Olen luuserivanhempieni takia aina
pari vuotta jäljessä elämässä. Taistelin siihen asti, että täytin 18 ja pääsin vapaaksi. Minulla meni kuitenkin pari vuotta hankkia koulutus, auto, vaatteita ja rahaa. Ei sillä ole mitään väliä. Kaikilla muilla oli ne jo. Nyt olen vain luuseri, joka hankki kaikki muita jäljessä. Muilla on myös 18-vuotiaana ollut säästötili ja he ovat nyt sijoittaneet ja ostaneet oman asunnon. Joillakin on jo sijoitusautoja ja vara-autojakin. Minulla on ehkä pari sataa sijoitustilillä, yhdet merkkikengät ja pieneloktroniikkaa. Eli käytännössä ei mitään. En ole mitään heihin verrattuna. Jouluisin he kerääntyvät suvun kanssa yhteen jakamaan yltäkylläisyyttään keskenään, kun minä istun suihkun kaakelilattialla ja tuijotan viemäriä.
Kommentit (41)
Muistan, kun kävelin äitini kanssa pihatietä. Rautalangat kaivautuivat kantapäihini ja äitini kysyi, että mitä inisen. Sanoin, että jalkoihin sattuu. Hän hymyili sadistisesti. Tiesin, että hän oli rikkinut kenkieni pohjat. Sen jälkeen en valittanut hänelle ikinä.
Ap
Haluaisin vain pois. Minäkin olen luuseri. On turha taistella vastaan.
Ap
Kaikilla on niin täydellinen elämä. Jopa heidän ongelmansa ovat täydellisiä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä vittua!? Elämän arvoa ei mitettä rahassa!
Ei sillä oikeastaan ole väliä millä sitä mitataan. Olisin silti aina se viimeinen. Häviäjä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eikö sulla ole ketään muita sukulaisia?
Minulla ei koskaan ole ollut ketään, joka minusta välittäisi. Olen onnellinen, että olen päässyt "perheestäni" eroon. Enkä haluakaan ketään enää. Minä en aio tulla kirveellä murhatuksi vuoteeseeni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Älä sössötä ääliö, itse luot elämäsi ja olet sen päähenkilö
Jos haluat loukata niin käytä sanaa pönttöpää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Taidat ap olla narsisti.
Ehkä? Muuttaako se asioita?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä vittua!? Elämän arvoa ei mitettä rahassa!
Ei sillä oikeastaan ole väliä millä sitä mitataan. Olisin silti aina se viimeinen. Häviäjä.
Ap
Tuntut todella nuorelta! Sun elämä on sun kädeissä! Ole kiitollinen, että sulle on annettu elämä, kaikki muu on sun tehtävä! Jos mietit, että olet luuseri, näin see menee ja jäänkin!
Onneksi olkoon, ongelmasi ovat sitä lajia että sulla on ihan älyttömän väärä käsitys siitä mikä elämässä on tärkeää. Mene terapiaan tutustumaan siihen mistä SINÄ tykkäät maailmassa. Nyt pyörit kuvittelemiesi muiden odotusten mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon, ongelmasi ovat sitä lajia että sulla on ihan älyttömän väärä käsitys siitä mikä elämässä on tärkeää. Mene terapiaan tutustumaan siihen mistä SINÄ tykkäät maailmassa. Nyt pyörit kuvittelemiesi muiden odotusten mukaan.
Mikä elämässä sitten on tärkeää?
Ap
Moni on köyhistä ja huonoista oloista. Osa elää ja törsää velalla. Pieni joukko sitt en näitä kellä oikeasti varaa.
Terapiaa hakemaan ja mars.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä vittua!? Elämän arvoa ei mitettä rahassa!
Ei sillä oikeastaan ole väliä millä sitä mitataan. Olisin silti aina se viimeinen. Häviäjä.
ApTuntut todella nuorelta! Sun elämä on sun kädeissä! Ole kiitollinen, että sulle on annettu elämä, kaikki muu on sun tehtävä! Jos mietit, että olet luuseri, näin see menee ja jäänkin!
Antaisin mitä tahansa, että en olisi joutunut syntymään.
Ap
Ahaa. Ei mullakaan ole arvostamisia asioita. Ja olen yli 40. Jos sulla on ollut huono lapsuus ei sitä omaa tulevaisuutta rakenneta roikkumalla menneisyydessä. Menisit juttelemaan jonkun kanssa. Aika moni painii nuorena aikuisena yksin traumojensa kanssa. Et ole ainoa. Ei näis vuokratönöissä ainakaan mitään sijoittajia asu ja näin oon asunu 20 vuotta. Kun pistin ite ensin kaiken paskaksi masentuneena traumaattisen lapsuuden jälkeen. Käy mielenterveystoimistossa ihan ekana ja puhu siitä lapsuudestasi.
Vierailija kirjoitti:
Ahaa. Ei mullakaan ole arvostamisia asioita. Ja olen yli 40. Jos sulla on ollut huono lapsuus ei sitä omaa tulevaisuutta rakenneta roikkumalla menneisyydessä. Menisit juttelemaan jonkun kanssa. Aika moni painii nuorena aikuisena yksin traumojensa kanssa. Et ole ainoa. Ei näis vuokratönöissä ainakaan mitään sijoittajia asu ja näin oon asunu 20 vuotta. Kun pistin ite ensin kaiken paskaksi masentuneena traumaattisen lapsuuden jälkeen. Käy mielenterveystoimistossa ihan ekana ja puhu siitä lapsuudestasi.
Kaikki sanotte, että menkää puhumaan. Ei se auta. Lapsena kyllä kerroin opettajille, koulukuraattorille, poliisille, hätäkeskukseen mitä tapahtuu. Ja arvaa mitä? Eivät he välittäneet? Miksi olisivatkaan? Heillä on kotona perhe ja täydellinen elämä. Eivät he jaksa ajatells jonkun nolifen ongelmia.
Siinä missä toinen sai uuden auton niin minä sain turpaani. Ja nyt kun olisin vahvempi ja voimakkaampi, että voisin kostaa niin se kusipää on kuollut!
Ap