Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten kertoa kiltille miehelle tätä loukkaamatta että haluaa erota?
10.12.2014 |
Olemme seurustelleet nyt mieheni kanssa 5-vuotta josta olemme asuneet yhdessä melkeen koko ajan. Olemme molemmat hieman päälle parikymppisiä, takana muutama aikasempi teini-suhde.
Arki tuntuu tappavan puuduttavalta; mies katsoo tv:tä sohvalla tai pelaa tietokoneella. Minusta tuntuu ettei meillä ole enää henkistä yhteyttä kun mies ei halua tehdä mitään kanssani. Mieheni kuitenkin näyttäisi olevan todella tyytyväinen tilanteeseen kun saa olla rauhassa ja minä teen ruoat ja siivoan.
Nyt oikeesti tuntuu raskaalta enää jatkaa näin. Ei tee mieli enää seksiäkään.
Mies on aina ollut minulle kiltti ja kunnoittanut minua, sydämeni särkyy jos näen hänen kärsivän. Minusta tuntuu että hän tarvitsee itselle naisen joka viihtyy kotona ja on muutenkin tavallinen.
Itselläni on aivan eri intressit, haluaisin matkustella ja nähdä maailmaa, tutustua muihin ihmisiin ja elää sosiaalisesti hyvää elämää. Mieheni on täysin tälle myös vastakohta, pitäisikö minun koittaa tähän vedota? Jos hän ymmärtäisi että olemme erilaisia?
Apua, neuvoja naiset!
Kommentit (27)
Sanon vaan, että älä hyvä ihminen ainakaan jää noin nuorena parisuhteeseen, joka ei ole tyydyttävä. Olen itse reilu nelikymppinen ja liittoa takana parikymmentä vuotta. Lapsia ja asuntovelkaa. Ei ole helppoa erota, kun mikään ei ole vialla mutta kuitenkin kaikki on. Eli sama meillä kuin teilläkin: mies mielummin omissa oloissaan eikä henkistä yhteyttä enää ole. Eikä sen vuoksi paljon fyysistäkään. Kärsin mutta lasten vuoksi tässä olen. En voi rikkoa perhettä vain siksi, että äiti ei ole onnensa kukkuloilla. Mitä tulee tilanteeseesi, niin ehkä tuo erilaisuuten vetoaminen voisi olla hyvä pointti miehen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, että olet tajunnut tämän. Haluatte eri asioita, ja mies varmasti loukkaantuu lähdöstäsi. Voit vain varmistaa, että hän tietää syyt.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 17:19"]
Mitä jos sanoisit miehellesi nämä asiat tai kirjoita kirje? Ei kai se nyt niin ylivoimaista ole, että joskus tekisi kanssasi asioita? Vai onko mies ottanut sinusta jonkun äitihahmon?
[/quote]
Mies kyllä tekee jos ehdotan esim. käymme elokuvissa. Lenkille ei lähdee koskaan sillä "ei jaksa." Matkustamme silloin kun itse kinun, ja silloinkin reissussa mies on negatiivinen ja jankkaa että rahalle olisi parempaakin käyttöä. Kaikki siis MINUN ehdotuksestani. Mies ei ole KOSKAAN näiden vuosien aikana ehdottanut mitään tekemistä meille :( Ei ole edes ystäviään meille pyytänyt, enkä ole hänen kauttaan tutustunut ikinä keneenkään. Kaikki kontaktit ja tapahtumat ovat aina minunu puoleltani. Tämä on aika raskasta itse sosiaalisena ihmisenä nähdä kun toinen puolisko on kotona neljän seinän sisällä johon on tyytyväinen. :(
Minusta tuntuu että jotenkin olen hänelle äitihahmo joka pitää hänestä huolta, oman äitinsä kanssa ei tätä yhteyttä oikein ole. :/
Tämä oli ihan kuin minun kirjoittamani! Siis oikeasti, pelottavaa. Erona tosin se että ollaan oltu yhdessä vasta puolitoista vuotta.
