Kummilasten joulupaketit -ensimmäistä kertaa ärsyttää

Ja miksi tämäkin turhake piti tänne kirjoittaa

Kirjoittamasi perusteella en ymmärrä, miksi ostat näille ihmisille lahjoja. Voitko selittää tarkemmin?

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:30"]Ja miksi tämäkin turhake piti tänne kirjoittaa
[/quote]

Av:llä onkin vain tärkeitä yhteiskunnallisia aiheita

Joo ap tässä taas.. Kirjoitin vaan ku mua painaa tää jotenki. Niin ehkä etsin vertaistukee tms. Niin siis jatkan lahjojen ostelua ja lähettelyä kun kerran oon kummiks alkanu ja haluan hoitaa sen kunnialla. Ja kyllä tässä taannoin yksi äideistä kiitteli kovasti että on kiva ja se lapsi arvostaa kovasti muistamisia. Mut niin mäkin arvostaisin, ees joulukortin muodossa.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:38"]

Joo ap tässä taas.. Kirjoitin vaan ku mua painaa tää jotenki. Niin ehkä etsin vertaistukee tms. Niin siis jatkan lahjojen ostelua ja lähettelyä kun kerran oon kummiks alkanu ja haluan hoitaa sen kunnialla. Ja kyllä tässä taannoin yksi äideistä kiitteli kovasti että on kiva ja se lapsi arvostaa kovasti muistamisia. Mut niin mäkin arvostaisin, ees joulukortin muodossa.

[/quote]

Eli ostat lahjoja, koska olet ennenkin ostanut lahjoja.

Onko tämä mielestäsi hyvä syy jatkaa lahjojen ostamista? -3

Lisään vielä: Tuhlaat aikaasi, jos toivot lapsilta toisenlaista käytöstä. Et voi vaikuttaa heidän toimintaansa, ainoastaan omaasi. -3

Joo, no sitä mä just tässä mietin että jos jättäis vaan kaikki lähettämättä.. Mut se ois jotenki mulle itelleni henkilökohtainen pettymys kun oon kummiuden halunnu hoitaa niin hyvin kuin mahdollista täältä ulkomailta. Toisaalta ois vapauttavaa laittaa vaan kortit mut toisaalta mietin, oisko ne lapset sit ihmeissään. Kun aina tullu kumminki jonkunlainen lähetys. -ap

Pitäisikö sinun soittaa lapselle ja kysellä kuulumisia? Samalla voi sitten varmistaa, että lähja on tullut perille.

Mun vanhemmat erosi ollessani 10. Äiti ei ollut sen jälkeen tekemisissä isäni siskon kanssa, kun tämä tätini oli suunnilleen haukkunut äitini päin naamaa eron vuoksi. Isäni ei ollut siskonsa kanssa juurikaan tekemisissä, ihan muista syistä. Tavatessani tätini joskus 30-vuotiaana, täti syytti minua kun en ollut pitänyt yhteyttä. Eli suhteiden ylläpito olisi hänen järjenjuoksunsa mukaan ollut 10-vuotiaan lapsen vastuulla! Eipä kyllä tullut tädiltäkään joulukorttia saati mitään sitä suurempaa muistamista/yhteydenottoa.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:38"]

Joo ap tässä taas.. Kirjoitin vaan ku mua painaa tää jotenki. Niin ehkä etsin vertaistukee tms. Niin siis jatkan lahjojen ostelua ja lähettelyä kun kerran oon kummiks alkanu ja haluan hoitaa sen kunnialla. Ja kyllä tässä taannoin yksi äideistä kiitteli kovasti että on kiva ja se lapsi arvostaa kovasti muistamisia. Mut niin mäkin arvostaisin, ees joulukortin muodossa.

Olet paremmassa asemassa kuin minä:) Itse en ole saanut edes äideiltä mitään kiitosta. Itselläni on neljä kummilasta ja kaikille on joka joulu ja syntymäpäivä ostettu paketiti. Parasta on vielä se, että joudun itse ne paketiti kiikuttamaan perille, jos haluan että ne avataan. Ihan mukavia vanhempia heillä on mutta kukaan ei ole varsinaisesti ystäväni, vaan hieman kaukausempia sukulaisia. En ihan tiedä miksi juuri minua pyydettiin kummiksi.. Olin kai sopivan ikäinen ja silloin asuin samassa kaupungissakin. Ei nytkään välimatka ole pitkä, mutta ei meillä vaan kukaan heistä käy. Ja on totta, en ole tietenkään itsekään liiemmin kyläillyt, muuta kuin nuo pakettien viennit. Mietin kerran, että mitäköhän sanovat jos en vaan laittaisi mitään jouluksi, mutta silti laitan aina. Omat kummilapseni ovat jo yli 20-vuotiaita kaikki, eli kai sitä joskus voisi lopettaa lahjojen oston..? Itse ostan aina omeien lapsien kummeille lahjan, ainakin jouluna. Mutta nykyään on kai eri tavat.

