Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

En ole koskaan tajunnut sosiaalisia sääntöjä

Vierailija
11.12.2014 |

En ole aina tullut toimeen ihmisten kanssa, ja osasyy siihen varmaan on, etten aina ymmärrä miksi joku toinen saa sanoa jotain, mutta minä en saa siihen vastata mitään? Esimerkiksi ihan typerä keskustelu viime vuodelta, kun miehen sisko ja esikoisemme kummi kommentoi huvittuneena, että olisit nyt antanut lasten askarrella kortit tai niiden edes laittaa omat nimet niihin. Oli ihan tylsä kortti teiltä postilaatikossa.

Mietin että mitä hittoa, voiko tuollaisestakin keksiä sanomista. Olin väsynyt, joten vastasin kiukkuisena että minä olen ollut niin poikki koko syksyn eikä joulu juuri kiinnosta niin olisit iloinen että sait edes kortin. Niin hän sitten veti herneen nenään tuosta. En oikein ymmärrä, että miksi? Eikö hän olisi voinut kuunnella että ai, veljen vaimo on ollut väsynyt ja kysyä että miksi ja että voiko auttaa? Miksi hän suuttui? 

 

En ymmärrä ihmisiä. Koko ikäni on tuntunut siltä että muut saavat sanoa vaikka mitä, jos minä sanon niin se on katastrofi ja siltoja palaa. 

Kommentit (41)

Vierailija
1/41 |
11.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan oikein sanoit, ettei pidetä mattona. Jotkut ei vaan tajuu omaa typeryyttään.

Vierailija
2/41 |
11.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 13:17"]

En ole aina tullut toimeen ihmisten kanssa, ja osasyy siihen varmaan on, etten aina ymmärrä miksi joku toinen saa sanoa jotain, mutta minä en saa siihen vastata mitään? Esimerkiksi ihan typerä keskustelu viime vuodelta, kun miehen sisko ja esikoisemme kummi kommentoi huvittuneena, että olisit nyt antanut lasten askarrella kortit tai niiden edes laittaa omat nimet niihin. Oli ihan tylsä kortti teiltä postilaatikossa.

Mietin että mitä hittoa, voiko tuollaisestakin keksiä sanomista. Olin väsynyt, joten vastasin kiukkuisena että minä olen ollut niin poikki koko syksyn eikä joulu juuri kiinnosta niin olisit iloinen että sait edes kortin. Niin hän sitten veti herneen nenään tuosta. En oikein ymmärrä, että miksi? Eikö hän olisi voinut kuunnella että ai, veljen vaimo on ollut väsynyt ja kysyä että miksi ja että voiko auttaa? Miksi hän suuttui? 

 

En ymmärrä ihmisiä. Koko ikäni on tuntunut siltä että muut saavat sanoa vaikka mitä, jos minä sanon niin se on katastrofi ja siltoja palaa. 

[/quote]

Näinhän se menee. Toisten ihmisten kanssa pärjää vain jos nielee ylpeytensä ja on hiljaa ja antaa muiden sanoa mitä hyvänsä. Minullekin on sanottu päin naamaa vaikka mitä, mutta aina olen ollut hiljaa koska tiedän että ihmiset eivät kestä niitä juttuja mitä itse sanovat muille.

t. yksinäinen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/41 |
11.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Just näin, ja sit vielä kehtaavat väittää, että minä olen se, joka ei pärjää sosiaalisissa tilanteissa. Kolmekymmentä vuotta olen kuunnellut muiden vittuiluja, nykyään en jaksa enää pitää kehenkään yhteyttä ja olen "syrjäytynyt", kun se on ihan sama mitä sanoo, niin aina tekee väärin. No, satun tietämään, että monilla näistäkin ihmisistä on mielenteveysongelmia. Sille ei voi mitään, mutta ei mun mielestä tarvitse loputtomiin alistuakaan.

Vierailija
4/41 |
11.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

No kyllä musta oli vähä tökeröä arvostella toisten tekemisä joulukortteja. Vaikkei sitä pahalla tarkoittaisikaan.

Vierailija
5/41 |
11.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Komppaan täysin, itseni pitäisi olla kaikille joku sylkykuppi ja otta kaikki paska vastaan kuin ei mitään, jos ja kun sanon oman mielipiteenii, siitä loukkaannutaan ja pahasti. Vuosia tyydyin pelkästään kuuntelemaan kunnes lopetin ja aloin vastaamaan jokaiselle ja joka tilanteessa.

