Kun rahat riittivät vain yhteen lapseen

Vierailija kirjoitti:

Toki työttömällä voi olla noin, mutta ihmettelen mihin te työssäkäyvät rahanne laitatte?

Lapseni tilanne esim.; kolmas lapsi tulossa, perheessä lisäksi miniän 11 v poika, myivät juuri talonsa ja ihan kohta on valmiina uusi iso talo, kaikille omat huoneet. Pojallani on poikamiesaikojen kolmio sijoitusasuntona. Osti asunnon heti kun opiskelut päättyi ja työ alkoi.

Molemmat ovat töissä, toki miniä ollut nyt pitkään kotona kun on pikkuisia. Hyvin pärjäävät, perheessä kaksi autoa ja kivasti sisustettu koti, nyt toki vuokralla sen aikaa kun uusi on ihan valmis.

Asumme pikkukaupungissa ja heillä molemmilla on työ jossa töitä taatusti riittää, en sano mitkä, ettei tunnisteta. Työmatkat voi halutessaan vaikka kävellä.

Ei heidänkään palkoilla Helsingin alueella noin kivasti elettäisi, meistä ketään ei vaan sinne saa, edes rahalla. Poikaa on kosiskeltu kyllä kilpailijan toimesta, mutta oli heti sanonut, että työ kiinnostaisi mutta Helsinki ei.

Täällä on isovanhemmat apuna ja sisarukset ja kaverit.

Tunnistan tilanteen, meillä lapsilla samaan tapaan, kun elämä on muualla kuin ruuhkasuomessa saa rahallaan paljon enemmän. Koti on helppo hankkia kun tontit ovat edullisia eikä taloaan tarvitse postimerkin kokoiselle palalle rakentaa.

Tuttavani lapset asuvat Helsingissä, heillä menee esim. työmatkoihin aikaa moninkertaisesti kuin omillani, tällä voi työmatkat vaikka kävellä tai pyöräillä, toki lasten perheissä autot on. Olen joskus miettinyt miten paljon ajansäästöstä antaa perheelle mahdollisuuden olla yhdessä ja liikkua ja ulkoilla. Eikä noilla nuorilla perheillä ole mitään mahdollisuutta saada lainaa sopivankokoinen asuntoon.

Me emme lapsia halua muutenkaan, mutta olen usein ajatellut, että jos haluaisimme, niin sitten korkeintaan sen yhden, koska se olisi määrä, josta tällä hetkellä selviäisimme taloudellisesti. Tai varmaan jotenkin saattaisimme selvitä useammastakin, mutta en halua vain selvitä juuri ja juuri vaan myös pystyä tarjoamaan sille lapselle asioita. Jos lapsi vaikka haluaisi harrastaa jotain vähän kalliimpaa, niin se voisi sitten olla mahdollista. Tai lomilla voisimme mennä johonkin muuallekin kuin lähipuistoon. Juuri viime kesänä luin täältä keskustelua, jossa puhuttiin, että vähävaraisella lapsiperheellä ei ole varaa tehdä lomalla oikein mitään. En siis ajattele, että jokaisella lomalla pitäisi olla hirveän erikoisia juttuja, mutta kyllähän jokainen haluaa myös sitä ekstraa elämäänsä. Eli ehdottomasti meidän lapsilukumme olisi yksi, jos jälkikasvua haluaisimme. Olen aina pitänyt ihan itsestäänselvänä sitä, että lapsia tehdään se määrä, joka kunnolla pystytään elättämään.

Meillä nettotulot yhteensä miehen kanssa 2000e.

2 lasta ja olisi hyvin varaa kolmanteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi kai, koska kaksi ei oikeastaan paljoa kuluja siihen missä tuo. Kolmas jo tuo.

Millä lailla ei tuo?

Kyllä meillä tokan lapsen silmälasit ja -lääkäri on ihan olleet kuluja, samaten päivähoitomaksu, lukiokulut, oman huoneen kustannukset.

