Millä tavalla miehesi nolasi sinut viimeksi?
Kommentit (60)
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 05:41"]
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 05:22"][quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 05:14"] Saakohan tänne edes vastata, kun on niin vanha. Ikää on 53 vuotta ja naimisissa olemme olleet 22 vuotta. Koskaan, ei koskaan ole mieheni minua nolannut. Tarvinnee kysyä aamulla olenko minä, en muista ainakaan. Keskinäinen kunnioitus on tärkeä asia liitossa. Tämä on mukava paikka olla, kun en saa unta, luen kyllä lehtiä enimmäkseen. Tyttäreni kertoi tästä AV-kanavasta. [/quote] Sä taidat olla niitä pareja, jotka sanovat, etteivät koskaan riitele tai eivät ole koskaan riidelleet. Sitten kun seuraa pariskuntaa sivusta, niin huomaa, että hehän riitelevät alinomaa. Tiedän tuollaisia pariskuntia, jotka kehuskelevat, etteivät koskaan riitele. Heidän käsityksensä riitelystä on hyvin rajoittunut. Uskon, että tämä nolaamisasia on sukua tuolle. Sinä et ehkä ole erityisen herkkä ihminen. Joku herkempi olisi varmasti nolostunut miehesi sanomisista sinun asemassasi. On tieteellis-teknis-matemaattis-musikaalis-verbaalisesti mahdoton ajatuskin, että pariskunta voi elää vuosikymmeniä, niin ettei toinen joskus sanoisi jotain epäkorrektia. Tai sitten molemmat istuvat vihanneksina eri puolilla huonetta eikä heillä ole juurikaan sosiaalista elämää. [/quote] Lähipiirissä on näitä pariskuntia, jotka ovat olleet yhdessä 50 vuotta. Omat vanhempani kohta 55 vuotta. Jos tulee puhe avioliitosta, alkaa saarna ja paatoksella. Tässä saarnassa korostetaan useaan otteeseen, kuinka sopuisa pari he ovat olleet. Kuinka koskaan eivät ole riidelleet. Siinä sivussa vielä haukutaan kaikki eronneet ja nykyaika. Minä ja sisarukset olemme hieman erimieltä. 70- luvulla kokoonnuimme yhteen huoneeseen peiton alle viikonloppuisin. Se tappelu vanhempieni välillä oli helvetillistä. Aamuisin, kun menimme laittamaan itsellemme syötävää, joutui aina varomaan askeliaan. Lattialla oli seinään heitettyjen astioiden ja kukkaruukkujen sirpaleita yms. Nyt tuo pariskunta tosiaankin sanoo, miten he ovat osanneet elää sovussa, ilman riitelyä.
[/quote]
ikääntymisen mukanaantuomat muistiongelmat ovat lempeitä ;) ne auttavat unohtamaan ne nuoruuden loukkaukset ja riidat :) aika kultaa muistot
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 05:41"]
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 05:22"][quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 05:14"] Saakohan tänne edes vastata, kun on niin vanha. Ikää on 53 vuotta ja naimisissa olemme olleet 22 vuotta. Koskaan, ei koskaan ole mieheni minua nolannut. Tarvinnee kysyä aamulla olenko minä, en muista ainakaan. Keskinäinen kunnioitus on tärkeä asia liitossa. Tämä on mukava paikka olla, kun en saa unta, luen kyllä lehtiä enimmäkseen. Tyttäreni kertoi tästä AV-kanavasta. [/quote] Sä taidat olla niitä pareja, jotka sanovat, etteivät koskaan riitele tai eivät ole koskaan riidelleet. Sitten kun seuraa pariskuntaa sivusta, niin huomaa, että hehän riitelevät alinomaa. Tiedän tuollaisia pariskuntia, jotka kehuskelevat, etteivät koskaan riitele. Heidän käsityksensä riitelystä on hyvin rajoittunut. Uskon, että tämä nolaamisasia on sukua tuolle. Sinä et ehkä ole erityisen herkkä ihminen. Joku herkempi olisi varmasti