Onko yleistä että terapeutti on passiivinen?

Vierailija kirjoitti:

Itse menin terveystarkastukseen ja odotin mitä hoitaja sanoo. Siis toki tervehdin kun istahdin paikalle yms. Hän vaan tokaisi että no sanos nyt jotain. Ihmettelin että mitä?? En ollut ennen käynyt tuollaisessa terveystarkastuksessa. Tottakai oletin että hoitaja vetää sitä, että hän kertoo että seuraavaksi mittaa kuulon yms. Mutta jotain olisi pitänyt rupatella omasta elämästä kai? Kyllä hän sitten ne mittauksetkin teki.

:D Siis varaat ajan terveysasemalle ja istut siellä kädet sylissä alkamatta kertomaan millä asialla olet? Mikset ryhtynyt puhumaan ja sanonut että mikä on syynä käyntiisi ja mitä on mielen päällä? On tavallista että työntekijä odottaa ja katsoo miten asiakas toimii kun hänhän se tilanteen keskipiste ja aihe on. Teille pitää kaikkien muiden vetää ja ohjata kaikki. Hirveä keskustelu lukea tämä. Mennään vaan turpa kiinni kököttämään jonnekin ja odotetaan että toiset tarttuvat toimeen. Bändien keikallakaan ei varmaan voi mennä tanssimaan ellei bändi kehota että "kaikki ylös ja tanssimaan" - vaikutatte ihan perässävedettäviltä kaikessa.

Liiankin yleistä. Terapeuteille tulisi antaa jokin piristysruiske, jotta jaksaisivat koko työpäivänsä ajan pysyä kiinnostuneina työstänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vähän järkyttynytkin noiden mielenterveysammattilaisten vastuunkantamattomuudesta. Ne antaa asiakkaan puhua jostain harrastuksista viikko toisensa jälkeen. Eivätkä sano yhtään, että pitäisiköhän käydä läpi vähän vaikeampia asioita.

Kaverilla meni noin. Terapeutti osasi kyllä laskuttaa oikein hyvin. Mutta puolen vuoden jälkeen oĺi juteltu vain harrastuksista. Sanoin sitten kaverille, että vaikka harrastuksista on kivempi jutella, niin ongelmat eivät ratkea, jos ei niitä ota siellä puheeksi. Kaveri oli vain odottanut ja olettanut, että se terapeutti kyselisi asioista. Kun sain kaverin huomaamaan, että selvästikään terapeutti ei aio olla se aktiivinen osapuoli (koska näin saa laskuttaa asiakasta pidempään), niin kaveri tajusi, että hänen on alettava itse aktiiviseksi omassa terapiassaan.

Oma aktiivisuus on ilman muuta hyvä asia. Mutta järkyttävyys oli se, että vasta minun, ulkopuolisen puuttuminen tilanteeseen vei eteenpäin. Ja jos en olisi puuttunut, niin se harrastuksista jutustelu satasen tuntihintaan olisi jatkunut vielä ties miten kauan.

Jos kyseessä olisi teini-ikäinen, ymmärtäisin tuon. Mutta että aikuinen hakeutuu terapiaan joka on todella kallista, eikä ymmärrä että hän itse on vastuussa terapian etenemisestä ja siellä käsiteltävistä aiheista? Ja kaverin pitää puuttua asiaan? Todella omituisen kuuloista.

Tosi moni elää kutakuinkin koko elämänsä noin. Kieltäytyen itse vetämästä rekeään ja kiukutellen sitten, että toiset vetävät sitä väärin. Tämä on yksi asia mikä minua eutanasiakeskustelussakin hämmentää. Tuntuu, että sellaisen elämän loppuhuipennus on se, että kuolemankin kuuluu olla toisten käsissä ja annostelema. Tulee mieleen, että jos tullaan vastaan sen verran että ohjeet saisi helppoon kuolemaan mutta aineet pitäisi itse hankkia tai haettaa läheisillä apteekista ja ihan itse ottaa, niin ei riitä. Kun nimenomaan vastuu pitää saada muille ja näkökulma on aina se, miten ihmisellä täytyy olla oikeus päättää itse elämästään, paitsi että sillä tarkoitetaan sen antamista muiden haltuun. Että päätä sinä kun minä en kehtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos varaat ajan terapeutille, koska haluat puhua asiasta x, niin eiköhän kaikki silloin oleta että alat puhua siitä sisään päästessäsi.

Ymmärtääkseni terapeutin pitäisi auttaa pääsemään kiinni ongelman juurisyihin ja miten ongelmaa voisi työstää elämänlaadun parantamiseksi.

”Ongelmanratkaisuprosessia voidaan lähestyä myös kolmen eri osatekijän kautta:

Alkutila, jossa ongelma määritellään. Mistä on kysymys?

Keinot ongelman ratkaisemiseksi

Tavoitteet. Kun löydetään keinot ongelman ratkaisemiseksi, päästään tavoitetilaan.

Ongelman ratkaisemiseksi on olemassa erilaisia menetelmiä ja strategioita. Niitä voi myös opetella ja ottaa käyttöön läpi elämän. Tärkeintä on, että kokeilee rohkeasti erilaisia menetelmiä ja löytää itselleen sopivimmat. ” (Nyyti ry)

Vierailija kirjoitti:

Ihminen saa mittavan tuen terapiaa varten ja menee sinne istumaan ja puhumaan harrastuksista?? Ja odottaa kuukausia että terapeutti kyselee :D Miksi ei avaa suuta itse? Sama ku vuokraisi mökin viikoksi mutta jää pihalle seisomaan reppu selässä ja olettaa että mökin omistaja tulee kehottamaan että no niin Teppo, menepäs nyt sisälle katsomaan ja laita tulet uuniin.