[/quote]

Oletko puhunut asiasta ystavillesi? Oletko kertonut heille suoraan kuinka hienoa olisi seurata kummilasten kasvua ja kuulumisia ihan vaikka pienen kirjeen ja juuri koulukuvan muodossa. Ei syyllistaen tai "vastalahjaa odottaen".. Mielestani tama on asia josta voi puhua ystavalle loukkaamaatta, jos vain itse osaa tuoda pointin esille.

Itse kun olin pieni, sain kummeiltani pienen lahjan jouluisin. Konvehtirasia ja saattoi olla joskus 10 mk siinä mukana (oli ihan mukava summa tuolloin pienenä). Mua ilahdutti tosi paljon, että olivat muistaneet minua.

Kiitin toki saadessani paketin, kävin sen itse hakemassa aina jouluaattona (asuttiin lähekkäin) ja vein samalla joulukukan (äitini ostama). Muulloin en oikeastaan ollut tekemisissä.

Taitaa olla aika paljon riippuvainen vanhemmista, muistavatko lapset kiittää tms. lähettää joulukorttia. Toivottavasti kuitenkin ajattelevat sinua lahjan saadessaan. Nykyisin maailma on tietysti kovin erilainen tavaran ja rahan suhteen, kaikkea tarvittavaa yleensä on, suurimmalla osalla. Kiitos kuitenkin olisi kyllä kiva tai edes jokin palaute.

Joo, ymmärrän tunteen. Mäkin laitoin vuosikausia paketit kummilapsille. Toisesta perheestä tuli aina lapsen valokuvia ja lasten tekemiä kortteja ynm. sellaista pientä, mistä tuli hyvä mieli. Toisesta perheestä ei ikinä mitään, ei edes tekstiviestiä tyyliin "kiitos, oli sopivat" tai "paketti tuli perille". Ei koskaan oikein tienny että oliko kelvannut lahjat vai ei. Molemmat perheet asui samalla paikkakunnalla ja olivat tekemisissä toistensa kanssa, joten en kehdannut lopettaa pakettien lähettelyä siihen perheeseen josta ei ikinä kuulunut mitään. Mutta sitten kun lapset pääsi ripiltä niin lopetin pakettien laittamisen. Mutta siis aika lahja-automaatilta tuntu olo.

Tosi kiusalliseksi tilanne meni kun tää kummilapsi, josta ei koskaan kuulunut mitään, tuli ajokortti-ikään. Sillon sen vanhemmat alkoi vihjaileen että on se niin hirmu kallista toi autokoulu jne. Mä vaan myöntelin mukana että niin on ja olin niinkun en olisi ymmärtänyt vihjailuja ;D

Kuulostat ihanalta ihmiseltä, mutta itse varmaan lakkaisin lähettelemästä enää mitään, jos eivät kerran edes vaivaudu kiittämään, niin miksi sellaiselle mitään lähetellä :/

Laita niille paketit 18-vuotiaiksi asti, kuten ajattelitkin.

Mun siskollani oli kanssa kummi, joka lähetteli kaikkia kivoja paketteja sille. Olin kateellinen :D Mä ymmärrän tuon aikuisen näkökulman siitä, että olisi kiva saada jotakin takaisinkin, kuten vaikka se kiitos-viesti, mutta esim. Meidän perheessä ei ollut tapana kiittää mistään, ainakaan kirjeellä tai puhelimitse tms. En tiedä miksi, joko se aina jotenkin vaan jäi: ei ehtinyt, sitten ei muistanut tai viitsinyt tms. Eikä me lapset tavallaan sitä kautta kasvettu sellaiseen kohteliaaseen kiitos-kulttuuriin, vaikka kummien huomion osoitukset oliva toki odotettuja ja aivan mahtavia asioita. Olen itse tosin nyt aikuisena yrittänyt muistaa niitä kummejakin ja välttää pahimmat itsestäänselvyys-ajatukset. Tosin välillä vaan unohtuu. 

Kannattaa kanssa ehkä mainta lapsille, että olisi kiva saada kuvia ja kuulla kuulumisia, ehkä joku jopa innostuisi kirjoittelemaan. 

Ap vielä lisää et en toki odota niiltä lapsilta mitää kun ovat kumminki suht pieniä mut se et äiti jaksas ees joskus heittää kortilla ja kertoo kuulumisia. Kun kerran ollaan/ollaan oltu kavereita ja mä vielä pidän omaa kummivastuutani yllä. No, ehkä tää asia on alkanu vaivaa mua sikskin enemmän ku täällä Keski-Euroopassa on erilaisia nuo muistamiset jollain tapaa. Tai kanssakäynti yleisesti kohteliaampaa vaikkei se sit tarkottaskaan sen syvempää. Ihana kun jaksoitte kirjotella kokemuksia ja näkemyksiä! Totta on et voisinhan itsekin soittaa. Oon kai jääny vaan ootteleen vastareaktioo mun lähetykseen. Ku tuntuu et oon jo nyt yksin vastuussa yhteydenpidosta ni sit vielä alkaisin soittelee päälle. 