nolostunut miehesi sanomisista sinun asemassasi. On tieteellis-teknis-matemaattis-musikaalis-verbaalisesti mahdoton ajatuskin, että pariskunta voi elää vuosikymmeniä, niin ettei toinen joskus sanoisi jotain epäkorrektia. Tai sitten molemmat istuvat vihanneksina eri puolilla huonetta eikä heillä ole juurikaan sosiaalista elämää. [/quote] Lähipiirissä on näitä pariskuntia, jotka ovat olleet yhdessä 50 vuotta. Omat vanhempani kohta 55 vuotta. Jos tulee puhe avioliitosta, alkaa saarna ja paatoksella. Tässä saarnassa korostetaan useaan otteeseen, kuinka sopuisa pari he ovat olleet. Kuinka koskaan eivät ole riidelleet. Siinä sivussa vielä haukutaan kaikki eronneet ja nykyaika. Minä ja sisarukset olemme hieman erimieltä. 70- luvulla kokoonnuimme yhteen huoneeseen peiton alle viikonloppuisin. Se tappelu vanhempieni välillä oli helvetillistä. Aamuisin, kun menimme laittamaan itsellemme syötävää, joutui aina varomaan askeliaan. Lattialla oli seinään heitettyjen astioiden ja kukkaruukkujen sirpaleita yms. Nyt tuo pariskunta tosiaankin sanoo, miten he ovat osanneet elää sovussa, ilman riitelyä.
[/quote]
"Me olemme sopuisa pari", lausui hän kädet nyrkissä hampaidensa välistä tuima ilme naamallaan... :)
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 05:41"]
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 05:22"][quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 05:14"] Saakohan tänne edes vastata, kun on niin vanha. Ikää on 53 vuotta ja naimisissa olemme olleet 22 vuotta. Koskaan, ei koskaan ole mieheni minua nolannut. Tarvinnee kysyä aamulla olenko minä, en muista ainakaan. Keskinäinen kunnioitus on tärkeä asia liitossa. Tämä on mukava paikka olla, kun en saa unta, luen kyllä lehtiä enimmäkseen. Tyttäreni kertoi tästä AV-kanavasta. [/quote] Sä taidat olla niitä pareja, jotka sanovat, etteivät koskaan riitele tai eivät ole koskaan riidelleet. Sitten kun seuraa pariskuntaa sivusta, niin huomaa, että hehän riitelevät alinomaa. Tiedän tuollaisia pariskuntia, jotka kehuskelevat, etteivät koskaan riitele. Heidän käsityksensä riitelystä on hyvin rajoittunut. Uskon, että tämä nolaamisasia on sukua tuolle. Sinä et ehkä ole erityisen herkkä ihminen. Joku herkempi olisi varmasti nolostunut miehesi sanomisista sinun asemassasi. On tieteellis-teknis-matemaattis-musikaalis-verbaalisesti mahdoton ajatuskin, että pariskunta voi elää vuosikymmeniä, niin ettei toinen joskus sanoisi jotain epäkorrektia. Tai sitten molemmat istuvat vihanneksina eri puolilla huonetta eikä heillä ole juurikaan sosiaalista elämää. [/quote] Lähipiirissä on näitä pariskuntia, jotka ovat olleet yhdessä 50 vuotta. Omat vanhempani kohta 55 vuotta. Jos tulee puhe avioliitosta, alkaa saarna ja paatoksella. Tässä saarnassa korostetaan useaan otteeseen, kuinka sopuisa pari he ovat olleet. Kuinka koskaan eivät ole riidelleet. Siinä sivussa vielä haukutaan kaikki eronneet ja nykyaika. Minä ja sisarukset olemme hieman erimieltä. 70- luvulla kokoonnuimme yhteen huoneeseen peiton alle viikonloppuisin. Se tappelu vanhempieni välillä oli helvetillistä. Aamuisin, kun menimme laittamaan itsellemme syötävää, joutui aina varomaan askeliaan. Lattialla oli seinään heitettyjen astioiden ja kukkaruukkujen sirpaleita yms. Nyt tuo pariskunta tosiaankin sanoo, miten he ovat osanneet elää sovussa, ilman riitelyä.
