On etuoikeus olla kotiäiti

On oikeus olla kuin pikkutyttö isin rahapussilla (terve, itsenäinen ote parisuhteeseen). On oikeus kasvattaa lapsistaan läheisriippuvaisia ja kouluikään mennessä ryhmätyöskentelyyn tottumattomia. Tämä sisältää pettymyksen tunteen, ryhmässä aktiivisesti toimimisen, etääntymisen vanhemmista terveellä tavalla ollakseen valmis kouluun jne. On oikeus olla ammattiton aikuinen, ja jos joku koulutus onkin kasaan raapaistu ei se vuosien kotona istumisen jälkeen enää ole valiidi. On oikeus, että itse ainakin kyllästyisin kotona istuvaan partneriin.

Koen tuollaisen uhrautumisena, johon en ikimaailmassa itse lähtisi. Mieheni äiti on seurannut miestään eri maihin lastensa ollessa pieni. Heti kun asettuivat takaisin Suomeen, lähti opiskelemaan vaikka olikin jo keski-ikäinen. Jos palaamme miehen kanssa maailmalle, en halua olla sekuntiakaan kotona vaikka taloudellisesti se on täysin mahdollista. Haluan oman elämäni, omat rahani ja ennen kaikkea henkisesti tasa-arvoisen suhteen. Nautimme keskustella yhdessä työstämme. Se on hankalaa, jos toinen kertoo kuinka järjesti atsaleat ruukkuun, miksei kaupassa ollut rasvatonta maitoa ja millainen kakin koostumus Joonatanilla oli tänään. 

N

J

Minä olen ollut kotiäitinä osittain ihan omaksi parhaakseni. En jaksanut enää kolmivuorotyötäni ja stressiä työ- ja kotiasioista. En askarrellut enkä leikkinyt juurikaan lasten kanssa, mutta olin läsnä, kuuntelin ilot ja surut, huolehdin että kaikki toimii. Nautin siitä ja uskon että on hyväksi myös lapsille että äidillä on aikaa. En ole lainkaan urakeskeinen, mutta perhekeskeinen kyllä. Viihtyisin kotona vaikka loppuelämäni. Toisia tämä vaan kovasti ihmetyttää.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 22:31"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 22:25"]"No kiva jos sulla on pokkaa tuollaiseen. Itse en kyllä kuuna päivänä voisi jäädä kotiin askartelemaan jollain helmillä jos mies painaa samaan aikaan ylipitkä päivää ja yrittää teitä elättää. On kai sillä miehelläni oikeus vapaa-aikaan ja lasten kanssa oloon."   Mikä ihme sua vaivaa, kun käyt länkyttämässä joka ketjussa? Erityisesti tuntuu närästävän se, että ihmiset ovat onnellisia kodeissaa ja perheissään. Pistä se kännykkäsi jäähtymään jo.   [/quote] Öh, tää oli kyllä mun ensimmäinen kommentti tänään tänne. Minulla on katsoa muutakin elämää kuin kodin seinät ja av - toisin sinulla näköjään :D

[/quote]

Ensimmäinen kommentti ja aloitit perjantaiyön palstailun ilkeilemällä muille? Sinun elämänsisältösi tuottaa ilmeisesti aikamoista pahansuopuutta ja kitkeryyttä, en kyllä kadehdi. T: leppoisa kotirouva

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 22:47"]On oikeus olla kuin pikkutyttö isin rahapussilla (terve, itsenäinen ote parisuhteeseen). On oikeus kasvattaa lapsistaan läheisriippuvaisia ja kouluikään mennessä ryhmätyöskentelyyn tottumattomia. Tämä sisältää pettymyksen tunteen, ryhmässä aktiivisesti toimimisen, etääntymisen vanhemmista terveellä tavalla ollakseen valmis kouluun jne. On oikeus olla ammattiton aikuinen, ja jos joku koulutus onkin kasaan raapaistu ei se vuosien kotona istumisen jälkeen enää ole valiidi. On oikeus, että itse ainakin kyllästyisin kotona istuvaan partneriin.

