Mitä on kiintymyssuhdevanhemmuus?
Törmäsin Facebookissa sellaiseen ryhmään kuin kiintymyssuhdevanhemmat. Mistä on kyse? Mitä ne vanhemmat sitten ovat jotka eivät määrittele itseään kiintymyssuhdevanhemmaksi? Olenko nyt kiintymyssuhteeton vanhempi kun en kuulu tuohon ryhmään? En oikein ymmärrä muutenkaan miksi vanhemmuus pitää määritellä johonkin lokeroon. Ajattelevatko ihmiset jotka pitävät itseään kiintymyssuhdevanhempina, että he ovat astetta parempia vanhempia?
Kommentit (7)
Se on kasvatussuunta. Lapsentahtisuus, lapsen tunteiden ja kehityksen huomioimista.
Eivät ole vanhempina sen parempia/valmiimpia mut sitoutuvat vauvaan ja ymmärtävät kiintymyssuhteen kehittymisen. Eivät siis juokse baariin vauvan ollessa alle 1kk.
On se kummaa että normaalia, hyvää, tervehenkistä vanhemmuutta pitää tituleerata tällä tavalla.
No tuo on semmoista ulossulkemista mitä äitiväki tykkää harrastaa. Otetaan itselle joku nätti termi kuvaamaan tietynlaisia toimia ja samalla tullaan väittäneeksi että muissa perheissä ei kiintymyssuhteita synny tai olla myönteisiä vauvaa kohtaan. x)
Voinko mä olla U2:n fani, vaikken kuulu niiden fb-faniryhmään, mut tykkään musasta, käyn keikoilla ja mulla on niiden levyt?
Itse imetän lapsiani pitkään, kannan kantoliinassa, nukutaan perhepedissä, sanoitetaan tunteita jne.
En pidä itseäni täysin ko.ryhmään kuuluvana, mutta siellä voi vapaasti puhua esim. edellä mainituista asioista, ilman selittelyjä. Aina en jaksa puolustella ja selitellä valintojani vanhempana ja on kiva kuulua ryhmään jossa 2 vuotiaan imetystä pidetään luonnollisena :)
Vierailija kirjoitti:
Se on kasvatussuunta. Lapsentahtisuus, lapsen tunteiden ja kehityksen huomioimista.
Eivät ole vanhempina sen parempia/valmiimpia mut sitoutuvat vauvaan ja ymmärtävät kiintymyssuhteen kehittymisen. Eivät siis juokse baariin vauvan ollessa alle 1kk.
Eli perusvanhemmuutta, jonka soisi jokaiselle lapselle.
Hyvä luoja... Jos lasta lähtee ajatuksissaan edes haluamaan niin eiköhän olisi hyvä olla kiivaimmat baari-illat jo vietettyinä. :) Ei enää palavaa halua viipottaa, vaan halu keskittyä henkilöön, kenet tähän maailmaan halunnut saattaa. Perusjuttuja elämässä, näin kokisin.
Se on normaalia, hyvää vanhemmuutta, missä pienen vauvan ja lapsen tarpeet tunnistetaan ja niihin vastataan.