Voiko suruun kuolla?

<3 Puhu meille? Minä ainakin kuuntelen.

Voi ap, soita edes johonkin avustuspuhelimeen, jos et voi puhua kellekään sukulaiselle tai ystävälle. Tai ota heti huomenissa yhteyttä seurakuntaan ja pyydä päästä diakonin tai papin puheille välittömästi. Surun kantamisen yksin täytyy olla raskasta!

Oma sydämeni särkyi, kun paljastui, että mieheni oli elänyt kaksoiselämää ja pettänyt minua toisen naisen kanssa. Lähdin kodistamme heti seuraavana päivänä, pyysin isääni ja setääni tyhjentämään asunnon minun tavaroistani saman tien. Muistan, miten sydäntä murskaavaa se oli, tajuta, että läheisin ihminen ikinä oli pettänyt julmimmista julmimmalla tavalla. Kahteen viikkoon en syönyt, en nukkunut. Join vain vähän vettä. Laihduin 8 kg. Itkin vain.

Jos minulla ei olisi niin hyvät välit vanhempiini ja siskooni, että saatoin heille purkaa kaiken sen surun ja ahdistuksen, niin en tiedä, miten olisin kestänyt. Sinunkin täytyy saada jutella jonkun kanssa. Koita vaikka tätä http://www.mielenterveysseura.fi/fi/etusivu/tukea-ja-apua/kriisipuhelimesta-keskusteluapua-el%C3%A4m%C3%A4n-kriiseihin

Vanhukset ainakin.

En usko, että pelkkä suru tappaisi, mutta se aiheuttaa asioita, jotka johtavat kuolemaan. Näitä on mm. Korkea verenpaine, stressi, masennus... Sitten onkin vain ajan kysymys kun saa sydänkohtauksen.. :(

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 21:25"]

Siltä on ainakin joskus tuntunut.

[/quote]

samaa tulin kirjoittamaan..

Toisaalta, ap, ajattele, että kun lopulta pääset surustasi yli, olet vahvempi ihminen. Elämään kuuluu kaikenlaisia vaiheita. Nyt sinulla on tämä vaihe. Yritä syödä edes jotain, keitä vaikka mustikkakeittoa. Se nimittäin vie todella huonoon kuntoon, kun ei syö, muistan, miten itsekin pelästyin kehoni reaktioita, kun olin ollut 2 viikkoa syömättä. Älä tee sitä itsellesi. Pakota itsesi syömään vähän jotain.

Äläkä jää surussasi yksin. Ota yhteyttä oikeasti vaikka sinne seurakuntaan, jos läheisiä ei ole.

Sinusta tuntuu nyt kurjalta, uskon sen. Mutta elämä ei ole sitä tunnetta ikuisesti. Viikon, kahden, kolmen, neljän päästä olet jo päässyt surussa eteenpäin. Takaan sen.

23

Tänään oli paha päivä. Selvisi lisää asioita. Mitä sitten, kun millään ei ole enää mitään merkitystä tai tarkoitusta? miksi toiset saa huonon lapsuuden, nuoruuden ja vielä aikuisenakin saa kärsiä? Miksei mikään riitä? Miksi minulle sanotaan että olen vahva ja pärjään. Miksi minun pitäisi olla vahva ja pärjätä? Mä en kestä enää, enkä kehtaa puhua kenellekään. En halua niitä sääliviä katseita ja puheenaiheen vaihtoa. Olen hukassa. Ap

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 21:35"]

Jos kerran suru ei ole sairaus eikä oikeuta sairauslomaan, niin tuskin siihen voi kuollakaan.

[/quote]

Autokolari ei myöskään ole sairaus, mutta siitä johtuvan fyysisen vamman vuoksi voi saada sairauslomaa. Autokolariin ei siis myöskään voi kuolla? No ei kai se kolari itsessään tapakaan vaan kolarista johtuvat vammat voivat tappaa nopeastikin.

Sitä vain mietin että ei kai kukaan nyt huonoihin uutisiin siltä seisomalta KUOLE ("hei mä jätän sut") eikä suruun itsessään, vaan surun ja stressin aiheuttamiin oireisiin voi tukahtua.

Tai sitten tappaa itsensä tahallisesti

Voi. Veljeni kuoli yllättäen aivoverenvuotoon 36 vuotiaana, isäni neljä kuukautta siitä, suruun.

On olemassa särkyneen sydämen syndrooma, joka voi jopa tappaa. Täällä esimerkiksi tietoa: http://www.terve.fi/sydantulehdukset/sarkyneeseen-sydameen-voi-kuolla

2

2

Se vähän riippuu.. Mieheni kuoli ja porskutin, porskutin, porskutin.. näin sitä vaan eteenpäin mennään, hitaasti ja varmasti, välillä takapakkia ottaen mutta tallella olen..

Valitettavasti suruun voi oikeasti kuolla. Tästä minulla on omakohtaista kokemusta, sillä molemmat isoäitini ovat menehtyneet suruun.

Sama kuin edellisellä. En ole selvinnyt vielä kahdessa vuodessakaan. Suru romahdutti minut pitkäksi aikaa ja toivoin kuolevani pois jotta pääsisin siitä ikävästä ja pahasta olosta. Olen silti tässä ja entistä vahvempana. En enää pelkää kuolemaa,se ei ole kaiken loppu.

Siis sama kuin 35 viestin kirjoittajalla

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 22:48"]

Siis sama kuin 35 viestin kirjoittajalla

[/quote]

Voi että.. sinäkin.

t. 35

Mikäli mieheni ja pienet lapseni kuolisivat esim. kolarissa, niin varmasti kuolisin. Joko suruun tai oman käden kautta, koska en usko, että pystyisin elämään sen tuskan kanssa. Nyt vain pyörinyt ajatuksissa kun lukenut näistä viimepäivien kolareista.