Perhevapaita hänenkin kanssaan pidettiin ja se toi kustannuksia.

Hän ei ole koskaan myöskään kulkenut alasti paljain jaloin. Tai elänyt ilman ruokaa.

Oman huoneen kulut ovat omia valintoja. Nämä mainitsemasi asiat ovat lisäksi ihan eri asia kuin ketjun aihe. Vaikka toimeentulotuella elävä voi tehdä toisen lapsen, koska saa mainitsemiisi kuluihin toimeentulotukea omaa huonetta lukuunottamatta - mutta sehän on oma arvovalinta, mitä oman huoneen suhteen ajattelee - että täytyykö lapsilla olla omat huoneet vai voivatko jakaa huoneen, ja jos lapsille halutaan oma huone, voivatko vanhemmat nukkua olkkarissa. 

Kyllä viimeistään teini-iässä nykyään on se oman huoneen vaatimus kova. Iso osa vanhemmista siirtyy kolmioissakin olkkariin nukkumaan ennemmin.

Kaikki mainitsemani asiat liittyvät tismalleen kirjoitukseen jossa väitettiin ettei toinen lapsi tuo mitään kuluja.

Sehän ei kenellekään muulle kuulu, että miksi kenelläkin on se määrä lapsia kuin on, oli se sitten 0 tai 10. Mutta kun ihmisillä tunnetusti ei ole käytöstapoja, niin itse vastaisin vain, että ei haluttu enempää kuin 1 lapsi ja syitä en lähde sen kummemmin avaamaan. En siis lähtisi perustelemaan rahalla, enkä millään muullakaan, ellei nyt sitten olisi joku sellainen ihminen, jonka kanssa ihan mielellään puhuisin asiasta pidemmälle. Ymmärrän kyllä itse hyvin tuon rahapuolenkin. Vaikka moni sanoo, ettei toinen lapsi paljon sen kalliimpi ole, niin kyllä se kuitenkin enemmän kustantaa kuin yksi. Vaikka silläkin, että perhevapaiden aikana tulot tippuu. Juu, se on vain tietty aika, mutta ei kaikilla meinaa olla varaa siihenkään. Myös eläkkeeseen vaikuttaa. Kaikki eivät myöskään halua laittaa vielä alle 1v ikäistä päivähoitoon - mielestäni ihan silläkin voi perustella, että ei siis ole varaa jäädä pidemmäksi aikaa -> ei ole varaa lapseen. Harvalle varmaan tuokaan nyt ihan yksittäinen syy olisi, mutta kyllä se monessa kohtaa kertautuu ja varmasti jokainen miettii näitä asioita monelta kantilta.

Vierailija kirjoitti:

Me emme lapsia halua muutenkaan, mutta olen usein ajatellut, että jos haluaisimme, niin sitten korkeintaan sen yhden, koska se olisi määrä, josta tällä hetkellä selviäisimme taloudellisesti. Tai varmaan jotenkin saattaisimme selvitä useammastakin, mutta en halua vain selvitä juuri ja juuri vaan myös pystyä tarjoamaan sille lapselle asioita. Jos lapsi vaikka haluaisi harrastaa jotain vähän kalliimpaa, niin se voisi sitten olla mahdollista. Tai lomilla voisimme mennä johonkin muuallekin kuin lähipuistoon. Juuri viime kesänä luin täältä keskustelua, jossa puhuttiin, että vähävaraisella lapsiperheellä ei ole varaa tehdä lomalla oikein mitään. En siis ajattele, että jokaisella lomalla pitäisi olla hirveän erikoisia juttuja, mutta kyllähän jokainen haluaa myös sitä ekstraa elämäänsä. Eli ehdottomasti meidän lapsilukumme olisi yksi, jos jälkikasvua haluaisimme. Olen aina pitänyt ihan itsestäänselvänä sitä, että lapsia tehdään se määrä, joka kunnolla pystytään elättämään.