Koen tuollaisen uhrautumisena, johon en ikimaailmassa itse lähtisi. Mieheni äiti on seurannut miestään eri maihin lastensa ollessa pieni. Heti kun asettuivat takaisin Suomeen, lähti opiskelemaan vaikka olikin jo keski-ikäinen. Jos palaamme miehen kanssa maailmalle, en halua olla sekuntiakaan kotona vaikka taloudellisesti se on täysin mahdollista. Haluan oman elämäni, omat rahani ja ennen kaikkea henkisesti tasa-arvoisen suhteen. Nautimme keskustella yhdessä työstämme. Se on hankalaa, jos toinen kertoo kuinka järjesti atsaleat ruukkuun, miksei kaupassa ollut rasvatonta maitoa ja millainen kakin koostumus Joonatanilla oli tänään. 
[/quote]Lapsethan ovat vähän toisarvoisia. Ura ensin.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 22:43"]

Kotiäidit, vastatkaa nyt kerrankin siihen miten olette hoitaneet eläkkeiden karttumiset kotivuosien ajalta?
Jos ette mitenkään, niin eikö teitä huolestuta mahdollinen ero ja minimaalisen huono eläke?

Uskotko vakaasti saavasi eläkettä sitten kun olet eläkeiässä?

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 22:26"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 22:22"][quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 21:42"]Niin on! Oikeasti harvalla on siihen edes varaa ihan oikeasti Olen tosi tyytyväinen, että olen voinut olla kotona jo monta vuotta ja se on miehenkin toive. Hän tekee ajoittain vaikka ylitöitä yhtään nurisematta, että pysymme leivänsyrjässä. On ihana olla lasten kanssa ja toisaankin vastassa, kun isotkin tulevat koulusta. Kysellä miten päivä meni ja olla perillä siitä onko huolia vai iloja.   Itselle jää myös paljon aikaa. Voi tehdä sitä mikä eniten kiinnostaa ja innostaa. Itselleni on vuosien varrelle mahtunut monia harrastuksia ja innostuksia: vaikkapa kirjoittaminen, kirjoittajien ryhmän vetäminen netissä, laulaminen kuorossa, monenlaiset käsityöt ja ompeleminen, helmiaskartelu, akvaarioiden pystyttäminen ja hoitaminn, kuntosaliharjoittelu, kukkien kasvattaminen ja pihan laittaminen.  Olen myös tykännyt tehdä kodin pintaremontit, maalaamiset ja tapetoinnit. [/quote] No kiva jos sulla on pokkaa tuollaiseen. Itse en kyllä kuuna päivänä voisi jäädä kotiin askartelemaan jollain helmillä jos mies painaa samaan aikaan ylipitkä päivää ja yrittää teitä elättää. On kai sillä miehelläni oikeus vapaa-aikaan ja lasten kanssa oloon. [/quote] Mistäs sinä tiedät mitä ap:n mies haluaa?

[/quote]

Ihan rehellisesti, en tiedä yhtäkään miestä joka ei joko olisi pettänyt tai eronnut kotirouvastaan. Sellainen vain pidemmän päälle ei ole niin jännittävää. Naisella ei ole aktiivista aikuista seuraa päivisin (paitsi kenties naapureiden kotirouvat), mies taas näkee ja tapaa töissä monenlaisia, älykkäitä, huoliteltuja ja kiinnostavia persoonia. Kyllä lähtevät muiden matkaan ja helposti, erityisesti purjehdusreissut ovat aikamoista säätöä vaikka sieltä joskus kotiin muistetaan viesteilläkin. Vahvin parisuhde on niillä, joilla eniten yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja samantasoista keskustelua. Kuinka se voi pysyä sellaisena, jos toinen on 15 vuotta kotona ja toinen töissä. 

T

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 22:54"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 22:26"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 22:22"][quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 21:42"]Niin on! Oikeasti harvalla on siihen edes varaa ihan oikeasti Olen tosi tyytyväinen, että olen voinut olla kotona jo monta vuotta ja se on miehenkin toive. Hän tekee ajoittain vaikka ylitöitä yhtään nurisematta, että pysymme leivänsyrjässä. On ihana olla lasten kanssa ja toisaankin vastassa, kun isotkin tulevat koulusta. Kysellä miten päivä meni ja olla perillä siitä onko huolia vai iloja.   Itselle jää myös paljon aikaa. Voi tehdä sitä mikä eniten kiinnostaa ja innostaa. Itselleni on vuosien varrelle mahtunut monia harrastuksia ja innostuksia: vaikkapa kirjoittaminen, kirjoittajien ryhmän vetäminen netissä, laulaminen kuorossa, monenlaiset käsityöt ja ompeleminen, helmiaskartelu, akvaarioiden pystyttäminen ja hoitaminn, kuntosaliharjoittelu, kukkien kasvattaminen ja pihan laittaminen.  Olen myös tykännyt tehdä kodin pintaremontit, maalaamiset ja tapetoinnit. [/quote] No kiva jos sulla on pokkaa tuollaiseen. Itse en kyllä kuuna päivänä voisi jäädä kotiin askartelemaan jollain helmillä jos mies painaa samaan aikaan ylipitkä päivää ja yrittää teitä elättää. On kai sillä miehelläni oikeus vapaa-aikaan ja lasten kanssa oloon. [/quote] Mistäs sinä tiedät mitä ap:n mies haluaa?