Ihmiset on ihan hiton tyhmiä ja laiskoja. Homma haltuun nyt, haloo.

Ymmärrän hyvin tämän näkemyksen, sillä itsellänikin on suuri kiusaus ajatella noin.

Mutta pitää kuitenkin muistaa, että se hoitoon hakeutunut asiakas on henkisesti sairas, ei täysissä sielun voimissa, hauras. Ammattiauttaja puolestaan on terve, skarppi, työkuntoinen. Ei ole ollenkaan pöhköä ajatella, että tuollaisessa kaksikossa vetovastuu kuuluu sille hyvinvoivalle ammattiauttajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos varaat ajan terapeutille, koska haluat puhua asiasta x, niin eiköhän kaikki silloin oleta että alat puhua siitä sisään päästessäsi.

Ymmärtääkseni terapeutin pitäisi auttaa pääsemään kiinni ongelman juurisyihin ja miten ongelmaa voisi työstää elämänlaadun parantamiseksi.

”Ongelmanratkaisuprosessia voidaan lähestyä myös kolmen eri osatekijän kautta:

Alkutila, jossa ongelma määritellään. Mistä on kysymys?

Keinot ongelman ratkaisemiseksi

Tavoitteet. Kun löydetään keinot ongelman ratkaisemiseksi, päästään tavoitetilaan.

Ongelman ratkaisemiseksi on olemassa erilaisia menetelmiä ja strategioita. Niitä voi myös opetella ja ottaa käyttöön läpi elämän. Tärkeintä on, että kokeilee rohkeasti erilaisia menetelmiä ja löytää itselleen sopivimmat. ” (Nyyti ry)

Alkutila lienee se asia x, joten prosessi saadaan käyntiin, kun kerrot sen.

Ilkeyttä niin ilkeitä kirjoitti:

Tupakkaa polttava terapeutti kysyi potilaaltaan miksi poltat tupakkaa !

Miksi se olisi ilkeää? Kaikilla on joku syy siihen, miksi he polttavat. Terapeutti tietää, mikä hänet itsensä siihen ajaa, ja haluaa tietää mikä potilaan syy on, jotta ymmärtäisi tätä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen saa mittavan tuen terapiaa varten ja menee sinne istumaan ja puhumaan harrastuksista?? Ja odottaa kuukausia että terapeutti kyselee :D Miksi ei avaa suuta itse? Sama ku vuokraisi mökin viikoksi mutta jää pihalle seisomaan reppu selässä ja olettaa että mökin omistaja tulee kehottamaan että no niin Teppo, menepäs nyt sisälle katsomaan ja laita tulet uuniin.

Ihmiset on ihan hiton tyhmiä ja laiskoja. Homma haltuun nyt, haloo.

Ymmärrän hyvin tämän näkemyksen, sillä itsellänikin on suuri kiusaus ajatella noin.

Mutta pitää kuitenkin muistaa, että se hoitoon hakeutunut asiakas on henkisesti sairas, ei täysissä sielun voimissa, hauras. Ammattiauttaja puolestaan on terve, skarppi, työkuntoinen. Ei ole ollenkaan pöhköä ajatella, että tuollaisessa kaksikossa vetovastuu kuuluu sille hyvinvoivalle ammattiauttajalle.

Aamen. Tuhlasin itse aivan liian pitkän ajan tälläisellä terapeutilla, joka ei ottanut mitään vetovastuuta. Suosittelen vaihtamaan terapeuttia, jos tuntuu että kaipaisi enemmän tukea vuorovaikutukseen, sellaisiakin löytyy.

Oman taustani vuoksi tärkeintä minulle toipumiseen on turvallisuuden tunne. Ja tälläisellä passiivisella terapeutilla se ei toteudu, vaan olo on hyvin turvaton.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Jotenkin voisi kuvitella että hänen pitäisi ohjata istuntoa vaikka sinä oletkin se joka on enemmän äänessä.

On terapiasuuntia (kuten perinteinen psykoanalyysi ja sen johdannaiset) missä t on käytännössä hiljaa, mutta kommentoi myös jonkin verran. Mutta voi tosiaan olla piinallisen hiljaa. Olin itse tuollaisessa nuorena ja koin hänet jotenkin laiskana pelkurina.

Sitten on monia terapiasuuntia jossa yhdessä etsitään ratkaisuja ja terapeutti on avoin osaamisestaan ja lähtökohdistaan. Hän ei kuotenkaan suoraan anna neuvoja, ehdottaa ehkä näkemään jkn asian eri lailla.

Eli ennen kuin menee terapiaan kannattaa miettiä omia odotuksiaan, tarpeitaan ja ongelmien luonnetta. Toki se voi olla vaativaa jos on pahasti lukossa tai masentunut. On niitä lyhytterapioitakin, esim 10x.

Kannattaa laittaa tuoli eteensä ja tuolille vapaavalintainen esine, hattu, termospullo, kaktus tai vaikka perunapussi ym. Laitat kellon soimaan kolmen vartin päästä. Istut toiselle tuolille ja kerrot edessäsi olevalle esineelle kaikki mitä mieleen tulee. Voit myös olla hiljaa. Kun kello soi, otat 100 euron setelin ja revit sen pieneksi silpuksi.

Näin toimii terapia. Jos ei olo parane, on vika sinussa.