Unohtui tästä vielä se, että emme ole ihan pienituloisimpia, mutta koska kaikki päivähoitomaksut ym. olisivat korkeimpia, niin kummasti ne rahat hupenisivat eli se raha, joka nyt on ihan kohtalainen, ei lapsen kanssa enää olisi sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä nettotulot yhteensä miehen kanssa 2000e.

2 lasta ja olisi hyvin varaa kolmanteen.

Meillä oli sama juttu ja katsottiin että meillä on varaa vain yhteen lapseen

Kyllä raha on ihan validi perustelu, mutta pelkkä "ei ole varaa" kuulostaa kyllä tosiaan vähän hassulta kun kyllähän vähävaraisetkin lapsia tekee useamman ja lapsiin voi tosiaan laittaa rahaa just sen verran kuin sitä on/haluaa laittaa. "Ei ole varaa tarjota useammalle lapselle sitä elintasoa jonka haluamme" tai "haluamme pystyä panostamaan lapseen parhaalla mahdollisella tavalla" olisi semmoinen tyhjentävä vastaus johon tuskin tulee sen enemmän palautetta.

Suomessa on niin halvat päivähoitomaksut, että pienipalkkainen voi työskennellä ja viedä lapsensa kunnalliseen päivähoitoon todella pienillä maksuilla. Kaiken kukkuraksi on vielä subjektiivinen päivähoito-oikeus, joka mahdollistaa isomman sisaruksen päivähoidon samalla, kun vanhempi hoitaa pientä lasta kotona. Tämä ei ole kaikissa maissa mahdollista. Esim. Britanniassa päivähoitomaksut/kerhomaksut ovat esim. 1000 puntaa per lapsi. Toki lapsista aiheutuu paljon muitakin kuluja kuin päivähoito. Isäthän jättävät usein elatusmaksut maksamatta. Ulosotossa on yli puoli miljardia ja tietysti yhteiskunta maksaa näitä, jos vanhempi ei maksa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni on 4 lapsen yh, eikä ole ollut juuri koskaan töissä (nekin matalapalkkaisia hommia). Ihan kohtuullisesti on pärjännyt, joten etköhän sinäkin kahdesta lapsesta selviä.

Yh:lle maksetaankin lapsilisiin yh-korotukset, tulee elarit ja sossu maksaa laskut, lasten harrastukset ja asumisen. Päivähoito on ilmaista. Mutta olepa keskituloinen, niin kaikesta maksat viimeisen hinnan.

Toisaalta jos sossu maksaa laskut, tarkoittaa se sitä, että henkilö on toimeentulotuella, ja silloin on ihan sama, saako hän yh-korotuksia ja elareita, koska nämä eivät lisää käytettävissä olevan rahan määrää, sillä nehän toki otetaan huomioon toimeentulotukilaskelmissa. Eli jos yh saisi elareita vaikka 300 euroa, ei hänellä silti olisi yhtään enempää käyttörahaa kuin sellaisella yh:lla, joka saa elareita 0 euroa, jos kumpikin on toimeentulotukiasiakas. Ja sitten taas voi käydä niin, että elareiden vuoksi tulot menevät hiukan yli toimeentulotukirajan, jonka vuoksi oikeutta toimeentulotukeen ei synny, ja laskut maksetaan itse - jolloin lopputuloksena on taas se ihan sama käyttöraha kuin toimeentulotukiasiakkaalla.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on niin halvat päivähoitomaksut, että pienipalkkainen voi työskennellä ja viedä lapsensa kunnalliseen päivähoitoon todella pienillä maksuilla. Kaiken kukkuraksi on vielä subjektiivinen päivähoito-oikeus, joka mahdollistaa isomman sisaruksen päivähoidon samalla, kun vanhempi hoitaa pientä lasta kotona. Tämä ei ole kaikissa maissa mahdollista. Esim. Britanniassa päivähoitomaksut/kerhomaksut ovat esim. 1000 puntaa per lapsi. Toki lapsista aiheutuu paljon muitakin kuluja kuin päivähoito. Isäthän jättävät usein elatusmaksut maksamatta. Ulosotossa on yli puoli miljardia ja tietysti yhteiskunta maksaa näitä, jos vanhempi ei maksa.  

