajattelemaan sitä, vaan antaa sen vaan mennä läikähdyksenä ohi. 

[/quote]

Tämä on ainoa mikä mulla auttaa. Esimerkiksi mun nolo tapahtuma oli selllainen, että eksyin kirjakaupassa kirjoja katsoen vahingossa tiskin taakse, ja kun aikuiset hätisti mua pois niin mua hävetti. Olin varmaan ehkä kolmevuotias. Ja tämä mitätön juttu nousi esiin ihan aikuisenakin nostattaen häpeän tunteen, johon liittyi vielä esim tahattomia äännähdyksiä. Kerran kun tajusin että pyöritin taas tuota tapahtumaa niin ajattelin että mitä sanoisin kaverille jos hän kertoisi tuosta. Sanoisin lähinnä että herrajumala, sähän olit lapsi, lapset tekee tota koko ajan. Ei tuossa ole mitään hävettävää. Toinen tilanne, minkä aiheutin työpaikalla joskus 15 vuotta sitten hävetti vuosia jälkikäteen niin siihen ajattelin äskettäin että olin nuori ja hölmö (niin kuin olinkin), onneksi olen oppinut siitä. Noiden anteeksiantojen jälkeen asiat ei ole samalla tavalla tullut mieleen.

[/quote]

Minusta kuulostaa siltä, että tuossa kirjakauppatapahtumassa aikuiset ovat toimineet väärin sinua kohtaan, toisin sanoen sinut on nolattu tilanteessa tarpeettomasti tai asiasta on tehty isompi kuin se onkaan. Tai sitten sinulla on taustalla muita (kenties isompia ja pahempia) traumaattisia asioita, joiden vuoksi tunnet häpeää pientenkin asioiden vuoksi.

Jos näen työpaikallani pienen lapsen tekemässä jotain luvatonta (vaikka menevän tiskin taakse tai koskevan herkästi rikkoutuviin esineisiin), koetan sanoa asiasta jotenkin ystävällisesti ja hienovaraisesti, tai yritän kiinnittää lapsen huomion muihin asioihin.

Tunnut häpeävän myös sitä, että häpeät ja vieläpä "noinkin mitätöntä" asiaa. Ihmisen tunteet ovat monesti (tai lähes aina) järjettömiä ja hallitsemattomia ja saattavat tuntua itsestä tilanteeseen sopimattomilta tai liioitelluilta. Anna ajatusten tulla ja mennä. Se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritä edes. Tässä ketjussa on annettu monenlaisia hyviä neuvoja. Kuuntele (ja lue) muiden neuvoja ja uskalla luottaa niihin. Ja jos yhtään lohduttaa, meitä kroonisesta häpeästä kärsiviä on muitakin.

#5[/quote]

#13 vastaa: Siis ei mulla mitään traumoja ole, enkä häpeä kaikkea mahdollista. Enkä edes muista aikuisten reaktiota tossa kirjakauppatilanteessa, muuta kuin että tyyliin "oho, ei tänne saa tulla", vaan oman häpeän siitä etten osannut käyttäytyä oikein. Kirjoitin vaan vastauksen ap:lle ja muille että mullakin on joskus niitä hävettäviä tai noloja tapahtumia jäänyt päähän pyörimään, mutta olen päässyt niistä eroon kun olen antanut itselleni anteeksi. Ja mulla ne tilanteet tulevat tyyliin kun aivot ovat tyhjäkäynnillä, vaikka kun ajaa autoa tai muuta missä ajatukset kulkevat omaa polkua. Lienee ihan normaalia.

#13: Okei :) Taisin luulla sinua ap:ksi. Hyvä, että annoit itsellesi anteeksi ja että se auttoi.

#5 (joka ei halua tehdä pitkää lainausketjua.

Se on kuin hätkähdys kun se tulee. Välittömästi suuntaan huomion naamaani ja otan tuntuman naamani kiristyneisiin lihaksiin. Muualla kropassakin saattaa tuntua jännityksiä. Mutta kun huomion pitää naamassa, ajatus on pysähtynyt, tunne jää jäljelle. Tarkkailen naamaani ja tätä nimetöntä tunnetta ja miten se ilmenee kehossa juuri sillä hetkellä. Keskityn rentouttamaan lihaksiani ja kun lihakset rentoutuvat, tunnekin sulaa pois. Jos ja kun aihe nousee joskus uudestaan pinnalle, se ei koskaan ole yhtä voimakas kuin aiemmin ja se sulaa pois samalla tavalla.

Jos on seikkailunhaluinen olo, noloja aiheita voi nostella muistoista pinnalle, kutitella esiin sitä hätkähdystä ja huomata kuinka stressi alkaa valtaamaan kehoa. Sitten nolo tunne iskee ja tilanteen sisällön saa taas pysäytettyä pelkällä naaman tarkkailulla ja pian sitä ajattelee ihan muita asioita. En tiedä miksi naamakikka toimii mutta se toimii. En pysty olemaan ahdistunut ja tuntea naamaa samaan aikaan.

Niitä voi paeta mutta ne tuntuvat seuraavan.

Tee jotakin vielä nolompaa, niin tuo ei tunnu enää miltään!

Joillekin käy usea niitä. Osa johtuu muiden toiminnasta, osa omasta. Niitä ihmisiä ei varmaan tapaa, ja ainahan joitakin paheksujia on. Jos lähisukulainen on saanut väärän käsityksen, sitäkään ei voi korjata enää. Ajattele että olet hyvä, vaikka joskus mokasit.

^ Ja siis en tiedä mokasitko, mutta siis sellaiset tapahtumat.

Krapulassa, kun olet koteloituneena peiton alla, et saa unta, nämä leijuvat ylläsi ja tulittavat sinua.