Miksi sinä alle 35-vuotias ryhdyit lapsentekoon alle vuoden seurustelun jälkeen?

No eihän sitä siinä iässä odottelemaan ollut kauheasti järkeä ruveta. Itse asiassa olin 39 kun tapasin mieheni. Ja olin toki täysin valmis siihen että minusta tulee yksinhuoltaja, voihan niin aina käydä vaikka seurustelisi kuinka kauan. Halusin lapsen siitä huolimatta vaikka jäisin yksin. No, en kyllä jäänyt ja toisenkin lapsen vielä sain.

Koska se nyt vaan tuntui sopivalta. Nyt ollaan oltu yhdessä 1v9kk ja kahden keskenmenon jälkeen ollaan viimein saamassa lasta. Ja alle kolmekymppisiä ollaan.

Koska halusin.

Koska oltiin menty juuri naimisiin ja tuntui hyvältä idealta. Lapsi täyttää kohta 10.

Niin ja pakko ei ollut.

Mies halusi lapsen eikä itsellänikään ollut mitään sitä vastaan. Olin alle 25-vuotias kun ensimmäinen lapsi syntyi ja ennen raskautumista ehdin tuntea mieheni pari kuukautta. 

Minun siskolleni on käynyt noin. Tai oikeammin seurustelua ehti kulua 3 kk ja sitten hän oli suunnitellusti raskaana. Tätä ensimmäistä lasta seurasi vielä kaksi muutakin lasta ja ovat olleet onnellisina yhdessä 15 vuotta. Tuolloin sisko totesi, että tiesi ensi hetkistä lähtien, että tässä on hänen loppuelämänsä mies, mutta myöhemmin on tunnustanut, että otti yksinkertaisesti vain riskin. Kyllä hän tiesi, ettei 3 kk:n aikana tunneta toista läpikotaisin ja että parisuhteelle ei ole rakennettu minkäänlaista perustaa vaan sitä rakennetaan täysin lasten varaan. Hän otti riskin, koska halusi äidiksi ja uskoi miehen olevan sopiva ja hyvä isä.

Ollaan siskon kanssa tästä puhuttu paljon, koska itselläni on aivan toisenlainen tarina. Osa uskaltaa ottaa riskin ja osa ei. Osalla riski kannattaa ja osalla ei. Tuuristahan näissä parisuhdeasioissa on usein kyse. Tosin tuollaisessa 3 kk:n seurustelussa on paljon isompi riski kuin vaikkapa parin vuoden seurustelussa.

Löysin sen oikean, sielunkumppanin. Ei siinä sen kummempaa.