Miksi suomalaisäidit ovat niin väsyneitä?

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 12:23"]Ulkosuomalaisena ja siksi etäältä tarkkailevana sanoisin, että Suomessa on jostain syystä häpeällistä pyytää apua. Suomessa oletusarvo on se, että ihminen pärjää yksin ja hoitaa asiansa itse. Täten suomalaisten äitien oletetaan pärjäävän lapsen tai lasten kanssa yksin kotona usean vuoden ajan. Arki on yksinäistä ja se tapahtuu pääsääntöisesti kotona neljän seinän sisällä. Sosiaaliset kontaktit rajoittuvat muutamaan tuntiin viikossa perhekerhoissa ja kahviin kahvilassa toisen äidin kanssa.

Harvassa muussa maassa äidin arki on noin eristäytynyttä ja harvassa muussa maassa äiti on vuosia lapsen kanssa kotona. Työhön paluu on usein nopeampaa lyhyempien äitiyslomien vuoksi. 

Ihmiselle luotainen ympäristö on kuitenkin yhteisö, joten luonnollisesti siitä eristäytyminen on monen päälle liian raskasta. 
[/quote]

Suomalaiset äidit ovat laiskoja järjestääkseen lisä tapaamisia. Muualla maailmassa on leikkitreffejä jne koko ajan. Lapset pääsevät leikkimään keskenään ja aikuiset kahvittelee samalla jne. Jos oletat että sitä seuraa tulee kotiovelle niin varmasti eristyt

Siksi kun Suomessa ollaan niin stanan katkeria ja kateellisia KAIKESTA.Tämä luo hirveät suoritus paineet, pitää olla talot, autot, uraputket ja lasten pitää osata tehdä sitä ja tätä.
Maalaisjärki on unohdettu, koska lapsista ei tule normaaleja jos eivät sosiaalistu ja saa virikkeitä ennen ensimmäistä syntymäpäivää päiväkodissa ja soseetkin pitää tehdä itse omasta luomu maasta kasvatetuista superfoodeista .
ja kukaan ei pyyteettömästi voi auttaa toista kun niillä voi mennä sitten paremmin kuin meillä.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 12:32"]

Äideiltä vaaditaan enemmän. Lapsi hoitoon mahdollisimman nopeasti ja töihin. Töissä pitää antaa 110% työpanos, eikä sekään riitä. Osa-aikatyötä ei arvosteta eikä sitä saa helpolla järjestettyä. Pitää harrastaa itse ja osallistua aktiivisesti lasten harrastuksiin. Sitten vielä pitää hoitaa kotia ja tehdä ruokaa. Ai niin, ja itsestäkin pitää huolehtia ja parisuhteesta, ettei mies mene ja petä. Ja sitten kun pettää, niin sekin on naisen vika. Mitäs ei laihduttanut ja mitäs ei antanut seksiä. Mitäs, mitäs, mitäs.

[/quote]

Kaikki tuosta on ihan vapaaehtoista.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 12:23"]Ulkosuomalaisena ja siksi etäältä tarkkailevana sanoisin, että Suomessa on jostain syystä häpeällistä pyytää apua. Suomessa oletusarvo on se, että ihminen pärjää yksin ja hoitaa asiansa itse. Täten suomalaisten äitien oletetaan pärjäävän lapsen tai lasten kanssa yksin kotona usean vuoden ajan. Arki on yksinäistä ja se tapahtuu pääsääntöisesti kotona neljän seinän sisällä. Sosiaaliset kontaktit rajoittuvat muutamaan tuntiin viikossa perhekerhoissa ja kahviin kahvilassa toisen äidin kanssa.