Vierailija
6/41 |
11.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minäkin olin tällainen mukava ja kiva kaikille, mutta vähitellen sisälleni kertyi palava raivo niitä itsekeskeisiä ihmisiä kohtaan, jotka kehtasivat sanoa minulle mitä sattuu. Siispä rupesin purkamaan patoumiani ja pamauttamaan takaisin kaiken mitä mieleeni tilanteessa tuli ja ai että kun helpotti! Suuttukoon vaan ja ihan sama vaikka sillat palaa mutta en tuollaisia ihmisiä edes elämääni kaipaa.

Kokeile sinäkin samaa ihanuutta. Tuollaiset eivät edes tajua, että muillakin voi olla elämää ja tunteet. Olenkin tullut siihen johtopäätökseen, että toisilla ihmisillä on empatiakykyjä vaikka muille jakaa ja toiset taas ovat suoraviivaisia insinöörityyppejä, joille pitää kaikki (jopa ihmissuhteissa) sanoa mahdollisimman suoraan ja selvästi, koska he eivät tajua ajatella asioita muiden kannalta. Ehkä tuon jälkeen oppivat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/41 |
11.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

No siis ap:han onn niitä, jotka kantavat niistä sosiaalisista säännöistä just tarkkaa huolta ja miettivät, ettei nyt vain joku suutu tai voi kauheeta jos suuttuu. Ja kun tällaiset tyypit ottavat sitä paskaa niskaansa jokusen vuoden, alkaa mitta täyttyä ja aggressiivisuus purkautuu tavalla tai toisella. Jotkut alkavat antaa samalla mitalla takaisin, jotkut keksivät kehittävämpää.

Tunnen parikin tällaista todella aggressiivista "mullehan ei kukaan enää urputa" -tyyppiä, jotka ovat jotenkin liikuttavan tohkeissaan hetki sitten löytyneestä selkärangastaan. Kyllä kai se jossain vaiheessa taas tasoittuu ja se kadonnut huumorikin löytyy, mut eipä kiinnosta paljon jäädä kehitystä seuraamaan.

Vierailija
8/41 |
11.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 13:37"]

No siis ap:han onn niitä, jotka kantavat niistä sosiaalisista säännöistä just tarkkaa huolta ja miettivät, ettei nyt vain joku suutu tai voi kauheeta jos suuttuu. Ja kun tällaiset tyypit ottavat sitä paskaa niskaansa jokusen vuoden, alkaa mitta täyttyä ja aggressiivisuus purkautuu tavalla tai toisella. Jotkut alkavat antaa samalla mitalla takaisin, jotkut keksivät kehittävämpää.

Tunnen parikin tällaista todella aggressiivista "mullehan ei kukaan enää urputa" -tyyppiä, jotka ovat jotenkin liikuttavan tohkeissaan hetki sitten löytyneestä selkärangastaan. Kyllä kai se jossain vaiheessa taas tasoittuu ja se kadonnut huumorikin löytyy, mut eipä kiinnosta paljon jäädä kehitystä seuraamaan.

[/quote]

 

Ja sä oot niitä vittuilijoita. Hanki elämä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/41 |
11.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kortin kommentoija oli urpo, kun vähätteli sun lähettämiä kortteja, mutta sä olisit voinut vain vastata olleesi menneenä syksynä niin väsynyt, että nyt päädyitte lähettämään valmiit kortit. Mä luulen, että sinun vastauksen ongelma oli tuo loppu eli "niin olisit iloinen että sait edes kortin". Oli vähän rumasti sanottu - lähettelit sitten säälikortteja, joita ei olisi oikeasti huvittanut lähettää. Ihan oikeutetusti kivahdit, mutta toisaalta olisi voinut jättää osan sanomattakin.

Vierailija
10/41 |
11.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mieheni siskon mies katsoo oikeudekseen huomautella ja naljailla minulle kaikesta. Eikä ole (mitenkään ap:ta väheksymättä) pieniä joulukortti vittuiluja vaan on sanonut mm. "sinua ei sitten koskaan hyväksytä tähän sukuun". Aha? Tota, hänhän on itse avioliiton kautta tullut vuosi ennen minua kyseiseen sukuun.