[/quote]
Pääasia, että julkisivu on kunnossa.
Rohkenen väittää, että nuori polvi tunnistaa tunteita ja nolauksia paremmin, koska he ovat lukeneet enemmän (psykologiaa ja ylipäätään kaikkea tietoa netistä yms yms). He (lue: nuoret nykynaiset) eivät myöskään enää suostu alistumaan moniin sellaisiin asioihin, joihin muutama vuosikymmen sitten nainen alistui asettamatta alistumistaan tai miehen sovinistisia asenteita millään tavalla kyseenalaiseksi.
Onpas täällä katkeria nuoria? Itse kunnioitan vanhoja ihmisiä, jotka ovat olleet VAPAAEHTOISESTI toistensa kanssa pitkään. Täällä sarkasmi, saivartelu ja ylenkatse on kunniassaan. No joo, kukin taplaa tyylillään. Itse kunnioitan suuresti vanhempiani, jotka ovat olleet naimisissa 43 vuotta. Ja väittäisisn, että ovat onnellisia. Vai tiedättekö paremmin?
Itselläni on yksi epäonnistunut avioliitto, mutta toinen tuntuu oikealta. Tuntuu kurjalta, jos me "nuoret" alamme arvioimaan joillain palstoilla toisten avioliittoja ja elämää. Täällä sitä näkee tyyliin; "Olette varmaan sellainen pariskunta..." HÄH!!! Mistä te tidätte millainen kenenkin liitto on??? Ollaan iloisia ja onnellisia kaikkien puolesta, eikö? Vai onko tämä joku kaikille shittiä sivusto?
Jotenkin tuntuu, että tänne ei saisi kirjoittaa hyviä, iloisia ja onnellisia asioita. Anteeksi siis, että olen onnellinen, iloinen ja positiivinen ihminen. Minulla on ihanin aviomies, lapset, läheiset ja ystävät.
Ja minun vanhempani eivät ole KOSKAAN, ei KOSKAAN sanallakaan arvioineet miehiäni, elämäni valintoja tai muuta. He antoivat eväät elämään ja se on heille riittänyt. Itse olen virheeni tehnyt.
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 05:58"]
Onpas täällä katkeria nuoria? Itse kunnioitan vanhoja ihmisiä, jotka ovat olleet VAPAAEHTOISESTI toistensa kanssa pitkään. Täällä sarkasmi, saivartelu ja ylenkatse on kunniassaan. No joo, kukin taplaa tyylillään. Itse kunnioitan suuresti vanhempiani, jotka ovat olleet naimisissa 43 vuotta. Ja väittäisisn, että ovat onnellisia. Vai tiedättekö paremmin?
Itselläni on yksi epäonnistunut avioliitto, mutta toinen tuntuu oikealta. Tuntuu kurjalta, jos me "nuoret" alamme arvioimaan joillain palstoilla toisten avioliittoja ja elämää. Täällä sitä näkee tyyliin; "Olette varmaan sellainen pariskunta..." HÄH!!! Mistä te tidätte millainen kenenkin liitto on??? Ollaan iloisia ja onnellisia kaikkien puolesta, eikö? Vai onko tämä joku kaikille shittiä sivusto?
Jotenkin tuntuu, että tänne ei saisi kirjoittaa hyviä, iloisia ja onnellisia asioita. Anteeksi siis, että olen onnellinen, iloinen ja positiivinen ihminen. Minulla on ihanin aviomies, lapset, läheiset ja ystävät.
Ja minun vanhempani eivät ole KOSKAAN, ei KOSKAAN sanallakaan arvioineet miehiäni, elämäni valintoja tai muuta. He antoivat eväät elämään ja se on heille riittänyt. Itse olen virheeni tehnyt.
[/quote]
Älähän nyt ole niin hapan, kultaseni. Hymyä naamaan, palstallakin :)
Minä kunnioitan ihmisiä, jotka ovat realistisia ja rehellisiä myös menneisyyden suhteen. Turha kaunistelu pois. Minä kyllä sanon, jos mieheni nolaa minut. Jos riitelemme, niin sitten riitelemme ihan reilusti. Turha kuorruttaa arkea vaahtokarkeilla ja kermavaahdolla. Blogit on jo sellaista pullollaan, ei tosielämä.
