Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni kertoo vauva-arjestaan vain hyvät kuulumiset
14.12.2014 |
Ihan kun en itse äitinä tietäisi, ettei se aina helppoa ole. Ei niillä kurjilla jutuilla tarvitse mässäillä, mutta kun minulla itselläni on muutaman kuukauden nuorempi vauva niin haluaisin vertaistuen toivossa kuulla, että muillakin/ystävälläni on myös ongelmallisia hetkiä.
Enkä viitsi aina itse olla se joka kysyy tyyliin "tuntuiko susta tältä? Jne. Ihan kuin hän peittelisi jotain.
Onko muilla tälläistä vai jaatteko äiti kavereiden kanssa ne arjen harmaammatkin sävyt?
Kommentit (37)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miksi hänellä olisi vaikeaa? Minulla on 10 kk vauva ja elämäni on oikeasti tosi ihanaa. Niinkin voi olla, ja olen siitä tosi kiitollinen.
22 miksi väität ystävääsi valehtelijaksi? Entäpä jos hän on oikeasti onnellinen. Oletko kuullut, että sellaisiakin ihmisiä on.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:34"]
22 miksi väität ystävääsi valehtelijaksi? Entäpä jos hän on oikeasti onnellinen. Oletko kuullut, että sellaisiakin ihmisiä on.
[/quote]
Puhuin tässä tilanteesta, jossa tiedän ystävällä olevan vaikeuksia, joista hän ei halu kanssani puhua. -22
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 16:56"]
Luottamus_pula voi aiheuttaa ton :(.
[/quote]
Niin totta, mutta voi olla myös, että se toinen ajattelee että "Enpä viitsi vaivata häntä omilla murheillani, kun hänellä tuntuu olevan jo valmiiksi vaikeaa", eli, ei haluta rasittaa sitä toista lisää.
Itse en kerro tuon takia omista asioistani kavereille, koska heillä on omat murheensa, enkä halua lisätä heidän taakaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 18:23"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:34"]
22 miksi väität ystävääsi valehtelijaksi? Entäpä jos hän on oikeasti onnellinen. Oletko kuullut, että sellaisiakin ihmisiä on.
[/quote]
Puhuin tässä tilanteesta, jossa tiedän ystävällä olevan vaikeuksia, joista hän ei halu kanssani puhua. -22
[/quote]
No, sinä itse toteat asian jo viimeisessä sivulauseessasi: Hän ei halua puhua kanssasi niistä asioista, joten anna olla.
Ei se ole valehtelua, hän ei vain halua jakaa asiaa kanssasi. Sitä taas kannattaa miettiä että miksi hän ei halua jakaa asiaa kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan mahdollista, että vauva-aika on ihanaa eikä valittamista juuri ole. Pitäisikö sitä alkaa valehtelemaan, että on kyllä kamalaa, vaikka päivät olisi oikein kivoja ja leppoisia? Ja varsinkin jos tietää, että toisella on oikeasti enemmän tai vähemmän raskasta, tuntuisi lähinnä vittuilulta "valittaa" siitä että vauva puklasi kerran toissapäivänä tai että tiistaina kakat tuli vähän yli lahkeesta ja bodyn tuli tahra... Mulla on kaksi lasta, joista toisen vauva-aikana mulla ei oikeasti ollut tuon kummempaa valittamista, oli todella tyytyväinen ja hyväntuulinen vauva, joka jätti yösyötötkin aikaisin pois.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 18:31"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 18:23"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:34"]
22 miksi väität ystävääsi valehtelijaksi? Entäpä jos hän on oikeasti onnellinen. Oletko kuullut, että sellaisiakin ihmisiä on.
[/quote]
Puhuin tässä tilanteesta, jossa tiedän ystävällä olevan vaikeuksia, joista hän ei halu kanssani puhua. -22
[/quote]
No, sinä itse toteat asian jo viimeisessä sivulauseessasi: Hän ei halua puhua kanssasi niistä asioista, joten anna olla.
Ei se ole valehtelua, hän ei vain halua jakaa asiaa kanssasi. Sitä taas kannattaa miettiä että miksi hän ei halua jakaa asiaa kanssasi.
[/quote]
Se, että hän sanoo kaiken olevan hyvin, vaikka kaikki ei ole, on valehtelua. Ymmärrän, miksi hän valehtelee asiasta, mutta minusta olisi parempi, jos hän ei kokisi sen olevan välttämätöntä. Tällaisesta valheesta ei ole kummallekaan meistä mitään hyötyä. Voi vain sanoa, että asiat eivät ole hyvin mutta mieluummin puhuisin jostakin muusta, ja se on täysin okei. -22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä lukiessa mieleeni nousee kateus. Omat lapseni ovat olleet vauvana itkuisia ja herkästi ärtyviä. Heräilivät jatkuvasti ja leikki-iässä ärsyttivät toisiaan kaiken valveillaoloaikansa. Edelleen koululaisina ovat haastavia. Siirtymätilanteet huoh! Ruokailutilanteet huoh! Kun kaksi luonnetta eivät vaan sovi yhteen, niin silloin on turha puhua harmonisesta sisarussuhteesta. Odotan todella, että lapset muuttavat pois kotoan, vaikka rakkaita ovatkin. En voi edes kuvitella, miten paljon vähemmän lapset voivat aiheuttaa harmaita hiuksia vanhemmilleen...tai no voin, kun useilla ystävillä näin on. Vertaistukea olisi kaivattu pitkin matkaa, mutta kaikilla muilla tuntuu olevan niin helppoa. Meille yksi lapsi olisi ollut ehdottomasti järkevä ratkaisu, mutta mistä näitä ikinä etukäteen tietää.
