Onko täällä ketään joka oikeasti haluaisi uusia ystäviä?

Haluan aina uusia ystäviä. Ystävyys on parhaita ja tärkeimpiä asioita, mitä elämässä on. 

Kannattaa muistaa vanha viisaus: ystäviä saa kavereista, kavereita tuttavista. Jos ette koskaan tutustu uusiin, mielenkiintoisiin ihmisiin, ei ystävyyssuhteilla ole mahdollisuutta kehittyä.

täällä kans haluis uusia ystäviä nainen 21v vantaa

Kyllä. Olen niin yksinäinen, että itkettää.

Haluaisin, mutten oikein osaa tutustua. Tai uskalla. Juttuun tulen ihmisten kanssa, mutta koskaan ei homma etene satunnaisesta juttelusta mihinkään. Esim harrastuksissa näkee ja juttelee ihmisten kanssa, muttei muuta. Itseltä puuttuu kai rohkeus ehdottaa esim kahvittelua tms, muita ei kai kiinnosta minuun tutustuminen että lähtisivät hieromaan ystävyyttä. Ilmeisesti olen tylsä tai toimin muuten jotenkin väärin. Ja jatkuvasti nämä kokemukset ruokkivat tunnetta että taidan olla outo, joka taas johtaa ehkä entistä väkinäisempään käytökseen jne. Suunta taitaa olla vaan alaspäin tämän kierteen takia, jota en osaa katkaista.

Haluaisin, mutta aikani menee töissä, opiskellessa ja lapsen kanssa. Leikkipuistoissa harvoin on ketään lisäksemme, käymme kai väärään aikaan. Ystäviä minulla on, mutta haluaisin äiti-kavereita/ystäviä.

Ja sitten kuitenkin ylpeys estää etsimästä netistä. Jotenkin pelottaa että joku saattaisi nähdä kuinka säälittävä pohjimmiltani olen. Avopuolisolle juuri sanoin että olisi kiva käydä istumassa iltaa pitkästä aikaa kun lapsikin pärjää hyvin ilman minua. Ajatus oli kiva, mutta sitten tajusin ettei ole ketään kenen kanssa istua iltaa. Paitsi se mies, joka olisi lapsen kanssa kotona. Joten en lähde ja salaa itken kateudesta kun mies käy jossain. Sad.. -7-

Joo. Oon just saanut ekan lapsen, enkä tunne omalta paikkakunnalta muita, joilla on pieniä lapsia. Kaikki "lapselliset" kaverit asuu kaukana. Alkaa hajottaa kotona kykkiminen. Täällä meilläpäin olis kyllä ties mitä vauvakahveja, pitäis varmaan niihin ryhdistäytyä. Mutta sekin tuntuu niin työläältä...

Mä tahtoisin saada ystäviä, tai ystävän. En vaan oikeen osaa olla niin kuin pitäisi. Olen kyllä ollut lukemattomien ihmisten kanssa tekemisissä ja kavereita oli nuorempana, mutten siltikään ihan handlaa noita tilanteita.

Sitten siinä on tämä toinen puoli: en enää jaksa olla kaveri kenellekään, koska he ovat liian erilaisia kuin mä. Tahtoisin voida olla oma itseni ystävän seurassa ja jutella kaikenlaisista asioista ilman pelkoa siitä, että kohta se saa hepulit kun en ole samaa mieltä. En siis löydä ketään samanhenkistä, enkä tiedä, mistä etsisinkään, kun itsekin olen tyyppiä "kotihiiri".

Mistä tätä vyyhtiä edes purkaisi, kun ei ole voimia etsiä ja etsiä...? Olen aika syrjääntynyt nykyään. kun olo on kuitenkin parempi yksin kuin "väärässä" seurassa. Onneks mulla on yksi hyvä ystävä, eli avomieheni, mutta eipä hänkään jaksa kaikesta kiinnostua...

Mistäpäin täällä on muita yksinäisiä? Jos joku löytäisi tuttavan läheltä tätä kautta?

Joensuusta.

Hki