Mitä mieltä appiukon käytöksestä?

Minäminäminä

Se vihaa sua, vaikka teit suvulle seuraajan.

Olipa ongelma vuosien takaa

Mitä väliä? Keskity nyt tyttöparka muihin asioihin ja käytä raivosi hyödyksi vaikka säärikarvojesi poistamiseen pinseteillä tai risujen keräilyyn myrskyn jälkeen koko asuinalueeltasi tms.

Saattaa kuulostaa toki minäminä -ajattelulta.

Mutta kuvittele tilanne, että olet juuri pusertanut ulos vauvan, kuvittele minkä "urotyön" tavallaan ole tehnyt. Eikös silloin esimerkiksi onnittelut olisi paikallaan..? En kaipaa pokaalia synnyttämisestä, mutta kylmä tekstari: "miten vauva voi?", joka sivuuttaa täysin äidin kokemuksen ja (kirjaimellisesti) ponnistelut tuntuu todella moukkamaiselta.

Olisiko ollut liikaa vaadittu jokin kohtelias (vaikka kliseinenkin) onnittelulause tai kuulumisien kysely? Itse soisin vastaavan kenelle tahansa juuri synnyttäneelle äidille. -ap

Tutun kuuloista. Minunkaan appi ei ole koskaan hyväksynyt minua.

No eihän tämä nyt mikään maailmaa suurempi ongelma ole, mutta on jäänyt mieleen pyörimään. Ehkä olen sitten herkkis! :) -ap

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 07:50"]Tutun kuuloista. Minunkaan appi ei ole koskaan hyväksynyt minua.
[/quote]
Paitsi että apelle ei olisi tullut mieleenkään lähettää minulle tekstaria.

Älä oikeasti välitä tuommoisesta. Sitä paitsi hänhän laittoi viestin että miten vauva voi. Vaikka olet synnyttänyt niin se ei oikeasti ole monenkaan mielestä suuri urotyö.

Isoäitini totesi että helppoa se nykyisin on kun saa kaikenmaailman kipu lääkkeet. Niin. En loukkaantunut ja sanoinkin että joo.

Nostan kyllä hattua niille naisille jotka ovat saunassa synnyttäneet tai niille jotka edelleen synnyttävät monissa maissa kotona. Monissa kulttuureissa synnyttäjällä ei saa ilmekkään värähtää niissä hommissa.

Sama juttu kävi esikoisen kanssa: kun appivanhemmat tulivat vauvaa katsomaan, appiukko ei tervehtinytkään minua vaan käveli kädet ojossa vauvaa katsomaan. Jäin typeränä seisomaan. -ap

Prkl! Mitähän kolmannen lapsen kanssa? :D

9 vuotta yhdessä. Meidät on yritetty maksaa erilleen kun kihlauduttiin. 3 Kk oli appi puhumatta kun raskaudesta sai tietää. Nyt ilmoitti jättävänsä miehen perinnöttä kun ei olla erottu. Mies onneksi osaa pitää ottaa etäisyytä. Sääliksi käy anoppia, salaa lähettelee lapsille lahjoja ja kirjeitä. Vikaa on toki itsessäkin, kun en narsistille kumarra. Ja työnikään ei ole oikeaa työtä, hoitoalalla kun voi olla kuka tahansa. Ja pahinta on että seurustelun alkuaikoina appi hävisi kun ammuttiin kiväärillä pilkkaa, eihän hirvimies voi nuorelle tytölle hävitä. Tosin ei tiennyt että olen itsekkin ammuntaa harrastanut! Nyt ilmoitti että minä ja lapset ei olla tervetulleita heille. Ei harmita yhtään!

Pahoittelen kirjoitusvirheitä. Pikkuneiti oksennustaudissa ja pitää olla hiuksia pitämässä.
-12

Ikävä kuulla, 12. Appiukollasi taitaa oikesti olla ongelmia.. ehket ole ainoa tulilinjalle joutunut!

