Miksi niin moni tuntemani uskovainen on niin rahanhimoinen?

Tuollainen usko kuulostaa lapselliselta, miksi jumala haluaisi ihmisen tavoittelevan maallista mammonaa, kun kuolemanjälkeinen elämä on kuitenkin tärkeintä? Vai saavatko helluntailaiset ja lestadiolaiset jotain bonuksia siitä, minkälaista materiaa ovat eläessään täällä maan pinnalla saaneet? Että jos on AMG Mersu, niin taivaisissa siitä saa hyvitettynä paremman paikan? Ja mikä se parempi paikka on? En ymmärrä, olen agnostikko, mutta protestanttisella moraalilla varustettu, Suomessa kun olen syntynyt ja asunut.

Vierailija kirjoitti:

Aika monet uskovat antavat 10% tuloistaan vapaaehtoisesti pois. Ei mielestäni kovin ahnetta.

Joka porukkaan kuuluu ahneita, ilkeitä, kiukkuisia jne.

No mielestäni se on ahnetta, jos se on anekauppaa ts. koetaan että ollaan sitten oikeutettuja hyvään. Altruismi on asia erikseen.

"Aika monet" ja "10%", kuulostaa aika tarkalta, ketkä, missä uskontokunnassa ja miksi 10%?

Uskon että moni uskovainen ajattelee antavansa pois paljostaan. On paljon aidompaa antaa pois vähästään.

Mielestäni raha- ja omaisuuskeskustelu on mautonta ja sivistymätöntä ajanhukkaa. Raha on kuin paskapaperi, hyvä jos siitä ei ole huolia ja mainiota että se on pehmeää mutta sen tarkoitus on mahdollistaa muu kiva, ei olla ajatuksieni ydin.

Se on sitä parempaa uskovaisuutta.

Missä ovat kaikki materiauskovaiset, ei paljon näy kommentteja?

Pahin jutkuttaja oli lesta rakennusalalta. Oikeusprosessi vieläkin kesken.

Vierailija kirjoitti:

Aika monet uskovat antavat 10% tuloistaan vapaaehtoisesti pois. Ei mielestäni kovin ahnetta.

Joka porukkaan kuuluu ahneita, ilkeitä, kiukkuisia jne.

Mmm. Ja KENELLE? Jeesusta ei kiinnosta eikä hänellä ole tiliä missään pankissa.

Katsoo noita isännöintikartelleja vaikka, näkee samalla dollarinkuvat lahkolaisten silmissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monet uskovat antavat 10% tuloistaan vapaaehtoisesti pois. Ei mielestäni kovin ahnetta.

Joka porukkaan kuuluu ahneita, ilkeitä, kiukkuisia jne.

Mmm. Ja KENELLE? Jeesusta ei kiinnosta eikä hänellä ole tiliä missään pankissa.

Katsoo noita isännöintikartelleja vaikka, näkee samalla dollarinkuvat lahkolaisten silmissä.

Tämä!

Olen huomannut ap:n mainitseman asian. Yritä nyt sitten keskustella hengellisistä asioista rahanahneen uskovan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monet uskovat antavat 10% tuloistaan vapaaehtoisesti pois. Ei mielestäni kovin ahnetta.

Joka porukkaan kuuluu ahneita, ilkeitä, kiukkuisia jne.

Mmm. Ja KENELLE? Jeesusta ei kiinnosta eikä hänellä ole tiliä missään pankissa.

Katsoo noita isännöintikartelleja vaikka, näkee samalla dollarinkuvat lahkolaisten silmissä.

Eli koska muut tekevät, niin minäkin voin. Moraali on kaukana täsä, saati uskovaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin lestadiolaiset ja menestysteologiaan uskovat ovat rahanahneita. Luulisi, että uskovilla olisi myös jonkinlainen moraali?

Mitä on menestysteologia? Mainitse joitakin sen oppi-isiä ja heidän oppiensa pääpiirteitä, lähdeviitteineen niin ettei ole kyse vain oman pääsi mielikuvituksen laukasta?

Oikeat uskovaiset eivät ole rahan perässä juoksijoita eikä raha ole heille tärkeintä elämässä. Nämä raha-ahneet ”uskikset” ovat feikkiuskovaisia, jotka yrittävät luoda hyödyllisiä verkostoja.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä esimerkki rahanahneudesta on erkki tuomioja (120000 eur vuodessa + 50000 pääomatulot)

Sammalla kun saday tuhannet ihmiset näkevät nälkää ja viruvat ryysyiss kaduilla, erkki tuomioja nautiskelee Shampanjaa ja ihailee itseään peilistä kartanossaan

Kerro ihmeessä tuosta Ekin kartanosta lähemmin, en ole siitä ennen kuullut. Entä se peili, onko se kolmen sentin taskupeili vai 3x3 metrinen seinäpeili?

Vierailija kirjoitti:

Aika monet uskovat antavat 10% tuloistaan vapaaehtoisesti pois. Ei mielestäni kovin ahnetta.

Joka porukkaan kuuluu ahneita, ilkeitä, kiukkuisia jne.

Ja monet vieläpä bruttotuloistaan, ja jotkut enemmänkin kuin 10 %, motolla

"The essence of living is giving."

