Vanhainkodissa/palvelutalossa ym. työskentelevät,

Niinkuin tuolla toisella palstalla kirjoitin,jos ei isovanhemmilla ole mitään halua olla tukena lastensa perheille ja antaa heillekin vapaata aikaa,niin mitä heitä hoitokodista lomille hakemaan,maatkoot omissaan.Päinvastaisissa tapauksissa taas se on vanhuksen suurin riemu,että lapset huolehtivat ja vievät lomille laitosympäristöstä.

Kyllä meillä vanhuksia haetaan kotilomille. Dementikkoa en välttämättä omaan kotiinsa veisi, jo lievä muistisairaus voi saada mamman/papan aivan sekaisin ja menee pari päivää palautua ja totutella taas eloon hoivakodissa. Mieluummin siis lomalle lapsen kotiin. Useimmiten kotiloma piristää, tietenkin.

Tosi harva enää hakee nykyisin. Johtuu paljolti siitä, että vanhainkodeissa eli nykyisissa tehostetun palveluasumisen yksiköissä asuu huonokuntoisia tai todella muistamattomia vanhuksia. Ei tuonne pääse jos järki leikkaa tai pystyy kotihoidon turvin asumaan kotona. Ei mikään ihme, ettei omaiset halua luokseen vanhusta joka ei heitä edes muista, jatkuvasti on liikkeessä kun ei tiedä minne mennä tai mitä tehdä, sotkee ulosteella tai saattaa jopa olla aggressiivinen. On todella raskasta tälläinen omaisille kun ei se ihminen ole enää se joka joskus on ollut. Ja vaatii jonkun jatkuvaa valvomista. Vanhus ei näistä vierailuista juurikaan hyödy, menee vaan enemmän sekaisin. Kun se omakoti jonka muistisairas muistaa voi olla lapsuudenkoti tai joku missä asunut 50v sitten.

Huonosti liikkuvia, mutta joilla järki pelaa haetaan enemmän kotiin, tietty joillain tulee koti-ikävä (tosin vierailut on usein läheisten luo, sitä omaa kotia harvemmin enää on) jotkut vaan on onnellisia että pääsevät viettämään aikaa läheisten kanssa. Nämä asukkaat asuvatkin mielellään rymäkodissa, koska kotona asuminen on ollut mahdotonta ja yksinäistä.

Meistä hoitajista on tosi kiva, jos joku lähtee kotilomalle, se tietää meillä vähän helpotusta. Mutta todellakaan ei tuomita omaisia jos eivät vanhusta kotiin ota. En minäkään täysin muistisairasta ottaisi.

Mielestäni omaisten roolin pitäisi olla paljon suurempi. On aktiivisia omaisia, mutta on myös paljon niitä, jotka käyvät pikaisesti vierailulla juhlapäivinä. Ymmärrän että ihmisillä on erilaiset elämäntilanteet, mutta edelleen on kuilua omaisten ja hoitajien välillä vaikka päämäärä on yhteinen.

Tää on todella hyvä kysymys! 

Muistisairaat ei usein tunnista enää edes omia lapsiaan. Saattavat olla tosi ilkeitä ja pahoja suustaan. Ei sellaista omaista niin vain lomille haluta ottaa. Varsinkaan juhlapyhinä.

Keskustelu on omaisten näkökulmasta. Mutta entä vanhuksen näkökulmasta? Onko iloinen asia päästä käymään vanhassa kodissa, just siksi, koska muistaa sen? Onko hyvä vai masentava käynti?

Kaksi sisaristani on kuollut alzheimeriin vuoden sisällä joten tiedän mistä puhun. Kävin sisareni luona viikoittain koska asuin lähellä, toisen luokse en päässyt yhtä usein välimatkan takia mutta onneksi muut omaiset kävivät ja voin kertoa kokemuksesta että omaisille on erittäin raskasta katsoa kun ihminen hiipuu vähitellen joten toivon että ihmiset miettisivät ennen kommentointia jos ei ole henkilökohtaista kokemusta asiasta turha jakaa ohjeita jos ei tiedä asian todellista laitaa