Lue keskustelun säännöt.
Siis miten se "itseään niskasta kiinni ottaminen" oikein toteutetaan?
13.12.2014 |
Olen joko tosi laiska tai sitten jollain tapaa vähän masentunut, mutta mua ei vaan kiinnosta tehdä mitään. Tämäkin viikonloppu menee nettiä selaillessa, päässä ei pyöri mitään, kaiken aloittaminen tuntuu tosi työläältä.
Ja sitten aina sanotaan että "nyt otat vaan ittees niskasta kiinni!!!" mutta en vielä tähän päiväänkään mennessä ole tajunnut, miten tuo toteutetaan. Mitenkäs te ex-laiskat av-palstailijat olette ottaneet itseänne niskasta kiinni kerta se niin helppoa on?
Kommentit (4)
Ei se helppoa olekaan, vaan työlästä, hankalaa ja aluksi vastenmielistä. Se vaatii uusin rutiinien luomista ja entisistä luopumista. Ja yleenä pitää luopua juuri niistä vähistä omaa elämää koskevidta rutiineisa, lepäämään istahtmistta jne, koska lapsilta ja puolisoltahan aikaa ja energiaa ei voi ottaa pois. Mutta os muutos on oikasti oikean suuntaine, tilalle saa alkuvaikeuksien jälkeen enemmän haluamansa kaltaisen elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 13:17"]
Ensinnäkin pitää huomioida, että ei laiskuus pahasta ole, jos se ei ole kokoaikaista. Nii. No, itse tajusin aikoinaan että elämä on lyhyt. Se on liian lyhyt, että viettäisin sen kokonaisuudessaan sohvalla / netissä. Se elämä saattaa jopa loppua huomenna, yllättäen, ihan oikeasti. Ja joka tapauksessa se loppuu viimeistään muutaman vuosikymmenen päästä. On mielettömän käsittämättömän jäätävä lottovoitto, että on elämä. Kun hiffasin tämän, hiffasin myös että minun täytyy arvostaa elämää ja tehdä hyvää. Autan muita ihmisiä, eläimiä, ympäristöä. Ihan vaan koska voin, koska minulla on elämä.
Ja juu ei, en ole minkään sortin uskovainen. Olenpahan vaan tajunnut, miten valtava universumi on ja miten uskomatonta on että me eletään täällä. Ei heitetä sitä hukkaan. Ollaan hyviä toisillemme ja maailmalle.
[/quote]
Mukava vastaus, kiitos siitä! Ajattelin että heti tulee varmaan jotain suorittajatyyppien sun täytyy tehdä sitä ja tätä koska sun pitää olla kunnon veronmaksaja -paatosta... (Olen siis opiskelija nyt enkä tällä hetkellä missään osa-aikatöissäkään.) Tuota elämän lyhyyttä tulee harvemmin ajateltua, vaikka tottahan se on. Nytkin jo tuntuu että viikot, kuukaudet ja vuodet kuluvat tosi nopeasti, vaikkei mulla hirveän paljon vielä ikää olekaan. Ja sit kun mietin, mitä niitten vuosien aikana olen tehnyt, niin aika paljon mennyt vaan tällaiseen jumittamiseen... mutta silti tuntuu vaikealta ruveta tekemään mitään.
ap
Tätä asiaa voisi kysyä paroni von Munchhausenilta. Hän osasi sen taidon.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paroni_von_M%C3%BCnchhausen
Ensinnäkin pitää huomioida, että ei laiskuus pahasta ole, jos se ei ole kokoaikaista. Nii. No, itse tajusin aikoinaan että elämä on lyhyt. Se on liian lyhyt, että viettäisin sen kokonaisuudessaan sohvalla / netissä. Se elämä saattaa jopa loppua huomenna, yllättäen, ihan oikeasti. Ja joka tapauksessa se loppuu viimeistään muutaman vuosikymmenen päästä. On mielettömän käsittämättömän jäätävä lottovoitto, että on elämä. Kun hiffasin tämän, hiffasin myös että minun täytyy arvostaa elämää ja tehdä hyvää. Autan muita ihmisiä, eläimiä, ympäristöä. Ihan vaan koska voin, koska minulla on elämä.
Ja juu ei, en ole minkään sortin uskovainen. Olenpahan vaan tajunnut, miten valtava universumi on ja miten uskomatonta on että me eletään täällä. Ei heitetä sitä hukkaan. Ollaan hyviä toisillemme ja maailmalle.