Parit kerrat kuuntelin ja sitten jo riitti. Jotain hän taas vittuili kun olen pyrkyri (mikä ei ole totta edes!) niin sanoin että olen mukava niin kauan kuin minulle ollaan mukavana mutta nyt riitti. Lähdin pamauttelemaan jokaisesta jutusta takaisin. Ja jos hän haukkui vaikka vaatteitani niin haukuin jotain hänen ulkoista olemustaan jne. 

Ei meistä koskaan ystäviä tule mutta loppui se länkytys.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/41 |
11.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 13:41"]

Mieheni siskon mies katsoo oikeudekseen huomautella ja naljailla minulle kaikesta. Eikä ole (mitenkään ap:ta väheksymättä) pieniä joulukortti vittuiluja vaan on sanonut mm. "sinua ei sitten koskaan hyväksytä tähän sukuun". Aha? Tota, hänhän on itse avioliiton kautta tullut vuosi ennen minua kyseiseen sukuun.

Parit kerrat kuuntelin ja sitten jo riitti. Jotain hän taas vittuili kun olen pyrkyri (mikä ei ole totta edes!) niin sanoin että olen mukava niin kauan kuin minulle ollaan mukavana mutta nyt riitti. Lähdin pamauttelemaan jokaisesta jutusta takaisin. Ja jos hän haukkui vaikka vaatteitani niin haukuin jotain hänen ulkoista olemustaan jne. 

Ei meistä koskaan ystäviä tule mutta loppui se länkytys.

[/quote]

Kauheeta, mikähän tollasilla ihmisillä on hätänä? Jatkavat vain naljailua ja ilkeilyä vaikka toinen on selkeästi pahoittanut mielensä ja sanonut siitä.

Vierailija
12/41 |
11.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 13:41"]

Kortin kommentoija oli urpo, kun vähätteli sun lähettämiä kortteja, mutta sä olisit voinut vain vastata olleesi menneenä syksynä niin väsynyt, että nyt päädyitte lähettämään valmiit kortit. Mä luulen, että sinun vastauksen ongelma oli tuo loppu eli "niin olisit iloinen että sait edes kortin". Oli vähän rumasti sanottu - lähettelit sitten säälikortteja, joita ei olisi oikeasti huvittanut lähettää. Ihan oikeutetusti kivahdit, mutta toisaalta olisi voinut jättää osan sanomattakin.

[/quote]

 

Tämä on juuri se, mitä en ymmärrä. Nimittäin se tilanteiden huomioonottaminen. Minä todella kerroin olleeni aivan poikki, mutta sillä ei ole mitään väliä koska tavallaan annoin takaisin samalla mitalla? Ja tuolle eräälle välkylle tiedoksi, etten ole patouttanut mitään sisälleni, vaan tilanteesta riippuen joko sanon että tuo ei ollut kyllä nätisti sanottu koska blaablaa tai sanon takaisin. Tai en sano mitään, tuijotan kuin lehmä uutta veräjää. Miten vain teenkin, se ei tunnu koskaan olevan tiettyjen ihmisten kanssa oikein tehty. Ja aina se olen minä, jonka täytyisi selitellä käytöstään, vaikka niitä selityksiä ei sitten kuitenkaan edes kuunnella. 

 

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/41 |
11.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensinnäkin käly tuossa rikkoi sosiaalisia sääntöjä ja antoi samalla sinulle oikeuden toimia samoin.

Toiseksi, koita vähän piristyä ettet enää muistelisi vuoden takaisia, varmaan aika huolimattomia arkipuheita. 

Kolmanneksi, sosiaaliset säännöt, käytöstavat, ovat olemassa jotta tulisimme helpommin toimeen toistemme kanssa. Kiitos, ole hyvä, anteeksi, hymy, paikan antaminen bussissa sitä paremmin tarvitsevalle, tervehtiminen, toisen tilan kunnioittaminen (vaikka kaupan kassajonossa) jne. Kaikki nuo sujuvoittavat arkea. Mutta Suomessahan kiitosta ei tunneta, anteeksi on "oho" ja small talk on kauhistus. 

Neljänneksi, vaikka joku käyttäytyy moukkamaisesti (kuten esimerkissäsi käly), se ei tarkoita, että pitäisi alentua samalle tasolle. 

