Neljä kohtaamista tänään. Niistä kolme luultavasti vaikutin synkältä ja siksi moitin itseäni. Ensimmäinen oli vanha pappa...

Ensimmäinen kohtaaminen tänään oli vanha pappa, ainakin 80-vuotias, aamulla puiston penkillä. Ulkona ei näkynyt ihmisiä, vettä tihutti, mutta olin siihen istahtanut ja vanha pappa tuli kysymään neuvoa. Nousin ja neuvoin hänet kävellen vierellä perille saakka. Hän kiitteli ja sanoi eilen muuttaneensa tänne päin ja kertoi mun olevan ensimmäinen, jolle hän täällä on puhunut ja antavan hyvän kuvan paikan ihmisistä.

Toinen kohtaaminen oli sellainen, että töksäytin keski-ikäiselle miehelle kysymykseen vastauksen lyhyesti. Sitten se menikin jo ohi. Sen jälkeen mietin, että miksen sanonut asiaa ystävällisemmältä vaikuttaen. Olisin halunnut, asia oli neutraali ja vastaukseni neutraali, mutta ulosanti töksähtävä ja sitä korosti kyseisen miehen rento ystävällisyys. Päätin keskittyä ulosantiini.

Meni vain viitisen minuuttia ja eteeni tuli kolmas kohtaaminen. Taas töksäytin vastaukseni lyhyesti ja hieman epäselvästi kai, päätellen vastauksesta sanomaani. Sanoin vastaukseni vielä uudestaan eri sanoin ja kohtaaminen oli jo ohi. Jäin taas miettimään miksi en sanonut selkeämmin, pidemmillä lauseilla ja ystävällisillä ja kohteliailla sanavalinnoilla. Käytin sanoja, jotka voi tulkita epäkohteliaaksi, vaikka se ei ollut tarkoitukseni. Mietin, että ei mulla mitään kuukautisiakaan ole nyt tulossa, mitkä saattaa tehdä mielen matalammaksi. Päätin taas, että nyt aion olla kohtelias ja mukava.

Neljäs kohtaaminen tuli kymmenisen minuutin kuluttua. Eräs nuorehko mies kertoi mulle iloiset uutiset hänen tekemänsä työn edistymisestä. Vastasin vain muutamilla sanoilla, että ok. Lähdettyäni tilanteesta mietin, että en tainnut edes hymyillä.En kehunut, enkä hymyillyt, olin vain tönkön neutraali.

Jokaisen kohtamisen jälkeen huomasin heti oman tönkköyteni ja päätin olla mukavampi. Nyt ihmettelen, että miksi se ei onnistu, vaikka mulle heti tuli uudet mahdollisuudet kohdata ihmisiä! Olen vaan pahoillani!