Mies istuu päivät pitkät pelaamassa jotain tietokonepeliään. On kyllä periaatteessa hyvä mies, siis kiltti, rakastava, kunnollinen, käy töissä jne. Ja on meillä oikeasti hauskaakin, varsinkin silloin kun saan miehen tekemään kanssani jotain. Useimmiten hän ei vaan halua tai jaksa lähteä kodin ulkopuolelle, joten vietetään usein vaan leffailtoja tai tehdään kotona ruokaa tms. Tämä varmaan olisi monille riittävää, mutta itse rakastan esimerkiksi juurikin matkustelua. Tänäkin vuonna olen tehnyt 7 ulkomaanmatkaa, joista vain yhden miehen kanssa. Kaikkiin olen pyytänyt häntä mukaan, mutta ei halua lähteä :( välillä jaksaa tulla kanssani vaikkapa leffaan tai illanistujaisiin, mutta enimmäkseen menen kaverien kanssa.
En vaan tiedä kuinka kauan jaksan tällaista. Mies on muutenkin kamalan "needy" (en keksinyt fiksua sanaa), koko ajan pitäisi olla jotenkin halimassa ja todistelemassa rakkautta ja kertomassa mihin menen ja kenen kanssa ja kuka soitti/lähetti viestin ja aaargh.
Tuntuu tyhmältä erota, pelkään ja tiedän että joskus tulen vielä katumaan. Mutta ei tän ikäisenä jaksaisi tällaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero sattuu aina, oli sitten kyseessä kiltti tai paska tyyppi. Sille et mahda mitään. Etsi kuitenkin itsellesi jo valmiiksi asunto, ettei tarvitse asua riitaisassa ilmapiirissä kuukausitolkulla.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 17:25"]
Ihanaa, että olet tajunnut tämän. Haluatte eri asioita, ja mies varmasti loukkaantuu lähdöstäsi. Voit vain varmistaa, että hän tietää syyt.
[/quote]
Jotenkin helpotti kuulla että tämä vaikuttaakin positiiviselta asialta? :O en ole uskaltanut kertoa mietteistäni kenellekkään sillä muille tämä olisi varmasti shokki koska päällisin puolin kaikki on hyvin ja meitä pidetään jonain ihanneparina...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valehtele että petit äläkä puhu sen jälkeen enää koskaan sille, vaikka se kuinka yrittää ottaa yhteyttä. Saapa sika mitä ansaitsee!
7 jatkaa:
Niin, ja asiasta on tosiaan keskusteltu useaan kertaan. Enimmäkseen miehen pelaamisesta ja siitä, että mielestäni mieheen on todella vaikea saada oikeasti kontaktia. Suhteen alussa meillä oli tosi hyviä keskusteluja, nykyään vastaa kaikkeen kertomaani "joo, okei, aijaa, kiva". Vituttaa kun ei omalle miehelleen voi puhua. Näiden "kehityskeskustelujen" jälkeen suhde on ehkä viikon hyvä, mutta lopulta mies palaa taas koneelle ja kaikki on kuten ennenkin.
Lisäksi seksi on ollut viimeiset pari kuukautta aika huonossa jamassa, miehellä ei nimittäin oikeen tahdo seistä kun en kuulemma näytä tarpeeksi että rakastan häntä. Vittu oikeesti, kakskymppinen mies :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On asioita joita ei voi sanoa toista loukkaamatta. Se, että haluaa erota on usein yksi niistä. Mutta jos on suhteessa onneton, on erottava. Jos siis todella haluat erota, et voi tehdä sitä loukkaamatta miestäsi. Se sinun on hyväksyttävä. Se on se hinta, jonka kaiketi joudut vapaudestasi maksamaan. Voit toki yrittää olla mahdollisimman ystävällinen ja ymmärtäväinen. Voit jättää sanomatta joitain sellaisia eron syitä, joiden uskoisit loukkaavan miestäsi entisestään. Ilkeäksi ei edes kannata heittäytyä. Mutta ero ottaa koville yleensä molemmille osapuolille, eniten usein sille, joka jätetään. Kaikkea tuskaa ei vain voi välttää. Kaikki suru ei ole estettävissä. Sellaista se elämä vaan valitettavasti tuppaa olemaan.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 17:27"]
Tämä oli ihan kuin minun kirjoittamani! Siis oikeasti, pelottavaa. Erona tosin se että ollaan oltu yhdessä vasta puolitoista vuotta.