Harvassa muussa maassa äidin arki on noin eristäytynyttä ja harvassa muussa maassa äiti on vuosia lapsen kanssa kotona. Työhön paluu on usein nopeampaa lyhyempien äitiyslomien vuoksi.  Ihmiselle luotainen ympäristö on kuitenkin yhteisö, joten luonnollisesti siitä eristäytyminen on monen päälle liian raskasta.  [/quote] Suomalaiset äidit ovat laiskoja järjestääkseen lisä tapaamisia. Muualla maailmassa on leikkitreffejä jne koko ajan. Lapset pääsevät leikkimään keskenään ja aikuiset kahvittelee samalla jne. Jos oletat että sitä seuraa tulee kotiovelle niin varmasti eristyt

[/quote]

Minun kokemus on, että nämä suomalaiset äidit eivät halua tavata ihmisiä. Ainakaan ketään uusia. Olin aikoinaan esikoisen kanssa neuvolan vauvakerhossa ja sen jälkeen kerättiin yhteystiedot ja suunniteltiin tapaamisia tms esim puistossa. Meistä tasan kaksi oli kiinnostunut tästä toiminnasta kun asiaa jälkikäteen suunniteltiin! Tuolla kerhossakin huomasin, että on ok jutella sen oman kaverin tai tutun kanssa, mutta jos siihen viereen tulee joku tuntematon jutustelemaan niin hänelle kyllä tehdään selväksi, että tässä on "meidän jutut" meneillään. Opin tuon hyvin nopeasti enkä ollut jatkossa noin tunkeileva. 

Olin todella yllättynyt kotivuosina nimenomaan tuosta, miten vähän äidit haluavat sitä toistensa seuraa. Täälläkin on usein niitä keskusteluja että kun siellä perhekerhossa tms "kaikki puhuu vaan lapsista ja kakasta ja ketään ei kiinnosta ne minun älykkäät aiheeni". Ilmeisesti äidit pitävät itseään niin paljon fiksumpana/parempana kuin toiset, etteivät halua edes tutustua? 

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 12:25"]

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 12:23"]

Ulkosuomalaisena ja siksi etäältä tarkkailevana sanoisin, että Suomessa on jostain syystä häpeällistä pyytää apua. Suomessa oletusarvo on se, että ihminen pärjää yksin ja hoitaa asiansa itse. Täten suomalaisten äitien oletetaan pärjäävän lapsen tai lasten kanssa yksin kotona usean vuoden ajan. Arki on yksinäistä ja se tapahtuu pääsääntöisesti kotona neljän seinän sisällä. Sosiaaliset kontaktit rajoittuvat muutamaan tuntiin viikossa perhekerhoissa ja kahviin kahvilassa toisen äidin kanssa.

Harvassa muussa maassa äidin arki on noin eristäytynyttä ja harvassa muussa maassa äiti on vuosia lapsen kanssa kotona. Työhön paluu on usein nopeampaa lyhyempien äitiyslomien vuoksi. 

Ihmiselle luotainen ympäristö on kuitenkin yhteisö, joten luonnollisesti siitä eristäytyminen on monen päälle liian raskasta. 

[/quote]

Monessa lyhyen äitiysloman maassa kotiäitiys on tosi tavallista.

[/quote]

Ja tämä liittyi aiheesen, eli suomalaisäitien väsymykseen, miten?

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 11:39"]

Suomessa päiväkodit menee ykeensä kiinni jo klo 17. Esim. Keski-Euroopassa päiväkodit voi olla auki klo 20 asti illalla. Äiti saa rauhassa olla ylitöissä, käydä kaupassa, jne, ei tarvitse ryysiä hakemaan sinne markettiin niitä väsyneitä lapsia. Lisäksi muissa maissa osa-aikatyön tekeminen on helpompaa kuin Suomessa. Ei meillä työpaikalla ainakaan onnistu, vaikka haluaisi. Niin, ja sitten iso osa on kotiäitejä ja mies elättää - lain mukaan eron jälkeenkin.

Suomessa vaan on äitien asema alistetumpi kuin muualla.

[/quote]

Keski-Euroopassa tehdään pidempää päivää ja lapset kyllä haetaan ennen sitä kauppareissua.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 12:00"]