Minun appiukkoni ei "vihaa" minua noin räikeästi. Hän on mukava, "huumorintajuinen" ja leppoisakin muiden silmissä, mutta minulle tekee koko ajan kiusaa. Olen niin helppo saalis sillä en osaa puolustautua tai pistää vastaan. Minua on siis muutenkin helppo kiusata ja mollata, kun en muka suutu koskaan (vaikka sisällä kiehuu). Appeni on tämän huomannut, ja tekeekin koko ajan pientä jäynää minulle ja virnistelee. Hänestä se on varmaan helvetin hauskaa mutta itse inhoan koko ukkoa sen takia. Hän ei ota minua ollenkaan vakavasti, vaan pitää jonain höpsönä pikkuvaimokkeena. -ap

Mun appiukon "huumorintaju" on just se veemäisin ominaisuus.
Kuule, ei oo kymmeneen vuoteen enää naurattanut ne jutut.

Mun appi tappoi itsensä ajamalla rekan eteen. Anoppi on onneksi kuitenkin maailman ihanin.

Pitäisi olla vähän enemmän esimerkkejä apen käytöksestä sinua kohtaan kuin vain tuo yksi tekstari. Miten hän suhtautuu sinuun esim. kyläillessänne? Jutteleeko normaalisti, vai jättääkö ulkopuolelle ja on kylmäkiskoinen tms. Apen sukupolven miehet eivät ole olleet millään tavalla mukana synnytystapahtumassa, eikä raskausaikakaan heitä juuri ole koskettanut. Hänen näkökulmastaan katsottuna vauva on konkreettinen syntymän jälkeen. En jaksaisi loukkaantua yhdestä tekstarista, yrittäisin mieluummin ymmärtää miksi appi toimi niinkuin toimi. Ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä haluaa kuitenkin toiselle aina hyvää.

Well that escalated quickly.

Sepä se vasta outoa olis jos appiukko alkais kyselemään synnytyksestä.

Eihän apen ole sopivaa ruveta kyselemään miniän alapään kuntoa tms. muutenkaan. Kysyi sentään VAUVAN vointia ja eikös sekin ole aika paljon. Ei munkaan appi multa mitään kysellyt. Vauvasta onnitteli, tietysti. Kysyikö anoppi jotakin kuitenkin? Multa ei kysellyt edes anoppi kun sellaista ei ollut.

Ap tässä,

en tietenkään odottanut että appea kiinnostaisi mun synnytystarina, mutta ehkä esim. Onnittelut olisivat olleet paikallaan. Jokainen peruskäytöstavat/-sivistyksen omaava nyt ymmärtäisi edes sen tehdä.

Tämä mun appiukkoni on aina ollut pilkallinen ja "kiusoitteleva" mua kohtaan. Piikittelee muka leikillään kaikenmaailman asioista, tarttuu mun kommentteihin... Jos sanon jonkun sanan vaikka väärin, hän takertuu siihen ja se onkin sit huumorinlähde pitkän aikaa.

Keksii jatkuvasti tekosyitä/keinoja dissata muka leikillään, mutta mä en pidä sitä (enää) hauskana. Alkuaikoina ajattelin vain että onpas appiukolla jännä huumori. Nykyään en lähde sen vittuiluun mukaan ollenkaan, en edes huomioi.

Ja nyt tulee kliseistä suurin: epäilen hänen olevan hieman narsistinen luonteeltaan. Olen huomannut että hän on lapsillekin vähän tuollainen.... manipuloiva. Hyppyyttää lapsia koko ajan: "tuo sitä, tuo tätä"... Itse on laiska ja käyttää lasten naiviutta ja hyväuskoisuutta hyväkseen, jota itse paheksun suuresti.

Hän käyttäytyy kuin jokin koulukiusaaja. Varmaan joku oma lapsuuden trauma tässäkin taustalla..

Olen maininnut asiasta miehelleni, mutta hän on kuitannut asian niin että mä olen vain tosikko ku en ymmärrä hänen heko heko huumoriaan..