Mies istuu päivät pitkät pelaamassa jotain tietokonepeliään. On kyllä periaatteessa hyvä mies, siis kiltti, rakastava, kunnollinen, käy töissä jne. Ja on meillä oikeasti hauskaakin, varsinkin silloin kun saan miehen tekemään kanssani jotain. Useimmiten hän ei vaan halua tai jaksa lähteä kodin ulkopuolelle, joten vietetään usein vaan leffailtoja tai tehdään kotona ruokaa tms. Tämä varmaan olisi monille riittävää, mutta itse rakastan esimerkiksi juurikin matkustelua. Tänäkin vuonna olen tehnyt 7 ulkomaanmatkaa, joista vain yhden miehen kanssa. Kaikkiin olen pyytänyt häntä mukaan, mutta ei halua lähteä :( välillä jaksaa tulla kanssani vaikkapa leffaan tai illanistujaisiin, mutta enimmäkseen menen kaverien kanssa.
En vaan tiedä kuinka kauan jaksan tällaista. Mies on muutenkin kamalan "needy" (en keksinyt fiksua sanaa), koko ajan pitäisi olla jotenkin halimassa ja todistelemassa rakkautta ja kertomassa mihin menen ja kenen kanssa ja kuka soitti/lähetti viestin ja aaargh.
Tuntuu tyhmältä erota, pelkään ja tiedän että joskus tulen vielä katumaan. Mutta ei tän ikäisenä jaksaisi tällaista.
[/quote]
Kuullostaa tutulta!!!! Mä myös olen nyt tehnyt kaksi ulkomaanmatkaa kavereideni kanssa, koska mies ei ole kiinnostunut enää! Enkä jaksanut hänen jatkuvaa valitustaan miten hölmöä tuhlata rahaa matkustamiseen. Minusta tuntuu että itse kuihdun pois ja minut ns. tukahdutetaan kun toinen on painolastina ja haluaa elää vain kotona, eikä hankkia kokemuksia. Mies on muutoin kuin aarre; ei ole koskaan haukkunut minua, pettänyt, valehdellut ja häneen voi luottaa kuin kiveen. Pelottaa vain etten löydä koskaan toista näin luotettavaa miestä ja sitten kadun koko elämäni. Nyt olen itsekin masentunut kun elämme ns. talon sisällä ja kyllä tämä näkyy jo lihomisena itselläni.
Mutta se on fakta ettei näinkään voi jatkua :( Ehkä pitää vain yrittää ottaa kauniisti puheeksi että ajattelin muuttaa omaan asuntoon...
T: AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse eronnut suhteesta joka oli juuri tuollainen. Muutimme todella nopeasti yhteen ja arjesta tuli puuduttavaa. Olin aivan valtavan ahdistunut koko ajan vaikka suuria ongelmia suhteessa ei ollut. Erosimme muutaman vuoden jälkeen. Nykyään olen todella onnellisessa avioliitossa jossa arki on aivan erilaista. Ei super jännittävää mutta hauskaa ja mielekästä. Miehelläni ja minulla on loistava yhteys ja teemme yhdessä vaikka mitä. Hauskaa tarinassani on se, että mies on sama! :)
Erottuamme muutimme erilleen ja jatkoimme ystävinä. Pikkuhiljaa tuosta ystävyydestä kasvoi rakkaustarina joka oli täysin erilainen kuin ensimmäisellä kerralla. En vieläkään voi uskoa että nykyinen aviomieheni on sama tietokonetta pelaava poika jonka kanssa asuin nuorena!
