Suositelkaa työpaikkaa, jossa joutuu raatamaan niin paljon ja niin kovalla kiireellä, että esimerkiksi sydänkohtauksen saamisen riski kasvaa...

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa sellaista olekaan, kävin muutama vuosi sitten eräässä Aasian maan metallialan yrityksessä työni puolesta. Lämpötila hallissa yli 40 astetta, työpäivän pituus työläisillä 12 tuntia. La ja su sentään vapaata, ei kesälomaa eikä muitakaan lomia, paitsi jokin uskonnollinen juhlapäivä mitä en muista. Aivan armoton työtahti, ei juomataukoja lämpötauoista puhumattakaan. Siinä kavereiden raatamista katsellessa kävi mielessä, ettei meillä Suomessa työntekijöiden asiat ole todellakaan huonosti. Nämä piruparat vuodesta toiseen pienellä palkalla raatavat ja saavat käytännössä vain maksettua asuntonsa vuokran ja ruoan perheelleen, ei tarvitse haaveilla mistään lomamatkoista ulkomaille tai edes matkasta maaseudulle kotikulmille, koska matkoihin menisi monen päivän ansiot.

Eli aloittajalle suosittelen matkustamista johonkin Aasian maahan ja siellä tehdastyötä, ei varmasti tarvitse odotella eläkeikää.     

No jaa, ei tässä tarvita kuin pari oikeistohallituksen kautta niin saadaan Suomessakin "nauttia" samanlaisista työoloista alalla kuin alalla. Sitten voi yrittää soutaa Viroon inhimillisemmän elämän toivossa.

Lähihoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttavani, joka oli S-marketissa myymäläpäällikkönä, sai sydänkohtauksen vain 52-vuotiaana, vaikka hän ei kupitellut eikä sauhutellut ja eli muutenkin siististi, mutta tulospaineet olivat niin kovat, että terveys petti. Onneksi hän ei menehtynyt siihen ja sai jatkaa sairasloman jälkeen samassa työpaikassa, mutta hän siirtyi takaisin tavalliseksi myyjäksi, tosin kokoaikaisena (37,5 h/vko).

Tää on muuten ilmiö jota todella ihmettelen. Pikkupomot ottaa nuo tavoitteet ja firman ideologiat koko elämäntehtäväkseen kun taas isot pomot naureskelee niille eikä ota mitään stressiä mistään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin voisin heittää veivini jo tuossa 55+:n iässä. Siihen mennessä on jo ehtinyt nähdä ja kokea maailmaa ihan hyvin, varmasti nautiskellakin elämän iloista. Toivoisin silti, että jos menehtyisin töiden vuoksi esim. sydänkohtaukseen, se tapahtuisi kotona omassa sängyssä tyyliin menin nukkumaan, enkä enää koskaan herännyt, vaan ikiuni koitti. En haluaisi kuolla työpaikalla.

Eikö elämä ole muka elämisen arvoista aina? "Elämä on ihmisen parasta aikaa" Matti Nykänen

SIllä varmaan oli kun oli niin viisas että sai ryypätä koko aika ja pärjäsi.

Mikä tahansa vuorotyö, niitä on yllättävilläkin aloilla. Kolmivuorotyö on pahin, mutta jo kahdessa vuorossa on samat riskit, jos toinen vuoro menee kunnolla yli yön tai alkaa erittäin varhain. Tämä on siis ihan tutkittu juttu, oli lehdissä jo aikaa sitten. Tunnen monia 50+ ihmisiä, jotka ovat pumppuhäiriöitten takia joutuneet vaihtamaan talon sisällä toisiin hommiin em. kaksivuorotöistä. Tai ihan toiselle alalle. 

Vuorotyö kylmävarastossa ja vielä tulostavoitteella. Tässä alkais olemaan tilastolliset todennäköisyydet kohdallaan. 

Muuttomiehenä minä varmaan kuolisin. Sydäriin tai kaatuisin painavan tavaran kanssa rapussa.

Vierailija kirjoitti:

Lidl, mielellään myymäläpäällikön pesti. Kuukausipalkka ja ylityökorvauksia ei tunneta. Vapaapäivisin käyt tekemässä aamulla tilaukset ja puhelin soi viimeistään iltatilityksen aikaan. Sairaana käyt hoitamassa ihan vaan pikaiset hommat ja ehdotetaan että pitäisit saikut lomapäivinä. Tauolla saat käydä kassalla, lastauslaiturilla, pullokoneella jne.

