Jos minulla todetaan adhd niin kuinka paljon elämänlaatu kohenee mahdollisen lääkityksen saatuani?

Minäkin olen ADHD-tutkimuksissa ja olen miettinyt, että voiko diagnoosista olla haittaa?

Esim. vakuutukset?

Toisaalta olen kyllä välillä sillä tavalla impulsiivinen ja tuulellakäypä eli epäluotettava, että olisi ihan loogistakin jos rajoittaisi jotain.

Lääkitystä olen miettinyt, että voisin syödä lääkkeitä sen aikaa kunnes saan opinnot loppuun ja elämän haluamaani pisteeseen, ja sitten sen jälkeen satunnaisesti tarpeeseen.

Tietysti sitä ei tiedä sopiiko lääkitys minulle ja kuinka nopeasti nousee toleranssi, miten sitten nukkumisen kanssa kun sen kanssa on muutenkin ongelmaa (en malta mennä nukkumaan) jne…

Olisi vaan niin ihanaa olla ”normaali”, sellainen oikein reipas ja järjestelmällinen.

Ei mitenkään. Ehkä maailma vähän harmaantuu lääkkeillä ja on tasaisempaa.

Mutta saat diagnoosin, jonka jälkeen esimerkiksi aseisiin liittyvät harrastukset on poissuljettu lopullisesti. Et voi koskaan vaikka ruveta metsästämään. Samoin turvallisuusluokituksen vaativat duunit voi unohtaa käytännössä. Lääkäri aina ekana katsoo, että on mt-diagnoosi, ja sitten ei ota vakavissaan.

Ei kannata hakea diagnoosi lievään mt-ongelmaan/dementiaan/tms. Suomesta. Jos tarvii apua, kannattaa käydä suomalaisella lääkärillä Virossa. Silloin lääkärillä ei ole lakisääteistä ilmiantopakkoa, toisin kuin lääkärin toimiessa Suomessa. Suomessahan lääkäri tekee aina ilmoituksen poliisille tuollaisissa tapauksissa (aselaissa oleva ilmiantopakko), lomake löytyy netistä poliisin sivuilta.

Sinusta en tiiä mutta läheistesi elämänlaatu kohoaa huimasti.

Ehkä jotkut jutut tulee vähn helpommaksi, mutta se ei muuta elämääsi taikaiskusta.

Koko maailma muuttuu ymmärrettäväksi. Kaiken tekeminen helpottuu, kun tarpeettomat "sivutiet" ajattelussa pystyy ohittamaan. Keskittymiskyky asioihin yksi kerrallaan, tulee mahdolliseksi.

ADHD on testeillä todettavissa ja siihen löytyy toimiva lääkitys. Se kannattaa lääkitä, koska sen vaikutus elämänlaatuun on huikea. Mikään tekosyy ei saa olla este ihmisen elämänlaadun merkittävälle parantamiselle.