Niin juuri. Minun päivähoitomaksuni olivat 0 euroa, kun opiskelin ja tein pienipalkkaisia keikkatöitä. Samoin toisen lapsen iltapäiväkerhomaksut olivat 0 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on niin halvat päivähoitomaksut, että pienipalkkainen voi työskennellä ja viedä lapsensa kunnalliseen päivähoitoon todella pienillä maksuilla. Kaiken kukkuraksi on vielä subjektiivinen päivähoito-oikeus, joka mahdollistaa isomman sisaruksen päivähoidon samalla, kun vanhempi hoitaa pientä lasta kotona. Tämä ei ole kaikissa maissa mahdollista. Esim. Britanniassa päivähoitomaksut/kerhomaksut ovat esim. 1000 puntaa per lapsi. Toki lapsista aiheutuu paljon muitakin kuluja kuin päivähoito. Isäthän jättävät usein elatusmaksut maksamatta. Ulosotossa on yli puoli miljardia ja tietysti yhteiskunta maksaa näitä, jos vanhempi ei maksa.  

Monissa muissa maissa on perheverotus.

Ja monia muita tapoja järjestää päivähoito.

Plus että monessa maassa on ilmainen eskari kaksivuotiaasta.

Elämä on valintoja. Itse en tehnyt yhtään lasta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 8 lasta ja tulot eivät koskaan ole ylittäneet 2500€/kk(brutto) enkä koskaan ole kärsinyt niukkuutta lapsien takia, ihan mukavasti on eletty. Onkohan sinulla jokin perustavanlaatuinen ongelma elämäntavoissa tai ylisuuret tavoitteet?

Kahdeksasta lapsesta saa ihan törkeän isot lapsilisät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on niin halvat päivähoitomaksut, että pienipalkkainen voi työskennellä ja viedä lapsensa kunnalliseen päivähoitoon todella pienillä maksuilla. Kaiken kukkuraksi on vielä subjektiivinen päivähoito-oikeus, joka mahdollistaa isomman sisaruksen päivähoidon samalla, kun vanhempi hoitaa pientä lasta kotona. Tämä ei ole kaikissa maissa mahdollista. Esim. Britanniassa päivähoitomaksut/kerhomaksut ovat esim. 1000 puntaa per lapsi. Toki lapsista aiheutuu paljon muitakin kuluja kuin päivähoito. Isäthän jättävät usein elatusmaksut maksamatta. Ulosotossa on yli puoli miljardia ja tietysti yhteiskunta maksaa näitä, jos vanhempi ei maksa.  

Monissa muissa maissa on perheverotus.

Ja monia muita tapoja järjestää päivähoito.

Plus että monessa maassa on ilmainen eskari kaksivuotiaasta.

Pohjoismaita ja Ranskaa lukuunottamatta lastenhoito tulee lähes missä tahansa teollisuusmaassa kalliimmaksi kuin Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 8 lasta ja tulot eivät koskaan ole ylittäneet 2500€/kk(brutto) enkä koskaan ole kärsinyt niukkuutta lapsien takia, ihan mukavasti on eletty. Onkohan sinulla jokin perustavanlaatuinen ongelma elämäntavoissa tai ylisuuret tavoitteet?

Kahdeksasta lapsesta saa ihan törkeän isot lapsilisät. 