Ei mihinkään parisuhdeterapiaan, jos ei ole lapsiakaan ja ikää on parikymmentä! Ero vaan, voi sen tehdä oikeinkin eli kerrot vaan rehellisesti, ettet enää halua miehen kanssa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 17:31"]
7 jatkaa:
Niin, ja asiasta on tosiaan keskusteltu useaan kertaan. Enimmäkseen miehen pelaamisesta ja siitä, että mielestäni mieheen on todella vaikea saada oikeasti kontaktia. Suhteen alussa meillä oli tosi hyviä keskusteluja, nykyään vastaa kaikkeen kertomaani "joo, okei, aijaa, kiva". Vituttaa kun ei omalle miehelleen voi puhua. Näiden "kehityskeskustelujen" jälkeen suhde on ehkä viikon hyvä, mutta lopulta mies palaa taas koneelle ja kaikki on kuten ennenkin.
Lisäksi seksi on ollut viimeiset pari kuukautta aika huonossa jamassa, miehellä ei nimittäin oikeen tahdo seistä kun en kuulemma näytä tarpeeksi että rakastan häntä. Vittu oikeesti, kakskymppinen mies :D
[/quote]
Öööö.. Tää kuullostaa jo hieman omituiselta, parikymppinen eikä seiso WTFUUCK?!
En mä näkis että se kunnioittaa sua jos olet hänelle itsestääselvä kodinhoitaja.
Sinuna yrittäisin korjata suhdetta vaikka vähän rajummin keinoin ennen kuin heittäisin suhdetta menemään.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 17:34"]
Olen itse eronnut suhteesta joka oli juuri tuollainen. Muutimme todella nopeasti yhteen ja arjesta tuli puuduttavaa. Olin aivan valtavan ahdistunut koko ajan vaikka suuria ongelmia suhteessa ei ollut. Erosimme muutaman vuoden jälkeen. Nykyään olen todella onnellisessa avioliitossa jossa arki on aivan erilaista. Ei super jännittävää mutta hauskaa ja mielekästä. Miehelläni ja minulla on loistava yhteys ja teemme yhdessä vaikka mitä. Hauskaa tarinassani on se, että mies on sama! :) Erottuamme muutimme erilleen ja jatkoimme ystävinä. Pikkuhiljaa tuosta ystävyydestä kasvoi rakkaustarina joka oli täysin erilainen kuin ensimmäisellä kerralla. En vieläkään voi uskoa että nykyinen aviomieheni on sama tietokonetta pelaava poika jonka kanssa asuin nuorena!
[/quote]
Voiko näin oikeasti käydä?! Aivan kuin elokuvissa, tosirakkautta <3 aaw <3
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 17:36"]
En mä näkis että se kunnioittaa sua jos olet hänelle itsestääselvä kodinhoitaja.
Sinuna yrittäisin korjata suhdetta vaikka vähän rajummin keinoin ennen kuin heittäisin suhdetta menemään.
[/quote]
Mitä tarkoittaa käytännössä rajummin? Uhkailemalla? Huutamalla? Heittämällä astioita seinään? :D
Ymmärrän sinua hyvin koska olen ollut itse samanlaisessa tilanteessa. Kannataa yrittää kuitenkin herätellä toista ja jos mahdollisuuksia ei ol e mihinkään yhteisiin juttuihin, voi eroa harkita paremmalla omalla tunnolla. Minä jätin ensimmäisen mieheni jossa ei ollut mitään vikaa. Seuraava teki itsemurhan ja kolmas oli alkoholisti.
Ei tuon ikäisenä tarvitse parisuhdeterapeutille mennä! Josko koskaan !
Alue: Aihe vapaa
Mitä jos sanoisit miehellesi nämä asiat tai kirjoita kirje? Ei kai se nyt niin ylivoimaista ole, että joskus tekisi kanssasi asioita? Vai onko mies ottanut sinusta jonkun äitihahmon?