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 05:58"]Onpas täällä katkeria nuoria? Itse kunnioitan vanhoja ihmisiä, jotka ovat olleet VAPAAEHTOISESTI toistensa kanssa pitkään. Täällä sarkasmi, saivartelu ja ylenkatse on kunniassaan. No joo, kukin taplaa tyylillään. Itse kunnioitan suuresti vanhempiani, jotka ovat olleet naimisissa 43 vuotta. Ja väittäisisn, että ovat onnellisia. Vai tiedättekö paremmin?
Itselläni on yksi epäonnistunut avioliitto, mutta toinen tuntuu oikealta. Tuntuu kurjalta, jos me "nuoret" alamme arvioimaan joillain palstoilla toisten avioliittoja ja elämää. Täällä sitä näkee tyyliin; "Olette varmaan sellainen pariskunta..." HÄH!!! Mistä te tidätte millainen kenenkin liitto on??? Ollaan iloisia ja onnellisia kaikkien puolesta, eikö? Vai onko tämä joku kaikille shittiä sivusto?
Jotenkin tuntuu, että tänne ei saisi kirjoittaa hyviä, iloisia ja onnellisia asioita. Anteeksi siis, että olen onnellinen, iloinen ja positiivinen ihminen. Minulla on ihanin aviomies, lapset, läheiset ja ystävät.
Ja minun vanhempani eivät ole KOSKAAN, ei KOSKAAN sanallakaan arvioineet miehiäni, elämäni valintoja tai muuta. He antoivat eväät elämään ja se on heille riittänyt. Itse olen virheeni tehnyt.
[/quote]
Mikä sua vaivaa? Opettele vaikka ensin vaikka sisälukutaito. Sen jälkeen voit miettiä, miksi tulet agressiivisesti uhoamaan irrallisista aiheista.
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 06:11"]
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 05:58"]Onpas täällä katkeria nuoria? Itse kunnioitan vanhoja ihmisiä, jotka ovat olleet VAPAAEHTOISESTI toistensa kanssa pitkään. Täällä sarkasmi, saivartelu ja ylenkatse on kunniassaan. No joo, kukin taplaa tyylillään. Itse kunnioitan suuresti vanhempiani, jotka ovat olleet naimisissa 43 vuotta. Ja väittäisisn, että ovat onnellisia. Vai tiedättekö paremmin? Itselläni on yksi epäonnistunut avioliitto, mutta toinen tuntuu oikealta. Tuntuu kurjalta, jos me "nuoret" alamme arvioimaan joillain palstoilla toisten avioliittoja ja elämää. Täällä sitä näkee tyyliin; "Olette varmaan sellainen pariskunta..." HÄH!!! Mistä te tidätte millainen kenenkin liitto on??? Ollaan iloisia ja onnellisia kaikkien puolesta, eikö? Vai onko tämä joku kaikille shittiä sivusto? Jotenkin tuntuu, että tänne ei saisi kirjoittaa hyviä, iloisia ja onnellisia asioita. Anteeksi siis, että olen onnellinen, iloinen ja positiivinen ihminen. Minulla on ihanin aviomies, lapset, läheiset ja ystävät. Ja minun vanhempani eivät ole KOSKAAN, ei KOSKAAN sanallakaan arvioineet miehiäni, elämäni valintoja tai muuta. He antoivat eväät elämään ja se on heille riittänyt. Itse olen virheeni tehnyt. [/quote] Mikä sua vaivaa? Opettele vaikka ensin vaikka sisälukutaito. Sen jälkeen voit miettiä, miksi tulet agressiivisesti uhoamaan irrallisista aiheista.
[/quote]
niin, ketjussa ei tosiaan ole millään tavoin käsitelty sitä, että vanhat vanhemmat olisivat kritisoineet lastensa miesvalintoja.