Jos näin on, silloin kaikkiin perheisiin kannattaa hankkia lisää lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on niin halvat päivähoitomaksut, että pienipalkkainen voi työskennellä ja viedä lapsensa kunnalliseen päivähoitoon todella pienillä maksuilla. Kaiken kukkuraksi on vielä subjektiivinen päivähoito-oikeus, joka mahdollistaa isomman sisaruksen päivähoidon samalla, kun vanhempi hoitaa pientä lasta kotona. Tämä ei ole kaikissa maissa mahdollista. Esim. Britanniassa päivähoitomaksut/kerhomaksut ovat esim. 1000 puntaa per lapsi. Toki lapsista aiheutuu paljon muitakin kuluja kuin päivähoito. Isäthän jättävät usein elatusmaksut maksamatta. Ulosotossa on yli puoli miljardia ja tietysti yhteiskunta maksaa näitä, jos vanhempi ei maksa.  

Monissa muissa maissa on perheverotus.

Ja monia muita tapoja järjestää päivähoito.

Plus että monessa maassa on ilmainen eskari kaksivuotiaasta.

Mitä ovat ne "monet muut tavat" järjestää päivähoito? Ja tuo perheverotus ei todellakaan hyödytä kaikkia - nimenomaan niitä se ei hyödytä, jotka kokevat, ettei ole varaa hankkia lasta. Lähinnä se luo kotirouvakulttuuria, koska se hyödyttää niitä pariskuntia, joissa toinen on isotuloinen ja toinen tuloton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on niin halvat päivähoitomaksut, että pienipalkkainen voi työskennellä ja viedä lapsensa kunnalliseen päivähoitoon todella pienillä maksuilla. Kaiken kukkuraksi on vielä subjektiivinen päivähoito-oikeus, joka mahdollistaa isomman sisaruksen päivähoidon samalla, kun vanhempi hoitaa pientä lasta kotona. Tämä ei ole kaikissa maissa mahdollista. Esim. Britanniassa päivähoitomaksut/kerhomaksut ovat esim. 1000 puntaa per lapsi. Toki lapsista aiheutuu paljon muitakin kuluja kuin päivähoito. Isäthän jättävät usein elatusmaksut maksamatta. Ulosotossa on yli puoli miljardia ja tietysti yhteiskunta maksaa näitä, jos vanhempi ei maksa.  

Monissa muissa maissa on perheverotus.

Ja monia muita tapoja järjestää päivähoito.

Plus että monessa maassa on ilmainen eskari kaksivuotiaasta.

Mitä ovat ne "monet muut tavat" järjestää päivähoito? Ja tuo perheverotus ei todellakaan hyödytä kaikkia - nimenomaan niitä se ei hyödytä, jotka kokevat, ettei ole varaa hankkia lasta. Lähinnä se luo kotirouvakulttuuria, koska se hyödyttää niitä pariskuntia, joissa toinen on isotuloinen ja toinen tuloton.

Esimerkiksi kotiapulaisen palkkaaminen on monissa muissa maissa naurettavan halpaa. Plus isovanhemmat auttavat monissa kulttuureissa ihan toisin kuin Suomessa.

Suomessa pitäisi palata perheverotukseen.

Kannattaa kouluttautua ja hankkia hyvä työ ja ura, on varaa lapsiin, usesmpaankin. Itse toimin näin. Menee reilu 5000e kuussa perheen elatukseen ja raha riittää kun on 2 akateemista vanhempaa.

Ai miksi ei mene perille?

No siksi, kun kyllähän vähimmäismäärän rahaa saa joka tapauksessa itsensä ja lastensa elättämiseen. Eli minimitoimeentulotuen verran.

Koko selitys ei siis ole siinä, että ei ollut rahaa. Kysymys on siitä, että pidit muita asioita tärkeämpänä kuin lapsia. Jos olisit hankkinut useamman lapsen, ei olisi ollut niihin varaa enää. Sitä se rahanpuute vain oli. Tietysti ei niille lapsillekaan olisi ollut varmaan varaa hankkia sitä kuin nyt ainokaisellesi. Mutta kyllä ne hengissä olisivat pysyneet, vaikkakin köyhempinä.