Katkera ilman syytä!

Minä olen siis. Ärsyttää kaikki miehen sanomiset,tuntuu siltä että mitä ikinä teen, hän tekee paremmin. Mitä ikinä sanon,olen väärässä.
En vain jaksa enää yksipuolista huomiota,kehumisia, yrittää piristää toista.
En jaksa aina kuunnella kuinka hän on väsynyt koko ajan,koska on nukkunut huonosti( ja sehän on minun vika)
Tähänkö se suhde kuolee?
Nainen katkeroituu kun ei saa tarpeeksi huomiota. En ymmärrä. Pistää vaan vihaksi kaikki.
Missään en ole hyvä :/ en jaksa enää tehdä mitään hyvää/kivaa kun ei voi odottaa vastakaikua.
Onko tämä nyt joulumasennus vai mikä? Olen aina iloinen ja se joka hymyilyttää muita hauskoilla jutuilla. Nyt tuntuu siltä että olis syöny mintakin sitruunaa kun naama kokoajan mutrussa.