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 18:10"]
Mieheni esitti yhteisille ystävillemme illanvietossa suurieleisesti näytellen, kuinka paljon hengästyn juostessani bussiin :(
[/quote]
Apua, tää on hyvä :D Anteeks et naurattaa, ei varmaan naurattais kyllä jos sattuis omalle kohalle!
Meillä ei kumpikaan ole koskaan nolannut toista. Monet parit joilla menee huonosti tuovat omat riitansa kaikkien nähtäväksi ja nälvivät toisiaan julkisesti, nolaavat ja mollaavat toisten kuullen ja nähden. Mun mielestä se on tosi noloa.
Olemme onnellisia yhdessä joten tuollaiseen ei ole tarvetta
Ei nolaa mun mielestä mitenkään enkä minäkään käsittääkseni nolaa häntä. Olen joskus kysynyt että puhuinko sopimattomia kun olen puhunut jostain arkaluontoisesta asiasta ja hän on vastannut että ei. Nuorempana on tosi herkkä tuollaisille nolaamisasioille, vanhemmiten niihin oppii suhtautumaan rennosti ja huumorilla jos vaan tahtoo. Mekin ollaan siitä puhuttu joskus ja ollaan päätetty, että nostetaan itse kissa pöydälle asioissa, jotka on meille vaikeita ettei tarvitse omassa mielessään hautoa. Tuntuu että nolaantuvien mielensäpahoittajien määrä on koko ajan lisääntymässä, kai hyvän päiväkotikasvatuksen tulosta. Ihmisllä ei näyttäisi olevan minkäänlaista sietokykyä. Eri asia sitten nuo kovalla äänellä möläyttelijät ja känniörveltelijät, joita ei todellakaan tarvitse sietää. Yhden omasta mielestään hauskan möläyttelijän jätin jo ensitreffeillä kun totesin ettei olla älyllisesti ja huumorintajullisesti samalla tasolla.
Oltiin juhlissa ja mies otti mua pikku hiprakassa kurkusta kiinni (ei siis todellakaan kuristanut, vaan piteli), kun yritti saada mut kuuntelemaan jotain tyhmää juttuaan. Tämän sitten jotkut sivustaseuraajat käsitti vähän väärin ja kamala haloo nousi...
meni kanssani naimisiin ihan vaan huvikseen ja jätti minut samantien. Kehtasi pyytää vielä rahaa minulta ja veljeltäni. Aiheutti minulle suunnatonta kärsimystä ja nolaaminen oli huipussaan.
Mieheni oli aikaisemmin toivoton lörpöttelijä. Hän kertoi kavereilleen ja sukulaisilleen epäonnistumisistani (kerran pakastimesta otettu kinkkupiirakka ei lämmennyt tarpeeksi uunissa etc) ja kaiken huipuksi seksielämän yksityiskohdista.
Sanoin suoraan etten ala kuuntelemaan tuollaista huonoitsetuntoisen egonsa pönkitystä ja muistutin että oman akkansa mokaamalla mokaa myös itsensä. Avioeronkin laitoin vireille ennen kuin mies alkoi oppia kuinka toisiaan kunnioittavien avioparien pitää elää.
Mollaa minua mukamas vitsillä kun olemme kavereiden seurassa. " etkai vaan tollatti noita hiuksia aio laittaa" "voisiks nyt vaan olla hiljaa, ei ketään kiinnosta" "et sä kyl mikään järin fiksu ole" ... Yms. Ja pahinta tässä tekee se että alan itse hirveän helposti, liian helposti itkemään ja sitten on aina ilta piloilla. Ja jos ilmoitan että lähden sitten kotiin niin sitä vain vähätellään ja ei aina pitäis ottaa itseeni :( noloa!
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 20:44"]
Mollaa minua mukamas vitsillä kun olemme kavereiden seurassa. " etkai vaan tollatti noita hiuksia aio laittaa" "voisiks nyt vaan olla hiljaa, ei ketään kiinnosta" "et sä kyl mikään järin fiksu ole" ... Yms. Ja pahinta tässä tekee se että alan itse hirveän helposti, liian helposti itkemään ja sitten on aina ilta piloilla. Ja jos ilmoitan että lähden sitten kotiin niin sitä vain vähätellään ja ei aina pitäis ottaa itseeni :( noloa!