Miten helvetissä suostutte tuollaiseen ? Vai onko liksa sen mukainen n6000- ?

Vierailija kirjoitti:

Naiset pakkosuorittaa työn kuin työn ja saa "burn outin" vaikka vahtimestarin ammatissa.

Miten työ suoritetaan, pakkosuoritetaan taikka tehdään niin, että sitä ei suoriteta ollenkaan?

Siivousfirmat takaavat ainakin kauhean stressin.

VTVn ylijohtajana joutuu kirjan kanssa matkusteleen paljon ja voi kosmetolooki vahingossa  laittaa väärää meikkiä. Todella tressaavaa.

Pikku ravintola-kahvila-grilli yhdistelmä missä on omistaja-esimiehinä 2 liikekumppania. Menet siihen vähän niin kuin silmätikuksi. En ole työskennellyt, mutta työkkäri ehdottaa sitä mulle kun on tossa lähellä, voin vain kuvitella millaista olisi. Nuoria likkoja olen siinä nähnyt työskentelevän. Jotain vaihtuvuutta tuntuu olevan kun hakevat uutta työntekijää jatkuvasti.

Leikkipuistot Helsingissä, ainakin ne kiireisistä kiireisimmät.

Minkalaista mahtaa olla työskentely itä-eurooppalaisten kanssa jossain maatalous, elintarvike,vihannes pakkaamolla? Ainakin yksi tuttu suolattiin ulos sellaisesta paikasta jossa nämä eivät olleet halukkaita ottamaan suomalaista työkaveria vastaan.

Lumen luonti kovilla pakkasilla.

Sairaanhoitajan työ yliopistosairaalassa. Töitä ja ylitöitä piisaa niin paljon kuin jaksaa tehdä. Kolmevuorotyötä: aamua, iltaa ja öitä.

Työvuorot yleensä alusta loppuun kiireellä tekemistä ja juoksentelua. Taukoja ei kannata pitää, muuten potilaat jää hoitamatta.

Paljon painetta, vastuuta ja montaa asiaa pitää pystyä hallitsemaan samaan aikaan.

Siinä saa tunnollisesti ahkeroimalla kyllä poltettua itsensä loppuun nopeastikin, riippuu vähän henkilöstä kauanko vie.

Up up

Vierailija kirjoitti:

Kolmivuorotyö, riskit sydänkohtaukseen kasvaa kun ylität 40 rajapyykin. Ihmiskeho ei ole tehty joka viikko vaihtamaan vuorokaudenaikaa kun on hereillä/töissä. Ja tästä on ihan tutkimuksia että vuorotyö lisää sydänongelmien riskiä.

Mä painoin yli 200 tuntia vuodessa ylitöitä, päivät oli helposti 12-14h, fyysinen työ paskoissa olosuhteissa (tehdasmainen laitos), mutta kun firmassa siirryttiin kolmivuorotyöhön 12h kerrallaan niin paloin henkisesti ja fyysisesti puolessa vuodessa. Nyt niitä jälkiä korjataan kuntoutuksessa ja sen jälkeen alkaa uudelleen koulutus. Ja ikää ei edes vielä neljääkymmentä.

Vierailija kirjoitti:

Vuorotyö kylmävarastossa ja vielä tulostavoitteella. Tässä alkais olemaan tilastolliset todennäköisyydet kohdallaan. 

Millaista on tuollainen työ? Kylmävarasto, jossa tulostavoit? Miten se tulostavoite täyttyy? Ihan mielenkiinnosta, en tiedä enkä osaa oikein kuvitellakaan .

R-kioski. Varsinkin tuuraaja. Olin joskus ja työmäärä on vaan lisääntynyt, mitä oon nähnyt ja taukoja ei voi pitää ollenkaan. Kesken päivää soitetaan, että teetkin toisen vuoron perään. Ilman taukoja kaksi vuoroa on aika raskasta seisten ja kitiseviä asiakkaita kuunnellen. Kymmenen ihmistä jonossa ja perimmäinen huutaa, että myöhästyy sun takia töistä, kun ei oo bussilippua. Ei voinut ajoissa hakea lippua, vaan pitää tulla kioskille huutaan kaks minuuttia ennenkuin viimeinen bussi töihin lähtee. 

Sinne vaan. Ei oo ainakaan kivaa.