Lue keskustelun säännöt.
mikä on " henkireikäsi" ?
05.09.2006 |
Monta kertaa olen kavereilta kuullut että äitiyslomalla tai hoitovapaalla joku tietty harrastus tai kaveripiiri oli se henkireikä jonka avulla jaksoi. Että ilman sitä olisi seinät kaatuneet päälle ja järki lähtentyt. Mikä se teillä muilla on? Onko kaikilla joku sellainen?
Itsellä ei ole mitään harrastusta tai asiaa joka olisi tuollainen... olenko ihan outo?
Kommentit (12)
ulos syömään tai laulaan karaokee tai muuta vastaavaa. Ja silloin ei tule kyllä juteltua lapsista, koska kaikilla meidän kaveripiirissä ei lapsia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se että saa välillä uppoutua omiin ajatuksiin.
Olen ihan lapsesta saakka mennyt metsään kävelemään ja katselemaan ja olemaan, kun olen surullinen/vihainen/ahdistunut/mitä vain. Kun asuin vuosikausia suuressa kaupungissa, etsin " lohdutusta" puistoista ja vanhoilta hautausmailta. Nykyään vaellan metsikköön ja/tai joenvarteen hengittelemään ja nollaamaan aivojani.
pari lomaa vuodessa piristää kummasti arjen harmaudessa.
Matkan suunnittelu, odotus ja itse reissu on meikäläisen henkireikä. Koko perheen voimin ollaan aina matkassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitan lapset päikkäreille ja jumppaan n.tunnin...en kestäisi ilman sitä...tulee niin mahtava olo kun jumpan ja suihkun jälkeen lösähtää sohvalle lukemaan lehteä tms. Sitten lapset jo heräävätkin:)
Kahdesta muusta sitä siis oli, kun vain " olin"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nuo pitäis karsia niin mähän olisin täällä himassa ihan maailman hirvein noita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkomaanmatka kerran vuodessa minimi.
Kiva oli tajuta että eipä nuo muillakaan ole niin erityisen extremeä ;) Monet kaverit ovat hehkuttaneet jotain vuosittaista etelänmatkaa ilman perhettä tai laskuvarjohyppyä tai jotain 3 x viikossa kuntosalia... Oikeastaan mulla onkin näitä samantyyppisiä kohokohtia elämässäni mitä teilläkin eli suklaa, kaverit, ihana mies, luonnossa käveleminen ja kutominen yms...
ja tietenkin ihana mies!