Ymmärrän ap:ta, olen samanlainen itsekin.
En ymmärrä niitä ihmisiä, jotka puhuvat aina vain positiivisista asioista. He vaikuttavat epärehellisiltä. Tietysti voi olla, että jonkun elämä onkin oikeasti kuin ruusuilla tanssimista, mutta itselläni on se kokemus, että jälkeenpäin saa kuulla heillä olleen jos jonkinlaista hankaluutta ja ongelmaa.
Tietysti jokainen itse valitsee, mistä puhuu, mutta kovin läheisiä eivät ole ne ystävät, jotka kertovat aina vain myönteisiä asioita omasta elämästään. Minusta se on teeskentelyä enkä ymmärrä sellaista, mutta jokainen elää omalla tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olishan se kiva että äidit ei hehkuttais pelkkää helppoutta. Ite pian alkaa luulemaan miten noilla on noin helppoa ja kaikki ihanaa ja ite on ihan epäonnistunu.
Kaveri aina hehkutti miten kaikki on ihanaa ja menee hyvin. Nyt siltä on lapsi otettu huostaan. Olis sekin avautunu ongelmistaan niin olis saanu apua, ehkä tilanne olis nyt toinen.
Mä olisin varmaan ollut sun kaverin kaltainen paska vertaistuki. Esikoinen oli, ja on edelleen, tavattoman helppo lapsi; söi alusta alkaen säännöllisesti ilman että itse yritin mitään rytmittää, nukkui yönsä hyvin ja jo 3 kk ikäisenä nukkui 22 - 07 välisen ajan. Ei kitinöitä, allergioita tms. Kun sai hampaita, nostatti kuumeen mutta nukkui vielä pitempään, ei raivonnut ei itkenyt öitä.
Minkäs sille vaan voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
22 ne on niin monet ihmiset niin kovin tienneet toisten asioita vaikka oikeasti ei ole hajuakaan. Mulla on kaveri, joka tietää, että miehet ei lapsia halua ja karkaa kapakkaan ja nainen jää aina lapsen kanssa yksin kärsimään. Oikeasti meidän lapset on miehen aloitteita, mies on erittäin hyvä isä eikä edes juo. Mutta valehtelenhan mä tän kaverini mielestä kun en tunnusta ja avaudu hänelle. Se on vaan niin vaikeaa tajuta ettei kaikkien elämä ole samanlaista kuin itsellä.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 19:26"]
22 ne on niin monet ihmiset niin kovin tienneet toisten asioita vaikka oikeasti ei ole hajuakaan. Mulla on kaveri, joka tietää, että miehet ei lapsia halua ja karkaa kapakkaan ja nainen jää aina lapsen kanssa yksin kärsimään. Oikeasti meidän lapset on miehen aloitteita, mies on erittäin hyvä isä eikä edes juo. Mutta valehtelenhan mä tän kaverini mielestä kun en tunnusta ja avaudu hänelle. Se on vaan niin vaikeaa tajuta ettei kaikkien elämä ole samanlaista kuin itsellä.
[/quote]
Olen eri mieltä viimeisestä virkkeestäsi. Minusta ei ole lainkaan vaikeaa ymmärtää, ettei kaikkien elämä ole samanlaista kuin itsellä. Itse asiassa oma elämäni on hyvin erilaista kuin useimmilla ystävilläni, ja varmati hekin kokevat omien elämiensä olevan keskenään erilaisia. Mutta kun kuitenkin tiedän, että ystävälläni on vaikeuksia elämässään, ja hän sanoo minulle aivan toista, en keksi, millä muulla tavalla tuota voisi nimittää. Eikö sinusta ole valehtelua väittää asioiden olevan eri tavalla kuin ne ovat? Mitä tämä mielestäsi on, jos ei valehtelua? Olisin utelias kuulemaan. -22
Minä en puhu vaikeuksistani kaikille ystävilleni. Edes hyville ystävilleni. Kenelle sitten en puhu? En puhu asioistani niille, jotka kertovat omien tai yhteisien kavereidemme asioita mulle. Usein joko pilkaten hämmästellen, juoruillen tai ongelmia vähätellen. Tiedän, että hän puhuisi myös minun asioistani samoin muille, rumasti vääristellen. Onneksi on niitäkin ystäviä, joille voin puhua ihan kaikesta.
Ymmärrän, ettei ystävä halua välttämättä avautua kaikesta ja vyöryttää pahaa oloa minun kannettavakseni. Arvostankin sitä. Toivoisin kuitenkin, että ystävä sanoi rehellisesti, että vaikeaa on, eikä keksisi valheita. Valehtelu on raskasta hänelle ja aliarvioi minua.