[/quote]

Ihan rehellisesti, en tiedä yhtäkään miestä joka ei joko olisi pettänyt tai eronnut kotirouvastaan. Sellainen vain pidemmän päälle ei ole niin jännittävää. Naisella ei ole aktiivista aikuista seuraa päivisin (paitsi kenties naapureiden kotirouvat), mies taas näkee ja tapaa töissä monenlaisia, älykkäitä, huoliteltuja ja kiinnostavia persoonia. Kyllä lähtevät muiden matkaan ja helposti, erityisesti purjehdusreissut ovat aikamoista säätöä vaikka sieltä joskus kotiin muistetaan viesteilläkin. Vahvin parisuhde on niillä, joilla eniten yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja samantasoista keskustelua. Kuinka se voi pysyä sellaisena, jos toinen on 15 vuotta kotona ja toinen töissä. 

[/quote]

Aha. No, sehän kertoo vain sen millainen ystääpiirisi on.

.

Oikeesti, nyt suut poikki. Ihme järmäämistä joka ei johda mihinkään,ehkä verenpaineen nousuun.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 22:54"][quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 22:26"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 22:22"][quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 21:42"]Niin on! Oikeasti harvalla on siihen edes varaa ihan oikeasti Olen tosi tyytyväinen, että olen voinut olla kotona jo monta vuotta ja se on miehenkin toive. Hän tekee ajoittain vaikka ylitöitä yhtään nurisematta, että pysymme leivänsyrjässä. On ihana olla lasten kanssa ja toisaankin vastassa, kun isotkin tulevat koulusta. Kysellä miten päivä meni ja olla perillä siitä onko huolia vai iloja.   Itselle jää myös paljon aikaa. Voi tehdä sitä mikä eniten kiinnostaa ja innostaa. Itselleni on vuosien varrelle mahtunut monia harrastuksia ja innostuksia: vaikkapa kirjoittaminen, kirjoittajien ryhmän vetäminen netissä, laulaminen kuorossa, monenlaiset käsityöt ja ompeleminen, helmiaskartelu, akvaarioiden pystyttäminen ja hoitaminn, kuntosaliharjoittelu, kukkien kasvattaminen ja pihan laittaminen.  Olen myös tykännyt tehdä kodin pintaremontit, maalaamiset ja tapetoinnit. [/quote] No kiva jos sulla on pokkaa tuollaiseen. Itse en kyllä kuuna päivänä voisi jäädä kotiin askartelemaan jollain helmillä jos mies painaa samaan aikaan ylipitkä päivää ja yrittää teitä elättää. On kai sillä miehelläni oikeus vapaa-aikaan ja lasten kanssa oloon. [/quote] Mistäs sinä tiedät mitä ap:n mies haluaa?

[/quote]

Ihan rehellisesti, en tiedä yhtäkään miestä joka ei joko olisi pettänyt tai eronnut kotirouvastaan. Sellainen vain pidemmän päälle ei ole niin jännittävää. Naisella ei ole aktiivista aikuista seuraa päivisin (paitsi kenties naapureiden kotirouvat), mies taas näkee ja tapaa töissä monenlaisia, älykkäitä, huoliteltuja ja kiinnostavia persoonia. Kyllä lähtevät muiden matkaan ja helposti, erityisesti purjehdusreissut ovat aikamoista säätöä vaikka sieltä joskus kotiin muistetaan viesteilläkin. Vahvin parisuhde on niillä, joilla eniten yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja samantasoista keskustelua. Kuinka se voi pysyä sellaisena, jos toinen on 15 vuotta kotona ja toinen töissä. 
[/quote]Ei aina näinkää. Löytyy hyvännäköisiä kotiäitejäkin. Kyllähän se lapsen kannalta on kivempi kun kotona on joku. Ei tarvi tulla tyhjään kotiin. Radiossa oli siitä, että lapset joutuvat olla liikaa yksin nykyään.

M