Aloittaja ehti ennen minua. Olen jo tovin tuuminut, että tästä niin pitäisi tehdä aloitus. Olen huomannut saman. Näillä konservatiivi-uskovilla on Päivi Räsänen lookki, raamattu saattaa olla jossain keskeisellä paikalla (omistus)asunnossa, kaulalla roikkuu vähintään kultainen risti, joskus jopa jalokivin koristeltu. Merkkivaatteet ja merkkitietoisuus kuuluvat kuvaan. Mitään ongelmaa ei ole työskennellä epäeettisillä aloilla, jotka eivät lapsityövoiman tai muun vastaavan takia läpivalaisevuutta kestäisi. Eivät kumarru kadulla kysymään päihtyneeltä hänen vointiaan, päinvastoin, vilkaisevat "ihmissaastaa" halveksuen ja nopeuttavat askeliaan.. Mitä nuo tuollaiset itseään kristityksi kutsuvat ihan oikeasti palvovat? Ei voi olla niin pahaa itse petosta, että tuollaista elämäntyyliä ja arvoja voisi vakavasti kutsua Jeesuksen seuraamiseksi. Ja näitä kristittyjä on paljon. 

Tätä rahaa nämä "kristityt" sitten palvovat ja pitävät elintavoillaan yllä kaikkea saatanallista (kuten eriarvoisuutta, kulutuksesta johtuvaa ekokatastrofia, lapsityövoimaa jne) täällä maapallolla.

Raamatussa kannustetaan jokaista käyttämään lahjojaan eikä kätkemään kynttiläänsä vakan alle. Joillakin lahjakkuus on esim. bisnesäly ja yritteliäisyys, eikä siinä itsessään mitään pahaa ole. Uskovaisen sen sijaan luulisi kiinnittävän korostunutta huomiota toiminnan eettisyyteen ja läpinäkyvyyteen. Näinhän ei ole, kuten esim.

rakennushuijaukset ja Hesburger osoittavat. Kovin on ulkokultaista menoa. Lahjoituksia hyväntekeväisyyteen voidaan antaa, mutta ne ovat kuin anekauppaa. "Raha kirstuun kilahtaa ja sielu taivaaseen vilahtaa."

Aito kristitty ei kaipaa maallista maammonaa.

Ihminen ei voi palvella kahta herraa, rahaa ja Jumalaa samanaikaisesti.

Ne keiden teot ovat rahan himon sokaisun aiheuttamia, edustavat vastustajaa eli Saatanaa.

Vapaiten suuntien edustajana väite rahanhimosta ihmetyttää. Seurakunnat täynnä vajavaisia ihmisiä, mutta rahanhimosta en pysty syyttämään oikeastaan ainuttakaan. Pastorien palkat hyvin pieniä, muukin porukka lähinnä pienissä vuokrakämpissä asuvia. Itselläni - kun joskus vuosia sitten oli enemmän rahaa - otin kummilapsen kehitysmaasta. Matkustanut en ole mihinkään enkä omista autoa. Jos palkasta jotain jää yli, autan lapsiani.

Rahanhimo ei ole mielestäni kovin yleistä suomalaisten uskovien keskuudessa. 

Vierailija kirjoitti:

Protestanttisessa kulttuurissa, johon Suomikin kuuluu, työ on ollut perinteisesti korkeasti arvostettu asia. Taivaspaikan lunastaja.

Me uskovaiset olemme yhtä vajavaisia ja syntisiä ihmisiä kuin kaikki muutkin. Siksi juuri tarvitsemme Jeesuksen pelastustyötä. Kyllä ne himot (ahneus, ylpeys, laiskuus jne.) kiusaavat yhtä lailla uskovaista kuin ei-uskovaakin, mukaanlukien rahanhimo. Siksi puhutaan kristityn kilvoittelusta. Se on jokapäiväistä, omassa sydämessä tapahtuvaa ja välillä menee metsään. Siksi on olemassa anteeksianto ja uusi päivä, kilvoittelu jatkuu...

Raamatussa ei sanota että raha on kaiken pahan juuri vaan rahan himo. Silloin alkaa rakastaa enemmän rahaa kuin Jumalaa. Tämä voi käydä helposti. Kristityt eivät ole muita parempia rukoilemisen tai muun takia mutta eivät muita huonompiakaan, Jumala ei katso henkilöön.

Rahalla voi tehdä paljon hyvää, auttaa tarvitsevia. Ja Jumala on antanut meille kaikille lahjoja, joita Hän haluaa meidän käyttävän ja kehittävän, jolloin omaisuutta voi kertyä, vaikka osan siitä lahjoittaisikin pois. Mutta raha ei saisi kristitylle olla Jumalan sijasta ykkösprioriteetti, koska se kovettaa ihmisen, mitä Jumala ei halua.

Mutta tämä keskustelijan mainitsema taivaspaikan saaminen työnteolla tai omaisuudella ei pidä kristinopissa paikkaansa, vaikka kulttuurissamme näin ehkä olisikin. Juuri tätä anekauppaa ("kun raha kirstuun kilahtaa niin sielu taivaaseen vilahtaa") vastaan Martti Luther nousi 1500-luvulla. Taivaaseen päästään katekismuksen mukaan "yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen (sovitustyön) tähden".