Miksi itsemurhaan suhtaudutaan niin negatiivisesti

Onhan se.

Anna mennä

En usko, että suhtaudutaan enää nykyään kovinkaan negatiivisesti. Ennen vanhaan uskonto kielsi itsemurhan ja tuomitsi ikuiseen kadotukseen, mutta maallistuneessa maailmassa uskontohöpinät on jätetty omaan arvoonsa. Monet julkkiksetkin tekevät itsemurhia, ne on jotenkin arkipäiväistyneet.

Itsemurha on kaunista. Ehkä se kaikkein kaunein

Mielestäni itsemurha on arvostettava teko. Ihminen joka kulkee omia polkujaan. Sama kuin lähtee ulos huonosta työstä tai parisuhteesta ihan omasta tahdosta. Päättäväinen ihminen.

Ennen nämä haudattiin kirkkomaan ulkopuolelle. Nykyään pääsee sentään aidan toiselle puolelle.

Se on aina tragedia. Myös omaisille.

Ei kai sillä nyt sulle ole mitään väliä sitten kun olet mullan alla?

Ymmärrän hyvin, että jotkut tekee. Itsekin olen useasti ajatellut, mutta on täällä sentäs yksi ihminen jonka vuoksi elää.

Niille, jotka tänne jäävät suremaan, niin heille kyllä ihan kamala paikka.

Kovin nuorena ei kannata harkita edes vaikka vaikeaa olisikin.

Aika monella masennus on ainakin yksi osatekijä asiassa. Ja aika monesti itsemurhasta selvinneet tai sitä harkinneet ja väliin jättäneet ovat onnellisia sitten myöhemmin ja huomaavat, että ei se olisikaan ollut hyvä vaihtoehto. Tietysti aina ei näin ole. Se vaan että jos on masennus, niin se saa kaiken näyttämään toivottomalta, vaikka ei oikeasti olisi. Ja sitten jos menee kuolemaan niin sitä toista vaihtoehtoa ei saa koskaan tietää, että olisiko parempi ollut elossa sittenkin.

Vierailija kirjoitti:

Se on aina tragedia. Myös omaisille.

Mutta aika useasti ne omaiset ignooraa avun tarpeen ilmaisemisen. Sitten kun lopullinen on tehty, niin ihmetellään että oli se noin tosissaan sittenkin ja juostaan terapiassa kun itselle tuleekin sitten niin paha mieli ja syyllinen olo. Ehkä pitäisikin tulla jos ei edes yrittänyt auttaa millään lailla?

Jos tekee itsemurhan on ihan sama mitä muut ajattelee.

Mullan alla saa olla ikuisuuksia, täällä vain häviävän pienen hetken muutenkaan. 

Kunhan järjestää asian niin, ettei tee katoamistemppua niin että kaikki jäävät epätietoisuuteen jopa vuosikausiksi ja käytetään turhaan poliisin resursseja henkilön löytämiseksi, tekijä ei käytä toista henkilöä itsemurhan välineenä aiheuttaen esim. ammattikuskille elinikäiset traumat eikä aiheuta muille vaaraa esim. hyppäämällä päälle. Toki itsetuhoisuuteen voi kuulua, ettei henkilö kykene ajattelemaan rationaalisesti ja huomioimaan muita.

Minusta on jotenkin huvittava ajatus, että itsemurhaan suhtauduttaisiin neutraalisti.

- Aion tappaa itseni heti kotiin päästyäni.

- Ai jaa. Oli kiva tuntea!

Tai

- Masentaa. Harkitsen itseni tappamista.

- Ikävä kuulla, että masentaa. Kerro jos voin jotenkin auttaa! Minulla olisi ylimääräistä köyttä...

Kuulostatpas yhdeltä hieman epävakaan oloiselta tytöltä elämänkatsomustiedon tunneiltamme lukiosta, jonka empatiakyvyttömyydessään oli myös hankalaa tajuta, että mikä vika on itsemurhassa.

Lopullinen ratkaisu tilapäiseen ongelmaan. En arvosta.

Onhan se jokaisen oma päätös, mutta kun jokainen ihminen on kuitenkin sidoksissa myös muihin. Läheiselle valtava, elämänmittainen suru.

Juu mutta tee se siististi. Kun menert junan alle niin saa etsiä kissojen ja koirien kanssa osia ja varikset syö loput. Käytä häkää niin on helpompaa jälkisiistijöille.. Tsemppiä.

En kannata itsemurhaa. Vaikka elämä on vaikeeta välillä, niin eteenpäin on mentävä. Seuraavana päivänä on yleensä parempi päivä. Minkään sairauden takia ei kannata itsemurhaa tehdä, vaikka ei parantuiskaan sairaudestaan.