hirveimmät työpaikat?

Juuh

Olen myös ollut paikassa, jossa ei hymyilty. Pomo oli urpo, joka ei osannut puhua kuin jääkiekosta. Ei vähempää olisi voinut kiinnostaa. Mulla ei ollut mitään perehdytystä ja ihmiset puhuivat toisistaan pahaa heti kun selkänsä käänsi. Hyi. Lähdin kahden kuukauden jälkeen.

Nuorena olin kesätöissä kotisaaren leipomossa. Ruokatunti oli 25 minuuttia. Erään kerran olin 27 minuuttia ja sain huutoa.

Sairaala. 

Olin nuorempana töissä erään ison firman omistamassa myymälässä. Näitä myymälöitä on ympäri Suomea ja niitä kutsutaan kioskeiksi, vaikka oikeastaan ne ovat pienehköjä kulmakauppoja. Nimi alkaa R:llä. Varmaan tosi vaikea arvata, mistä firmasta on kyse.

Perehdytys oli surkeaa ja aina oli kiire. Piti osata ja muistaa uskomaton määrä erilaisia asioita, veikkauksesta bussilippujen lataukseen. Yksi ainoa myyjä joutui usein tekemään pitkän päivän yksin ja kuuntelemaan vittuilua asiakkailta. Edes vessassa ei ehtinyt käydä - olisin kai voinut laittaa lapun luukulle siksi aikaa, mutta siitäkin olisi tullut valitusta asiakkailta. Toisinaan pidättelin kakkaa koko työpäivän ajan.

Spurguja joutui paimentamaan ja jollekin soitin ambulanssinkin, mutta monesti spurgut olivat ystävällisempiä kuin esim. eläkeläismummot. 

Ei enää ikinä. 

Invalidiliiton asumispalvelut!

Järjestöt.  Asioiden hoito on todella huonolla tolalla ja epäammattimaista, kukaan ei tee sovittuja hommia, niitä muutamia palkattuja työntekijöitä ei perehdytetä kunnolla koska kukaan ei viitsi, eikä muutenkaan kukaan ota vastuuta mistään.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 22:36"]

Invalidiliiton asumispalvelut!

[/quote]

Kyllä. Been there! Missä itse olit? Itse Treen Hervannan isossa talossa, huh huh:(

Siivousala, erityisesti siivousyrittäjät, kauheeta porukkaa. Hyi, yäk!

Puhelinmyynti, niin perseestä kuin vain voi olla. Mekaanista, yksitoikkoista, tehotonta, suu kuivuu, joutuu kuuntelemaan ihmisten vittuilua päivästä toiseen, pomot kuuntelevat puheluita ja kyttäävät taukojen pituuksia. Paskinta hommaa ikinä, en suosittele kenellekään paitsi ehkä jollekin masokistille.

Etelä-karjalan keskussairaala. Erittäin huonoa johtamista, työntekijät lopen uupuneita. Hyvästä työstä ei palautetta koskaan, vaan auta armias jos mokaat, niin kyllä kieli sitten laulaa. Onneks ei enää koskaan <3

Ravintola. Olin tarjoilijana ja mulla ei ollut minkäänlaista työkokemusta alasta (opiskelen rakennusalalla) ja mulla tietenkin oli eniten pöytiä, eikä apua muilta tarjoilijoilta. Muutenkin muut työntekijät syrjivät ja haukkuivat minkä kerkesivät. Taukoja ei ollenkaan. Palkkakin oli järjettömän pieni. Puhelinmyyntikin oli leppoisampaa.

Seurakunnat komeilee työpahonvointi ja työkiusaamistilastojen kärjessä. Kristillinen tasajako, eli samanlaista vittuilua kaikille.

Cailapin tehdas Turussa, olin siellä joskus vuosia sitten pari viikkoa töissä, kävi tuuri kun sainkin toisen työpaikan ja sain noin nopeasti sanottua adios. Kukaan ei jutellut mulle, siellä oli samanikäisiä tyttöjä kuin mä olin, mutta mua katsottiin kuin halpaa makkaraa. Tauot olivat minuutilleen, ja sielläkin kaikki muut olivat yhdessä klimpissä juttelemassa ja mä yksin. Ja sanotaan nyt tähän, että mä olen sosiaalinen luonne ja helposti tutustun uusiin ihmisiin, mutta tuolla se ilmapiiri oli niin ahdistava, etten tiennyt miten päin siellä olisin ollut.

Mut sitten parin päivän jälkeen siirrettiin yksin yhteen varastoon lajittelemaan aurinkolaseja.

