Tulevaisuuteni työttömänä
Olisin innokas työskentelemään mutta miten tällaiset puhumattomat, vähäsanaiset, ujot paniikkihäiriöiset tuppisuut ikinä pääsee töihin. Työhaastatteluissa pää lyö niin tyhjää että hyvä kun osaan muutamalla sanalla itsestäni kertoa. Jostain kysymyksistä meen ihan lukkoon enkä osaa ees vastata. Mulla aina ollut hankala pitää ajatuksia kasassa ja vaikka oon yrittänyt opetella vastauksia ulkoa niin jotenki kaikki häviää aina mielestä siinä paineen alla.
Ei ne haastattelut kauaa kestä ku selvästi näkevät että ei tästä tule mitään. Hävettää.
Jos töihin pääsis vaikka siten että näyttäis sen osaamisen sitten töissä ja päättäisivät sitten että palkkaavatko vai ei. Koen että pärjäisin monessakin ammatissa.
Sosiaalisesti taidokkaat, ylipirteät paskanjauhajat pärjää parhaiten nykyään. Niille vaan kaikki työt.
Sitten vielä kun mielenterveysongelmien takia ei oo ainuttakaan kesätyö kokemusta ees ja cv on minulla 24 vuotiaalla naisella ihan tyhjä. Nyt vihdoin työelämään enkä saa ees mitään heseduunia tai torimyyjän hommaa.
Mitä tässä tekis. Onko kohtalontovereita?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Reipastut. Pystyt tekemään fyysisiä töitä esim siivousta.
Muttakun kaikki tyssää haastatteluun. Tietenkin voisin tehdä siivoojan töitä muttakun sinnekin mennään haastattelun kautta. Jos on 50 hakijaa niin luuletko että tyhjän cv n omaava joka hädin tuskin puhuu haastattelussa valitaan hommiin?
Ap.
Älä opettele ulkoa mitä aiot sanoa. Ihan hyvin voit kertoa tuon saman mitä kirjoitit, innokas tekemään, mutta ujona jännität haastattelu tilannetta. Hyvä haastattelija ottaa sen huomioon, ja voi yrittää saada sut rentoutumaan. Pahinta aina on yrittää esittää jotain, mitä ei ole. Siitä jää huono maku ja vaikutelma.
Tyhjää CV:a voi täyttää esim joillain koulutuksilla ja kursseilla, etenkin loppuun suoritetuilla.
Vierailija kirjoitti:
Älä opettele ulkoa mitä aiot sanoa. Ihan hyvin voit kertoa tuon saman mitä kirjoitit, innokas tekemään, mutta ujona jännität haastattelu tilannetta. Hyvä haastattelija ottaa sen huomioon, ja voi yrittää saada sut rentoutumaan. Pahinta aina on yrittää esittää jotain, mitä ei ole. Siitä jää huono maku ja vaikutelma.
Tyhjää CV:a voi täyttää esim joillain koulutuksilla ja kursseilla, etenkin loppuun suoritetuilla.
Sitten ku multa kysytään jotain mihin en ollu valmistautunut ni en ees osaa vastata. En usko että ne saa mut rentoutumaan. Jännitän ihan liikaa. Niin paljon että ennen haastattelua tyylin vessassa tihrustan itkua, lol.
"Mites nää sun positiiviset piirteet (ahkeruus, huolellisuus) näkyy sun elämässä"
Öööö no ne näkyy semmosena ahkeruutena ja sellatti et oon kaikessa tosi huolellinen. Viddu en mä tiiä mitä tohon vastata. Oon nii sosiaalisesti taidoton muutenki. :(
Ap.
Sun täytyy harjoitella paremmin. Ihan jokainen tavallinen työhaastattelukysymys löytyy netistä. Harjoittelet vastaamaan niihin kaikkiin. Ei, et opettele vastauksia ulkoa, vaan mietit ne vastaukset, kiinnostuksesi, motivaatiosi, vahvuutesi, heikkoutesi, tulevaisuudensuunnitelmasi, CV:si täyden tyhjyyden jne. Kun tiedät niihin vastaukset, osaat rakentaa sen miten tahansa kysyttynä.
Työkokeilut on myös tarkoitettu sinun kaltaisille.
Sulla oli siis joku koulutus kuitenkin?
Ahkeruus ja huolellisuus näkyvät siten, että teet kaikki tehtävät aina loppuun asti, pidät kodin siistinä, et myöhästy ikinä mistään ja miten ne nyt sinussa näkyvätkään.
Vierailija kirjoitti:
Sun täytyy harjoitella paremmin. Ihan jokainen tavallinen työhaastattelukysymys löytyy netistä. Harjoittelet vastaamaan niihin kaikkiin. Ei, et opettele vastauksia ulkoa, vaan mietit ne vastaukset, kiinnostuksesi, motivaatiosi, vahvuutesi, heikkoutesi, tulevaisuudensuunnitelmasi, CV:si täyden tyhjyyden jne. Kun tiedät niihin vastaukset, osaat rakentaa sen miten tahansa kysyttynä.