Mun kummi oli puhunut meidän perheen selän takana että on hyvä kun kummin velvollisuus loppuu kun kummilapsi täyttää 15. Antoi aina synttäri- ja joululahjan mutta muuten en koko ihmistä tuntenutkaan. Vanhemmat antoi sille koulukuvia, mutta tosi harvoin kyläiltiin keskenämme, ei soiteltu tms. Mun mielestä siitä on hankala syyttää lasta, enemmän pitäisi vanhempien ja kummien toimia suhteen rakentamisen hyväksi. Sitten kun itse olin sen verran vanhempi, tuntui teennäiseltä ruveta kummin kanssa "kaveeraamaan" kerta sitä ei oltu tehty ennenkään eikä meillä ole edes mitään yhteistä...

Itse olenkin päättänyt että omille lapsille hankin kummit sen mukaan, kuka voi lapselle antaa aikaansa enkä sen mukaan kuka voi antaa hienoimmat lahjat. Toki ymmärrän, että ulkomailla asuessa lapsen näkeminen on hankalaa, mutta silloin pitäisi kummin sekä lapsen vanhempien olla aktiivisia. Jos vanhemmalla ja kummilla on etäiset välit, tuskin pysyyy välit lämpimänä kummin ja lapsen keskenkään.

Vielä sen verran että mun kaikki kummit asuu samalla paikkakunnalla kuin minä, mutta välit tosi etäiset, moikataan kun tavataan. Sen sijaan sisarellani kummit asuu kaukana, mutta silti välit ovat läheiset, joten ei se aina matkasta ole kiinni. :)

Vinkki: jos haluat yhä muistaa kummilapsia, mutta lahjakoneena toimiminen ärsyttää, niin ala antamaan yhteistä aikaa. Minä tein muutaman kummilapsen kohdalla niin, että aloin antamaan joululahjaksi "lahjakortteja" kummitädin kanssa leffaan. Tai kummitädin kanssa kylpylään. En siis ostanut mitään muuta joulupakettiin kuin sen kortin ja kirjoitin siihen tuon tekstin. Saatoin tulostaa jonkun kuvan kylpylästä esim. Tämän tein siksi, että yhteydenpito kummilapseen olisi pakollista mikäli mielisi saada lahjansa. Mikäli vanhemmista ei kuulunut koskaan mitään, niin lahja jäi lunastamatta. Tällöin ei tullut heitettyä rahaakaan hukkaan koko ajan. 

Niin siinä kävi, että toinen kummilapsi jäi kyydistä pois kokonaan. Hänen vanhempansa eivät vaivautuneet sopimaan noita lahjojen toteuttamisia kanssani koskaan. En sitten muutaman vuoden päästä lähettänyt enää turhaa niitä korttejakaan. Toisen kummilapsen kanssa taas tuli lähennyttyä tosi paljon. Teimme toistuvasti yhdessä asioita mitä "lahjakorteissa"  lupasin ja lapsesta tuli minulle todella paljon läheisempi. Nykyään on jo niin iso, että pitää itse yhteyttä. 

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:07"]

Vinkki: jos haluat yhä muistaa kummilapsia, mutta lahjakoneena toimiminen ärsyttää, niin ala antamaan yhteistä aikaa. Minä tein muutaman kummilapsen kohdalla niin, että aloin antamaan joululahjaksi "lahjakortteja" kummitädin kanssa leffaan. Tai kummitädin kanssa kylpylään. En siis ostanut mitään muuta joulupakettiin kuin sen kortin ja kirjoitin siihen tuon tekstin. Saatoin tulostaa jonkun kuvan kylpylästä esim. Tämän tein siksi, että yhteydenpito kummilapseen olisi pakollista mikäli mielisi saada lahjansa. Mikäli vanhemmista ei kuulunut koskaan mitään, niin lahja jäi lunastamatta. Tällöin ei tullut heitettyä rahaakaan hukkaan koko ajan. 

Niin siinä kävi, että toinen kummilapsi jäi kyydistä pois kokonaan. Hänen vanhempansa eivät vaivautuneet sopimaan noita lahjojen toteuttamisia kanssani koskaan. En sitten muutaman vuoden päästä lähettänyt enää turhaa niitä korttejakaan. Toisen kummilapsen kanssa taas tuli lähennyttyä tosi paljon. Teimme toistuvasti yhdessä asioita mitä "lahjakorteissa"  lupasin ja lapsesta tuli minulle todella paljon läheisempi. Nykyään on jo niin iso, että pitää itse yhteyttä. 

[/quote]

Voi, tällainen kummi olisi ihana! 

Mun veli ja sen vaimo ovat sellaisia, etteivät koskaan kiitä saamista lahjoista. Siskoni lähetti veljenlapsille (3lasta) joulukalenterit postissa eikä tullut mitään kiitosta kummaltakaan vanhemmalta, ei edes facen kautta privana. Ihmiset on helvetin outoja, mun mielestä hyviin tapoihin kuuluu kiittää lahjoista.