Vierailija
14/41 |
11.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on kaveri joka saa aina sanoa mitä lystää, olla törkeä muita kohtaan, kiukutella kuin mikäkin pikkulapsi ja pilata illanistujaiset teoillaan ja/tai sanoillaan. Kukaan ei ikinä sano hänelle mitään, ehkä siksi kun eivät uskalla. Usein minäkin olen hiljaa, mutta auta armias jos kommentoin hänen käytöstään niin maailmanloppu on lähellä! Lähdetään ovet paukkuen paikalta jne...huoh.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/41 |
11.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 13:46"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 13:41"]

Mieheni siskon mies katsoo oikeudekseen huomautella ja naljailla minulle kaikesta. Eikä ole (mitenkään ap:ta väheksymättä) pieniä joulukortti vittuiluja vaan on sanonut mm. "sinua ei sitten koskaan hyväksytä tähän sukuun". Aha? Tota, hänhän on itse avioliiton kautta tullut vuosi ennen minua kyseiseen sukuun.

Parit kerrat kuuntelin ja sitten jo riitti. Jotain hän taas vittuili kun olen pyrkyri (mikä ei ole totta edes!) niin sanoin että olen mukava niin kauan kuin minulle ollaan mukavana mutta nyt riitti. Lähdin pamauttelemaan jokaisesta jutusta takaisin. Ja jos hän haukkui vaikka vaatteitani niin haukuin jotain hänen ulkoista olemustaan jne. 

Ei meistä koskaan ystäviä tule mutta loppui se länkytys.

[/quote]

Kauheeta, mikähän tollasilla ihmisillä on hätänä? Jatkavat vain naljailua ja ilkeilyä vaikka toinen on selkeästi pahoittanut mielensä ja sanonut siitä.

[/quote]

Taitaa tätä kyseistä henkilö ärsyttää, koska tulen hyvin toimeen appivanhempien kanssa. Olemalla vain aito oma itseni, kyselemällä heiltä kuulumisia ja olemalla oikeasti kiinnostunut niistä kuulumisista.

Muistan appivanhempien aikaisempia juttuja joita ovat kertoneet (tyyliin kävivät viime kuussa sen ja sen sukulaisen luona tai anopin ystävästä on tulossa hetkenä minä hyvänsä ensimmäistä kertaa isoäiti).

Tämä henkilö taas mielistelee ja kertoo vain itsestään, mahtailee jne. Onko tämä nyt sitä narsistisuutta?

Vierailija
16/41 |
11.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 13:46"]

Tämä on juuri se, mitä en ymmärrä. Nimittäin se tilanteiden huomioonottaminen. Minä todella kerroin olleeni aivan poikki, mutta sillä ei ole mitään väliä koska tavallaan annoin takaisin samalla mitalla?

ap

[/quote]

Eli laskeuduit samalle tasolle ja alemmallekin kuin kälysi? Käly halusi sanoa (rupatellen hyväntuulisena), että teillä on ollut aiemmin niin kivoja lasten itse tekemiä kortteja ja hän olisi mieluusti sellaisen jälleen ottanut vastaan, varsinkin kun on lapsen kummi. Sinä sen sijaan aloit kiukutella, että käly on niin paska, ettei oikeasti edes ansaitsisi korttia, kunhan on armosta tähän asti lähetetty.

Joulun alla on aika moni poikki. Kuvitteletko olevasi ainoa? Miten mahtaa olla kälyn laita, oletko kysynyt häneltä, onko hän voinut hyvin?

Minusta sinä ylireagoit ja käyttäydyit huonosti. Asioista voi aina sanoa nätistikin, mikäli tuntee tarvetta.

Vierailija
17/41 |
11.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ennenhän monessa perheessä varsinkin tytöt kasvatettiin siihen, että sanottiinpa mitä tahansa päin naamaa, niin piti vain hymyillä kuin idiootti, sillä se sanoja paremmasta perheestä, sairas  tai, tai, tai ... Aina löytyi syy olla pitämättä puoliaan. Meillä vielä vähäteltiin toisten loukkaavia sanomisia: "Luulet vaan" kuittasi kaiken.

Moni tässäkin ketjussa on jo kertonut, miten jossain vaiheessa meni kuppi nurin ja sitten annettiin tulla kaikki, mikä mieltä oli painanut. Ei sekään hyvä tapa ole. Jokaisella on oikeus pitää puolensa, mutta ei todellakaan tarvitse alentua sen sanojan tasolle. Lyhyt napakka kommentti ja se on siinä. Jos kaiken panttaa sisälleen, niin jossain vaiheessa varmasti räjähtää eikä lopputulos ole yleensä mieltä ilahduttava.