Työkokeilut on myös tarkoitettu sinun kaltaisille.
Sulla oli siis joku koulutus kuitenkin?
Ahkeruus ja huolellisuus näkyvät siten, että teet kaikki tehtävät aina loppuun asti, pidät kodin siistinä, et myöhästy ikinä mistään ja miten ne nyt sinussa näkyvätkään.
Ei oo mitään koulutusta. Mielenterveysongelmien takia ollut kaikki nää vuodet pois työelämässä.
Mennäänkö työkokeiluihin haastattelun kautta?
Ap.
Minulla sama tilanne ja en koe pärjääväni. Monet ammatit hankalia jos on ujompi. En myöskään usko, että minua valitaan minnekään. Lukio itsellä käytynä ja työkokemus oikeastaan nolla. Nyt olen amiksessa ja yritän saada ammatin. Ehkä joku yliopisto olisi itselle se paras paikka, mutta en meinaa sinnekään päästä ja toisaalta eihän se koulutuskaan poista sitä työllistymisen ongelmaa ja sillä tavalla tee parempaa ihmistä minusta kuitenkaan. Pitää pärjätä tällä persoonalla mitä on. Jos joku sanoo sanan CV niin alkaa ahdistaa jo. Ei tämän tosin näin pitänyt mennä, mutta se nyt vaan meni. Mietin joskus olenko jo pudonnut kyydistä täysin, kun monen tosi hyvänkin on vaikeaa työllistyä ja pärjätä niin miten sitten minä. En ole paras vaihtoehto vaan huonoin jos katsotaan kokonaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipastut. Pystyt tekemään fyysisiä töitä esim siivousta.
Muttakun kaikki tyssää haastatteluun. Tietenkin voisin tehdä siivoojan töitä muttakun sinnekin mennään haastattelun kautta. Jos on 50 hakijaa niin luuletko että tyhjän cv n omaava joka hädin tuskin puhuu haastattelussa valitaan hommiin?
Ap.
Jollekin kurssille ja työharjoittelun kautta näyttämään millainen työntekijä olet. Siivoustyössä harvemmin tarttee olla supersosiaalinen ilopilleri.
Ala koodariksi tai yksityisyrittäjäksi! Koodarit asuu kellareissa ja tekee töitä öisin, yksityisyrittäjät tekee töitä yksin 24/7
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama tilanne ja en koe pärjääväni. Monet ammatit hankalia jos on ujompi. En myöskään usko, että minua valitaan minnekään. Lukio itsellä käytynä ja työkokemus oikeastaan nolla. Nyt olen amiksessa ja yritän saada ammatin. Ehkä joku yliopisto olisi itselle se paras paikka, mutta en meinaa sinnekään päästä ja toisaalta eihän se koulutuskaan poista sitä työllistymisen ongelmaa ja sillä tavalla tee parempaa ihmistä minusta kuitenkaan. Pitää pärjätä tällä persoonalla mitä on. Jos joku sanoo sanan CV niin alkaa ahdistaa jo. Ei tämän tosin näin pitänyt mennä, mutta se nyt vaan meni. Mietin joskus olenko jo pudonnut kyydistä täysin, kun monen tosi hyvänkin on vaikeaa työllistyä ja pärjätä niin miten sitten minä. En ole paras vaihtoehto vaan huonoin jos katsotaan kokonaisuutta.
Musta ei olis ees yliopistoon. Feilasin lukion ku niin paljon oppimisvaikeuksia. En tiiä pärjäisinkö minkäänlaisista opinnoista. :p
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama tilanne ja en koe pärjääväni. Monet ammatit hankalia jos on ujompi. En myöskään usko, että minua valitaan minnekään. Lukio itsellä käytynä ja työkokemus oikeastaan nolla. Nyt olen amiksessa ja yritän saada ammatin. Ehkä joku yliopisto olisi itselle se paras paikka, mutta en meinaa sinnekään päästä ja toisaalta eihän se koulutuskaan poista sitä työllistymisen ongelmaa ja sillä tavalla tee parempaa ihmistä minusta kuitenkaan. Pitää pärjätä tällä persoonalla mitä on. Jos joku sanoo sanan CV niin alkaa ahdistaa jo. Ei tämän tosin näin pitänyt mennä, mutta se nyt vaan meni. Mietin joskus olenko jo pudonnut kyydistä täysin, kun monen tosi hyvänkin on vaikeaa työllistyä ja pärjätä niin miten sitten minä. En ole paras vaihtoehto vaan huonoin jos katsotaan kokonaisuutta.