[/quote]
tuo on jo aika sikamaista käytöstä. Tuo ei ole enää nolaamista, vaan henkistä väkivaltaa.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 19:33"]
Yleensä nolaa niin, että kun yritän julkisella paikalla kuiskata hänelle jotain, tai puhua hänelle hiljaisella äänellä jonkun asian, mitä en soisi kaikkien korviin, niin mies vastaa kuiskaukseeni kajauttamalla kauheaan ääneen sanottavansa. Eikä hän edes tajua toimivansa mitenkään sopimattomasti. ... esim jos jossain sivistyneessä seurueessa yritän hiljaa kysyä, että missähän on vessa, niin eikös vain mies kajauta kitapurje levällään, että VESSA ON TUOLLA SADAN METRIN PÄÄSSÄ OIKEALLA. SIELLÄ ON IHAN SIISTI VESSA. KYLLÄ SINNE VOI MENNÄ... Siinä vaiheessa tulee aina sellainen fiilis, että, joo, kiitos paljon tiedosta.
[/quote]
Mua alkoi naurattaa tämä :D Jos tuo on pahin asia millä miehesi on sut nolannut, niin teillä menee hyvin! Selvästi mies ei ole vaan tajunnut, että voisi ilmaista ton asian kuiskaamalla takaisin. =D
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 05:22"][quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 05:14"]
Saakohan tänne edes vastata, kun on niin vanha. Ikää on 53 vuotta ja naimisissa olemme olleet 22 vuotta. Koskaan, ei koskaan ole mieheni minua nolannut. Tarvinnee kysyä aamulla olenko minä, en muista ainakaan. Keskinäinen kunnioitus on tärkeä asia liitossa. Tämä on mukava paikka olla, kun en saa unta, luen kyllä lehtiä enimmäkseen. Tyttäreni kertoi tästä AV-kanavasta.
[/quote]
Sä taidat olla niitä pareja, jotka sanovat, etteivät koskaan riitele tai eivät ole koskaan riidelleet. Sitten kun seuraa pariskuntaa sivusta, niin huomaa, että hehän riitelevät alinomaa. Tiedän tuollaisia pariskuntia, jotka kehuskelevat, etteivät koskaan riitele. Heidän käsityksensä riitelystä on hyvin rajoittunut. Uskon, että tämä nolaamisasia on sukua tuolle. Sinä et ehkä ole erityisen herkkä ihminen. Joku herkempi olisi varmasti nolostunut miehesi sanomisista sinun asemassasi. On tieteellis-teknis-matemaattis-musikaalis-verbaalisesti mahdoton ajatuskin, että pariskunta voi elää vuosikymmeniä, niin ettei toinen joskus sanoisi jotain epäkorrektia. Tai sitten molemmat istuvat vihanneksina eri puolilla huonetta eikä heillä ole juurikaan sosiaalista elämää.
[/quote]
Lähipiirissä on näitä pariskuntia, jotka ovat olleet yhdessä 50 vuotta. Omat vanhempani kohta 55 vuotta. Jos tulee puhe avioliitosta, alkaa saarna ja paatoksella. Tässä saarnassa korostetaan useaan otteeseen, kuinka sopuisa pari he ovat olleet. Kuinka koskaan eivät ole riidelleet. Siinä sivussa vielä haukutaan kaikki eronneet ja nykyaika.
Minä ja sisarukset olemme hieman erimieltä. 70- luvulla kokoonnuimme yhteen huoneeseen peiton alle viikonloppuisin. Se tappelu vanhempieni välillä oli helvetillistä.
Aamuisin, kun menimme laittamaan itsellemme syötävää, joutui aina varomaan askeliaan. Lattialla oli seinään heitettyjen astioiden ja kukkaruukkujen sirpaleita yms.
Nyt tuo pariskunta tosiaankin sanoo, miten he ovat osanneet elää sovussa, ilman riitelyä.