Vierailija
18/41 |
11.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 14:11"]

Ennenhän monessa perheessä varsinkin tytöt kasvatettiin siihen, että sanottiinpa mitä tahansa päin naamaa, niin piti vain hymyillä kuin idiootti, sillä se sanoja paremmasta perheestä, sairas  tai, tai, tai ... Aina löytyi syy olla pitämättä puoliaan.

[/quote]

Tai sitten se vain liittyi ihan hyvään käytökseen. Vaikka toinen on idiootti, itsen ei tarvitse olla. Minusta on kunnioitettavampaa, että osaa ohittaa toisten naljailut fiksusti kuin että alkaa rääkyä takaisin jotain.

Vierailija
19/41 |
11.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 13:37"]No siis ap:han onn niitä, jotka kantavat niistä sosiaalisista säännöistä just tarkkaa huolta ja miettivät, ettei nyt vain joku suutu tai voi kauheeta jos suuttuu. Ja kun tällaiset tyypit ottavat sitä paskaa niskaansa jokusen vuoden, alkaa mitta täyttyä ja aggressiivisuus purkautuu tavalla tai toisella. Jotkut alkavat antaa samalla mitalla takaisin, jotkut keksivät kehittävämpää.

Tunnen parikin tällaista todella aggressiivista "mullehan ei kukaan enää urputa" -tyyppiä, jotka ovat jotenkin liikuttavan tohkeissaan hetki sitten löytyneestä selkärangastaan. Kyllä kai se jossain vaiheessa taas tasoittuu ja se kadonnut huumorikin löytyy, mut eipä kiinnosta paljon jäädä kehitystä seuraamaan.
[/quote]

Etkö kestä kun sylkykuppi kaatuu omaan niskaas?

Vierailija
20/41 |
11.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaa lähteä siitä, että ihmiset ovat usein henkisesti laiskoja ja ennen kaikkea itsekkäitä, näkevät asiat omista senhetkisistä tunteita ja tilanteista käsin, niinkuin sinäkin. Kaikilla on taakkansa ja rajoituksensa ja surullisen harvoin ihmiset kykenevät ylittämään nämä ja asettumaan toisen asemaan, tuntemaan empatiaa ja ymmärtämään että kaikki täällä ollaan ihan samassa veneessä. Tätä palstaa kun on lukenut, huomaa että todella suuri osa ihmisistä viettää elämänsä omien pelkojensa ja ennakkoluulojensa vankina ja sen sijaan että ottaisi vastuun omasta hyvinvoinnista, ärsyytyy, halveksii, paheksuu- siis kuluttaa valtavasti energiaa väheksymällä ja arvostelemalla toisia. JOtka loppupeleissä ovat kuitenkin hyvin samanlaisia kuin itse on. On siis helpompi nähdä ongelmia ja vikoja muissa kuin itsessään. Suuremmassa mittakaavassa tämä sama asia o  uskonnollisten sotien ja myös muiden sotien syy. Eli perin vaarallista. Kun on rohekutta ymmärtää erilaisuutta, ymmärtää myös sen että se miten omasta mielestä pitää toimia tai millaisia sääntöjä on- ei päde kuin siihen omaan todellisuuteen. Ei ole olemassa mitään ainoaa oikeaa totuutta tai "säännöstöä" jonka noudattamatta jättäminen on paheksunnan asia. Tärkeää olisi ITSE kohdella toisia kunnioittavasti (ja jos kuormittuneena ei tähän pysty- voi pyytää sitä anteeksi). Kukin sitten vastaa kykynsä mukaan. Joku on niin pihalla että hän ei pysty ollenkaan kunnioittamiseen tai myötätuntoon, mutta ainut tie oppia on, että saa itse näitä osakseen. MItä tuohon tilanteeseen tulee, niin siinähän kaksi "pystymätöntä" törmäsi, eikä ongelman ydin varmasti ole postikortti. Vaan se että molemmilla on jostain ihan muusta syystä paha olla. Aivan turhaa takertua johonkin käytöksiin tai sääntöihin, asiat ovat paljon syvemmällä. Ja niihin tarttumalla moiset jonninjoutavat vihanpidot saisi kokonaan pois välejä häiritsemästä. Mut tiedän. Täällä halutaan vastauksia, missä jompikumpi on oikeassa ja toinen väärässä tai jotain muuta pinnallista.