Mitä haluaisit mennä lukemaan yliopistoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipastut. Pystyt tekemään fyysisiä töitä esim siivousta.
Muttakun kaikki tyssää haastatteluun. Tietenkin voisin tehdä siivoojan töitä muttakun sinnekin mennään haastattelun kautta. Jos on 50 hakijaa niin luuletko että tyhjän cv n omaava joka hädin tuskin puhuu haastattelussa valitaan hommiin?
Ap.
Jollekin kurssille ja työharjoittelun kautta näyttämään millainen työntekijä olet. Siivoustyössä harvemmin tarttee olla supersosiaalinen ilopilleri.
Mutta eikö työharjoitteluunkin valita haastttelyn kautta? :0
Ap.
Yritä päästä johonkin työkokeiluun tai kuntouttavaan työtoimintaan. Olen samanlainen ujostelija kuin sinä enkä saa vieraiden ihmisten kanssa sanaa suustani vaan tärisen ja mumisen. Noista oli mulle kuitenkin hyötyä kun ei ollut niin vakava homma ja pystyi helposti vaikka päiväksi jäämään poiskin välillä jos ahdistus kasvoi liian isoksi. Siinä siedättyi sen verran että nyt olen töissä. Siivoamassa tosin vaan mutta ehkä tästä vielä ponnistelen kohti jotain parempaa.
Helpompi homma se on kasvotusten noihin turhanpäiväisiin kysymyksiin vastailla kuin näillä jonkun neropatin keksimillä videohaastatteluilla. Kerran kokeilin eikä onnistunut ollenkaan ja nämä vain yleistyvät joten hakematta jää moneen paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Yritä päästä johonkin työkokeiluun tai kuntouttavaan työtoimintaan. Olen samanlainen ujostelija kuin sinä enkä saa vieraiden ihmisten kanssa sanaa suustani vaan tärisen ja mumisen. Noista oli mulle kuitenkin hyötyä kun ei ollut niin vakava homma ja pystyi helposti vaikka päiväksi jäämään poiskin välillä jos ahdistus kasvoi liian isoksi. Siinä siedättyi sen verran että nyt olen töissä. Siivoamassa tosin vaan mutta ehkä tästä vielä ponnistelen kohti jotain parempaa.
Kiitti vinkistä.
Ap.
Itse hesellä töissä ja meillä ainakin monia ujojakin tyttöjä töissä. Pikaruokaravintolat ottaa kyllä ihan helposti työvoimaa vastaan. + kauppoihin haetaan jatkuvasti hyllyttäjää ja keräilijää. Millaisiin paikkoihin olet hakenut kun ei ole napannut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä päästä johonkin työkokeiluun tai kuntouttavaan työtoimintaan. Olen samanlainen ujostelija kuin sinä enkä saa vieraiden ihmisten kanssa sanaa suustani vaan tärisen ja mumisen. Noista oli mulle kuitenkin hyötyä kun ei ollut niin vakava homma ja pystyi helposti vaikka päiväksi jäämään poiskin välillä jos ahdistus kasvoi liian isoksi. Siinä siedättyi sen verran että nyt olen töissä. Siivoamassa tosin vaan mutta ehkä tästä vielä ponnistelen kohti jotain parempaa.
Kiitti vinkistä.
Ap.
Yksi mahdollisuus on rekrykoulutus ja siihen kuuluva työjakso. Jospa oppilaitos auttaisi sinun työpaikan saamisessa, saisit sitä kautta sitä tärkeää kokemusta ja oppisit huomamaan, että olet ihan yhtä hyvä kuin muutkin tekemään ja oppimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä päästä johonkin työkokeiluun tai kuntouttavaan työtoimintaan. Olen samanlainen ujostelija kuin sinä enkä saa vieraiden ihmisten kanssa sanaa suustani vaan tärisen ja mumisen. Noista oli mulle kuitenkin hyötyä kun ei ollut niin vakava homma ja pystyi helposti vaikka päiväksi jäämään poiskin välillä jos ahdistus kasvoi liian isoksi. Siinä siedättyi sen verran että nyt olen töissä. Siivoamassa tosin vaan mutta ehkä tästä vielä ponnistelen kohti jotain parempaa.
Kiitti vinkistä.
Ap.
Yksi mahdollisuus on rekrykoulutus ja siihen kuuluva työjakso. Jospa oppilaitos auttaisi sinun työpaikan saamisessa, saisit sitä kautta sitä tärkeää kokemusta ja oppisit huomamaan, että olet ihan yhtä hyvä kuin muutkin tekemään ja oppimaan.
Hmmm niinpä.
Oletko ajatellut mennä kouluun?
Sitä kautta tulee pakollisia harjoituksia.
Mun lapsi sai kaikki harkkapaikat ihan vaan sähköpostilla.
Reipastut. Pystyt tekemään fyysisiä töitä esim siivousta.