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 11:53"][quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 11:48"][quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 11:45"][quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 11:44"] Siksi koska niitä vauvoja pusketaan sieltä tuherosta sellasta tahtia ja niin monta että ei jakseta eikä pystytä itse niistä huolta pitämään. Samalla valitaan kumppaniksi mies joka ei laita tikkua ristiin. Samalla odotetaan että kaikki saadaan ilmaseks ja että kaikki ihastelee kun olet potran mukulan tähän maailmaan pusertanut ja kädet ojossa ovat valmiita auttamaan niin että tämä äiti pääsee rentoutumaan. Se on kato se itse valittu arki niin raskasta [/quote]   Jos sä olet tehnyt noin, niin älä nyt herranen aika ajattele, että muutkin tekevät niin... [/quote] En ole tehnyt vaan tiesin jo lasta hommatessa että lapsiperheen arki voi olla todella uuvuttavaa ja en ole olettanut muiden juoksevan apuun. Toisin tuntuu olevan suurin osa äideistä nykysin [/quote] Sinäkin varmaan ihan mielelläsi otat avun vastaan, jos sitä joku tarjoaisi? [/quote] On eri asia ottaa tarjottua apua vastaan kun vaatia että pitää saada apua joka asiaan. Ja se on ok että vaatii apua sillon kun oikeasti sitä tarvii mutta nykyisin sitä apua pitäis saada jatkuvasti. Isovanhempien ja kumminkaimanserkkujen pitäisi olla joka toinen päivä hoitamassa lapsia ja mitä lie. Nykyajan äidit on saaneet kaikki valmiiksi pureskeltuna ja sitten ei kestetä epämukavuutta pätkääkään vaikka itse on ne lapsen saannit valinneet. Ja moni ei ole tullu ajatelleeksi kuinka raskasta se arki voi olla. Kuullut useammasta suusta valitusta kuinka ei osannut odottaa että on niin raskasta tai että lapsi saattaa sairastella jne

[/quote]

Jos sä olet tämän ketjun ap, niin tämä kommentti on kyllä valtavassa ristiridassa tuon Aasia-kortin kanssa. Täällä jos jossain isovanhemmat osallistuvat lapsiperheiden arkeen ja usein asuvatkin joko ihan lähellä tai jopa samassa taloudessa. Osa naisista, jotka toimivat mm. kodinhoitajina isoissa kaupungeissa, jättävät lapsensa isovanhemille kotikylään. Tosi tämä sitten toimii myös niin, että niitä omia vanhempia autetaan heidän sairastuessaan.

Täällä oli n. 2500 viestiä sisältänuyt ketju 70-luvulla syntyneiden kokemuksista omista äideistään, eikä se maalaa mitenkään mairittelevaa kuvaa "ennenvanhaan" -ajasta. Hyvinkin päinvastoin. Itse olen 70-luvulla syntynyt ja minut ja sisarukseni ovat isovanhempamme hoitaneet mm. kaikki kesälomat ja aina olleet apuna kun olimme sairaina. Meidät vietiin aina mummille ja vaarille kun olimme kipeinä, vaikka mummi oli tuolloin sairaseläkkeellä työstään. Suuret ikäluokat tekivät näin ihan yleisesti. Se, että he hoitaisivat omia lastenlapsiaan on hyvin harvinaista. "Minä olen omat lapseni hoitanut aikanaan" on se nykymummojen mantra, vaikka todellisuudessa he saivat omilta vanhemmiltaan valtavasti lastenhoitoapua. Itse en ole vuosikausiin edes viitsinyt kysyä, aina on joku Tallinnan reissu, joka menee kaiken edelle "kun sain sen ilmaiseksi kun ostin taxfreestä kolmellasadalla eurolla kosmetiikkaa".

Ja ei, en ole väsynyt enkä katkera enkä edes enää pienten lasten äiti, omani olen hoitanut aika itsekseni (mieheni kanssa tietenkin) teineiksi saakka ja asiat ovat hyvin. Välillä on väsyttänyt hemmetisti töiden ja perhe-elämän paineessa, mutta selvitty on. Ihan kokemuksesta ja omasta lähipiiristäni tiedän, että meitä ja monia kavereitani ovat omat isovanhemmat hoitaneet huomatavasti, suorastaan valtavasti enemmän kuin heidän ja meidän omat vanhempamme ovat meidän lapsiamme hoitaneet.

2

Suomessa tapetaan lapset ja itsensä ennen kuin pyydetään apua.

Ja tämä ketju on jälleen mainio esimerkki siitä, miksi näin on.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 12:22"]

Suomalainen nainen on maailman ahkerin olento.

Kokopäivätyönsä ohella hoitaa lapset, kodin kauppareissut, lasten harrastuskuljetukset, vanhempainyhdistykset ja jostain löytää aikaa harrastaa myös itse. Mies on yleensä voivotteleva sohvaperuna. Saattaa olla että joskus äiti on vähän väsynyt...

