Minkä ikäisinä opitte/opetatte lapsenne antamaan joululahjoja?

Minun mielipiteeni asiaan on, että jos odotat jotakin vastapalvelukseksi, kyseessä ei ole lahja. Lahja on pyyteetön. Sen annat, kun haluat ilahduttaa lahjan saajaa, et jättää häntä kiitolloisuudenvelkaan.

En näe mitään syytä sille miksi kotona asuvan lapsen pitäisi ostaa sukulaisille lahjoja.

Itse ostin vanhemmille, sisaruksille ja parille kaverille lahjoja jo ala-asteella. Mutta oonkin tällainen jouluhössöttäjä muutenkin! :D

Itse ostelin ala-aste iässä pieniä lahojoa vanhemmille. Juuri miten, että pitäisikö opetta tokaluokkalainen antamaan lahjoja, tuntuu olevan niin kovasti saamapuolella.. :(

Minun vanhemmat sanoivat, että lahjoja voi alkaa ostaa kun ne ostaa omilla ansaitsemilla rahoilla. Nyt 22-vuotiaana teen vanhemmille villasukat lahjaksi, en sen enempää. Kortin lähetän myös. Mielestäni hyvä sääntö.

Ostin ensimmäistä kertaa joululahjat vanhemmille ja sisaruksille (2kpl) 5. luokalla muistaakseni. Omista viikkorahoista säästin ja jotain pientä ostin eikä tarvinnut kenenkään opettaa. Omien kummien kanssa oli vanhemmillani sopimus (vanhempani ovat vuorostaan heidän lapsensa kummeja) että ei osteta lahjoja enää, kun lapset täyttää 15. Muistetaan pienemmin vaikkapa kortilla tai muuten.

Me taidettiin joskus vähän yli kymmenenvuotiaina alkaa saada joululahjarahaa, jolla ostettiin jotain vanhemmille, sisaruksille ja isovanhemmille. Myös parhaiden koulukavereiden kanssa alettiin ton ikäisenä vaihtaa joululahjoja. Siinä paikkeilla varmaan aloitan saman omien kanssakin, ehkä? Musta tuntuu hullulta, että pitäisi olla töissä, ennen kuin alkaa ostaa lahjoja, mitään kallista ei toki tarvitse, mutta oppii ajattelemaan muitakin. Ja tosi kivaakin se oli silloin miettiä mistä kukakin pitäisi.

Meidän tytär (nyt 5v) on aina tiennyt, että jouluna annetaan rakkaille ihmiselle lahjoja ja on ollut mukana valitsemassa kummeille joululahjoja siitä asti kun on hommasta jotain tajunnut. Tyttö uskoo myös siihen, että joulupukki on tosi kiva tyyppi, jolle voi kirjoittaa toiveita ja pukki toteuttaa toiveet.

Itse olen ostanut vanhemmille, isovanhemmille ja sisaruksille joululahjoja jo ala-asteella. Muistaakseni äiti antoi aina jonkun pienen summan rahaa sitä varten ja säästetyistä viikkorahoista otin loput.

Minulle äitini antoi vähän rahaa, jotta voin ostaa joululahjan poikaystävälleni ja kaverilleni. Olen tehnyt näin ehkä neljän vuoden ajan, jolloin äiti auttaa antamalla muutaman kympin omien hilujeni lisäksi. Vanhemmille tai sisaruksille en saa ostaa, koska en itse tienaa, eikä se ole tehtäväni kuulemma. Minusta näin on hyvä.

Aloin antamaan lahjoja alakoulussa. Olin jo lapsena näppärä käsistäni, joten tein lahjoja itse (virkkasin, kudoin jne.). Vähän isompana sitten sain joululahjarahaa vanhemmilta. Lahjoja antamalla oppii, että myös silloin voi saada itselleen hyvän mielen.

Joo, toki meilläkin ollaan jo saatu koulussa tehtyjä lahjoja, mutta tavallaan rajasin ne tuon ulkopuolelle, koska ne on ideoitu ja tehty koulun, ei lapsen aloitteesta. Minusta noita olisi hyvvä opetella antamaan jo ennen kuin rahaa ansaitsee työstä, olennaista siinä on vastavuoroisuuden oppiminen ja toisten huomioimisen oppiminen. Ettei ikuisesti ole vain siellä saavana ja passattavana osapuolena.... Oppii paremmin olemaan kiitollinenkin kaikesta saamastaan, kun välillä joutuu hiukan itse ponnistelemaan.

ap

Vähän kyllä ihmettelen, miten olet tuollaisille kummilapsille viitsinyt noinkin kauan lahjoja ostella. Minä olisin varmaan lopettanut jo parikymmentä vuotta sitten, jos eivät hitto vie osaa lahjasta kiittää. Käsittämätöntä, jos ei vanhemmat opeta tuon vertaa käytöstapoja!

Lapseni on 10 ja on antanut en muista kuinka monena jouluna vanhemmilleen lahjat. Itse tehtyjä, yhdessä toisen vanhemman kanssa hankittuja ja tänä vuonna eka kertaa pienistä viikkorahoistaan säästämilläön rahoilla.