Puhelinvaihteessa/aulasihteerinä. Ei minkään sortin perehdytystä, puheluihin vastaamista kytättiin kuin haukkana. Välillä oli niin hiljaista että meinasin nukahtaa. Pyysin lisää töitä --> en saanut. Vessatauoille olisi pitänyt soittaa joku hätiin aulaan siksi aikaa että pääsee pissalle mutta en aina jaksanut vaan juoksin lähivessaan pisslle ja jätin tiskin minuutiksi tyhjilleen. Puolitoista vuotta sitä jaksoin...no, oli pakko tehdä töitä ja parempaakaan en saanut silloin..

Olen työskennellyt siellä r-alkavalla paikalla ja pakko myöntää, että työtahti on kova ja osaamista(kielitaito, bussiliput, kassakoneet, rahansiirrot, tilaukset, kuorman vastaanotto, postitukset yms) täytyy olla, varsinkin jos työskentelee Helsingin keskustassa tai "eliittialueilla. Mutta, toisaalta itsenäinen ja vaativakin, monipuolinen työ ja minulla ainakin todella mukavat asiakkaat saivat minut viihtymään töissä. Plussaa todellakin vittumaisten työkaverien puute.

Iss palvelut oy,koskaan mua ei oo nöyryytetty niin paljon kuin siellä,narsistinen aluepäällikkö pomona,irtisano mut laittomasti,piti olla heinäkuun loppuun asti töitä,irtisanoi ilman pätevää syytä,eikä ees itse soittanut vaan hänen esimiehensä soitti mulle ja valehteli puhelimessa.

Tivasin syytä et miks potkitaan pois,kukaan ei valittanut työnjäljestäni tai mistään. Änkytti vaan et kysy pomoltas,no en kysynyt soitin työsuoheluvaltuutetulle joka ei vittuakaan auttanut et siinä nähtiin paljonko puolustaa työntekijän oikeuksia. Hävettää kun valehdeltiin ja sit omissa työvoimatoimiston tiedoissa lukee mun tiedoissa siis,et potkittiin pois laadun takia.

Että eipä kukaan auta meitä tavallisia tallaajia nöyryytetään vaan lisää.

Pankkiiriliike, Helsinki.

Minäkin olen ollut töissä R-ketjussa, enkä kiellä mitään, mitä tuo yksi sanoi. Silti jostain kumman syystä sautin siitä työstä. On ihan helvetinmoinen kiire. Täytyy yhtäaikaisesti tehdä kymmentä eri asiaa ja muistaa heti, mikä oli kesken, ettei mene sekunteja hukkaan. Täytyy jatkuvasti opetella uutta ja pitää mielessä vanhat oppimansa ja kertailla. Asiakkaat osaa olla veemäisä mutta myös aivn ihania.

Sanoisin, että työ on nautittavaa, jos on vakipaikka ja tuntee sekä asiakkaat että työkaverit ja jos on hyvä yhteishenki työkavereiden kanssa. Ehkä nautin kaaoksesta. Työpäivä kuluu ripeästi, kun on jatkuvasti tekemistä. Pikemminkin sitä vilkuilee kelloa, että kunpa se ei olisi noin paljon jo, kun ei tässä ehdi tehdä tehtäviä. Kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen on hämmentynyt olo, kun iltavuoro tulee, koska tuntuu kuin olisi vasta tullut töihin.

Paras esimerkki työn kaaoksesta on ehkä invis, mikä tehdään putiikin ollessa auki. Aina tulee esteitä tielle. Lukijat lakkaavat toimimasta tai niitä pitää lainailla muualle, kassalle tulee joku tumpelo joka perehdytyksestä huolimatta sekoittaa laskut tai myymälä täyttyy asiakkaista niin, ettei siellä mahdu olemaan. Silti se kaaos ja aina kiristyvä tahti on ihanaa! Koska työpäivän päätteeksi tuntuu, että on antanut kaikkensa.

Ehkä R-ketju sopii hulluille masokisteille.

Ja vastaan, että huonoin sekä myös ihanin työpaikkani on ollut tuo. - Nro 19

Tukkien uitossa sellaisella pienellä botskilla kesätöissä, "perehdyttäjänä" henkilö joka ei puhunut juuri mitään, tiuski pari sanaa työpäivän aikana vihaisesti, olin yhden päivän töissä ja riitti mulle. Muuten on paljon työhistoriaa ja aikoinaan myös erilaisia kesätyöpaikkoja, tuo yksi paikka vain oli todella vastenmielinen.