[/quote]

Vittu mitä paskaa....

Tunnen erään aasialaisen naisen, eikä hän ainakaan nyt miltään superäidiltä vaikuta. Suuttuu, huutaa, on väsynyt. Suhtautuminen (hyvin pieneen) lapseen on kylmää, ei näytä mitään tunteita ja itkettää lasta "ettei lapsesta kasvaisi heikkoa". Mies ja isovanhemmat kantavat päävastuun lapsen hoitamisesta. Hoikka kyllä on, mutta sekin johtuu vain siitä että suhtautuminen ruokaan on hyvin syömishäiriöisen oloista.

En ota kantaa muiden maiden tilanteeseen, kun en siitä niin tiedä, mutta mielestäni Suomessa monet pienten lasten vanhemmat tuntuvat suorittavan vanhemmuutta kuin se olisi jokin projekti, jossa tavoitteena on täydellinen lopputulos. Tämän seurauksena monelta katoaa suhteellisuudentaju ja pienistä ongelmista kasvaa turhankin isoja ongelmia, mistä tietenkin seuraa uupuminen ja turhautuminen. Lisäksi monilla ihmisillä on erikoisia käsityksiä siitä, että asiat täytyy tehdä jollain tietyllä tavalla, koska niin on tapana tehdä tai koska kaikki muutkin ovat niin tehneet tai koska se on jokin yleisesti hyväksytty tapa tehdä riippumatta siitä, sopiiko se omalle perheelle ollenkaan. Aika harvassa ovat mielestäni ne, jotka oikeasti uskaltavat ajatella sen kuuluisan laatikon ulkopuolelta. Tämä koskee tosin mielestäni muitakin kuin lapsiperheitä - itsenäiseen ajatteluun ei mielestäni Suomessa kannusteta, minkä vuoksi moni vanhempikin ihminen on jollakin tavoin turhautunut ja pettynyt elämäänsä, kun se "yleisesti hyväksytty malli" ei sitten ollutkaan sitä, mitä itse oikeasti olisi halunnut.

Näiden lisäksi Suomessa on tietenkin myös pitkät välimatkat ja monilla perheillä isovanhemmat asuvat toisella puolella maata jne. ja apua on siten vaikea saada.

Kokemuksesta veikkaisin, että siltä yksin pärjäämiseltä (lapset, koti, työ) ei riitä aikaa omaan rakentavaan ja palauttavaan toimintaan. Suomalaiset naiset tuppaavat olemaan niin perkeleen pärjääviä, että pärjäävät itsensä piippuun vaikka apua olisikin saatavilla (mies, sukulaiset, ystävät, palkattu apu), koska Talvisota. Sitten ei ehditä olla ihania naisia, tehdä sellaisia asioita mistä tykkää, pitää itsestään. Naiset lusii lapsiperheen ja kun lapset muuttaa omilleen, niitä ei haluta nähdä enää eikä etenkään auttaa niiden jälkikasvun kanssa; ja kas kummaa, pedattiin tie uudelle väsyneiden naisten sukupolvelle.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 12:23"]

Ulkosuomalaisena ja siksi etäältä tarkkailevana sanoisin, että Suomessa on jostain syystä häpeällistä pyytää apua. Suomessa oletusarvo on se, että ihminen pärjää yksin ja hoitaa asiansa itse. Täten suomalaisten äitien oletetaan pärjäävän lapsen tai lasten kanssa yksin kotona usean vuoden ajan. Arki on yksinäistä ja se tapahtuu pääsääntöisesti kotona neljän seinän sisällä. Sosiaaliset kontaktit rajoittuvat muutamaan tuntiin viikossa perhekerhoissa ja kahviin kahvilassa toisen äidin kanssa.

Harvassa muussa maassa äidin arki on noin eristäytynyttä ja harvassa muussa maassa äiti on vuosia lapsen kanssa kotona. Työhön paluu on usein nopeampaa lyhyempien äitiyslomien vuoksi. 

Ihmiselle luotainen ympäristö on kuitenkin yhteisö, joten luonnollisesti siitä eristäytyminen on monen päälle liian raskasta. 

[/quote]

Juuri näin! Mieheni on ulkomaalainen ja ihmettelee kun minä olen väsynyt (vauva 4 kk). Hänen maassaan naiset hoitavat lapset valittamatta. MUTTA hänen maassaan on normaalia, että vietetään koko ajan aikaa sukulaisten kanssa ja kaikki osallistuvat vauvan hoitamiseen. Äiti ei todellakaan ole koko päivää yksin lasten kanssa ja hoida kaikkea itse. Suomessa on tosiaan tällainen olettamus, että äiti hoitaa 80-90 % lapsiin liittyvät asiat. Sen näkee jo kun käy neuvolassa; äidit on siellä aina yksin lasten kanssa.

Täh?

Mistä osasta Aasiaa nyt puhut? Kiinassa ainakin pääsääntöisesti isovanhemmat hoitavat lapset ja tyylikkyys on kyllä kaukana hyvin monista äideistä ja lapsista. Vanhemmat tekee töitä ja isovanhemmat hoitaa lapset.

Ja tämä havainto täältä 10 miljoonan asukkaan hyvin modernista kaupungista viiden vuoden ajalta, maaseudulla on melkoisen paljon karumpaa.

Tiesitkö, että eri kulttuureissa on sopivaa tietynlainen käytös, mitä ei esim. meidän kulttuurissa ole hyväksyttävää? Mekin oltiin ulkomailla ravintolassa syömässä ja viereisessä pöydässä oli useita lapsia ja vanhempia. Lapset kauniisti puettu ja käyttäytyivät erittäin hyvin. Kerran yksi noin 1,5v lapsi ei jaksanut istua ja syödä, joten kiukutteli vähän. Mies nappasi korvasta kiinni ja repi niin, että epäilin sen lähtevän kohta irti. Tämän jälkeen lapset jatkoivat hyvin käyttäytymistä. En olisi halunnut tuota tilannetta todistaa. Siinä sulle esimerkki, miten eri kulttuureissa kasvatetaan. Paljon matkustelleena tiedän, ettei tämä ole yksittäistapaus.

Meilläkin useampi lapsi ja tasan tarkkaan opetetaan käyttäytymissäännöt. MUTTA, ei lapset on lapsia ja ovat vielä kehittymisvaiheessa. Vanhempien tehtävä on ohjata käyttäytymistä, mutta täydellisyyttä ei voi keltään lapselta vaatia. Välillä harmittaa ja suututtaa ja niitäkin tunteita käsitellään. Kaikki ei vaan lasten kanssa mene aina niin kuin strömsöössä :)

Heh, kappas kun kyysyit. Ystäväperheemme asuu Aasiassa. Vaimo ei oe ikinä ollut töissä. Isovanhemmat asuu vieressä ja auttaa molemmat joka päivä. Kotona käy lisäksi siivooja, kotiterveydenhoitaja ja lastenhoitaja ja lapset päiväkodissa kaksivuotiaista ja päiväkoti hakee ja tuo lapset! Lisäksi mies tekee työt kotitoimistosta käsin ja jos äitiä sattuu väsyttämään, apuun rientää joku sisaruksista. 

Suomessa (turva)verkostojen puute on tavallista ja kyllä minä pärjään vaikka kilon paloina -meininki tavallista. Mutta huonokäytöksisistä lapsista en ole samaa mieltä.

Huono provo. Suomessa arvostetaan sitä että hoidat itse lapset, kodin ja työt ja harvalla on sukulaisia apuna joka päivä.

Suomessa päiväkodit menee ykeensä kiinni jo klo 17. Esim. Keski-Euroopassa päiväkodit voi olla auki klo 20 asti illalla. Äiti saa rauhassa olla ylitöissä, käydä kaupassa, jne, ei tarvitse ryysiä hakemaan sinne markettiin niitä väsyneitä lapsia. Lisäksi muissa maissa osa-aikatyön tekeminen on helpompaa kuin Suomessa. Ei meillä työpaikalla ainakaan onnistu, vaikka haluaisi. Niin, ja sitten iso osa on kotiäitejä ja mies elättää - lain mukaan eron jälkeenkin.

Suomessa vaan on äitien asema alistetumpi kuin muualla.