Lue keskustelun säännöt.
Onko kriisiapu turhaa?
09.12.2014 |
Nykyään tuntuu olevan tapana järjestää kriisiapua vähän jokaisen arkielämästä poikkeavan tapauksen vuoksi. Viimeisin esimerkki on tässä:
http://m.iltalehti.fi/uutiset/2014120918913578_uu.shtml
Surullinen juttu omaisille, mutta koululaisille tarkoitettu kriisiapu tuntuu turhalta. Minä olen syntynyt vuonna -81, ja olen nähnyt ja kokenut vaikka mitä ilman kriisiapuja. Hyvin niistä on selvitty ilmankin. Aluksi tuntuu pahalta mutta aika parantaa. Kun isäni kuoli ollessani 8 -vuotias, ei siinä mitään kriisiapuja ollut. Ala-asteella kaksi luokkalaistani kuoli auto-onnettomuudessa, ei kriisiapua. Kun isäpuoli suutuspäissään ampui koirani, ei ollut mitään apuja. Sitä vaan kestettiin ja nieltiin se ja lopulta toivuttiin. Nykyään en tietenkään ole missään tekemisissä perheeni kanssa. Mutta ei tässä elämä ole pilalle mennyt vaikka ei kriisiapuja ole saatukaan. Aviomies ja lapset löytyvät ja vietän vakaata elämää.
Kommentit (9)
Toisille turhaa, toisille tarpeen ja joillekin haitallista. Itse en kriisiapua kaipaa. Kelailen itsekseni päivän pari asioita ja sitten jatkan elämääni. Toisten kanssa vatvominen saa minut ahdistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:44"]
Tähänkin kriisiapuun vaikuttaa sijainti. Jossain pienessä peräkylässä Pohjois-Suomessa ei sellaisia järjestetä. Siellä on karskia väkeä. Itse vietin lapsuuteni Kainuun Puolangalla. Siellä oli selvä asenne, että toisten elämään ei puututa ja jokainen pärjää omillaan. Muistan hyvin yhden pikkutytön jota hakattiin kotona juoppoisänsä toimesta. Ei sossu järjestänyt huostaanottoa. Poliisit oli tuttu näky sen talon edustalla.
[/quote]
No onpa hienoa kestää mitä vaan.
Se että on mennyt naimisiin ja hankkinut lapsia ei kerro mitään mielenterveydestä. Kuten perhesurmat todistavat.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:47"][quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:44"]
Tähänkin kriisiapuun vaikuttaa sijainti. Jossain pienessä peräkylässä Pohjois-Suomessa ei sellaisia järjestetä. Siellä on karskia väkeä. Itse vietin lapsuuteni Kainuun Puolangalla. Siellä oli selvä asenne, että toisten elämään ei puututa ja jokainen pärjää omillaan. Muistan hyvin yhden pikkutytön jota hakattiin kotona juoppoisänsä toimesta. Ei sossu järjestänyt huostaanottoa. Poliisit oli tuttu näky sen talon edustalla.
[/quote]
No onpa hienoa kestää mitä vaan.
[/quote]
Sellaista se elämä on. Ei itkut auta.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:51"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:47"][quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:44"] Tähänkin kriisiapuun vaikuttaa sijainti. Jossain pienessä peräkylässä Pohjois-Suomessa ei sellaisia järjestetä. Siellä on karskia väkeä. Itse vietin lapsuuteni Kainuun Puolangalla. Siellä oli selvä asenne, että toisten elämään ei puututa ja jokainen pärjää omillaan. Muistan hyvin yhden pikkutytön jota hakattiin kotona juoppoisänsä toimesta. Ei sossu järjestänyt huostaanottoa. Poliisit oli tuttu näky sen talon edustalla. [/quote] No onpa hienoa kestää mitä vaan. [/quote] Sellaista se elämä on. Ei itkut auta.
[/quote]
Niin että parempi vaan tulla juoppoisän hakkaamaksi ja olla saamatta apua, koska on elämä paskaa ja heikot sortuu jne? Aika helvetin pimeetä väkeä siellä Pohjois-Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:51"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:47"][quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:44"] Tähänkin kriisiapuun vaikuttaa sijainti. Jossain pienessä peräkylässä Pohjois-Suomessa ei sellaisia järjestetä. Siellä on karskia väkeä. Itse vietin lapsuuteni Kainuun Puolangalla. Siellä oli selvä asenne, että toisten elämään ei puututa ja jokainen pärjää omillaan. Muistan hyvin yhden pikkutytön jota hakattiin kotona juoppoisänsä toimesta. Ei sossu järjestänyt huostaanottoa. Poliisit oli tuttu näky sen talon edustalla. [/quote] No onpa hienoa kestää mitä vaan. [/quote] Sellaista se elämä on. Ei itkut auta.
[/quote]
Näin ne perhesurmat pääsee tapahtumaan. Kun asenne on että toisten asioihin ei puututa, apua ei saa ja itkut ei auta, pakko vaan pärjätä kunnes ei enää pärjää.
Muistan lukeneeni tutkimuksesta, jonka mukaan järkyttävän asian kertaaminen aina uudestaan "kriisiavussa" saattoi vain hidastaa asian yli pääsemistä. Varmaan riippuu kuitenkin monesta asiasta, ja henkilökunnan ammattitaidosta, onko kriisiavusta apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:58"]Muistan lukeneeni tutkimuksesta, jonka mukaan järkyttävän asian kertaaminen aina uudestaan "kriisiavussa" saattoi vain hidastaa asian yli pääsemistä. Varmaan riippuu kuitenkin monesta asiasta, ja henkilökunnan ammattitaidosta, onko kriisiavusta apua.
[/quote]
Samaa mieltä. Ei siihen suruun kannata jäädä vellomaan.
Tähänkin kriisiapuun vaikuttaa sijainti. Jossain pienessä peräkylässä Pohjois-Suomessa ei sellaisia järjestetä. Siellä on karskia väkeä. Itse vietin lapsuuteni Kainuun Puolangalla. Siellä oli selvä asenne, että toisten elämään ei puututa ja jokainen pärjää omillaan.
Muistan hyvin yhden pikkutytön jota hakattiin kotona juoppoisänsä toimesta. Ei sossu järjestänyt huostaanottoa. Poliisit oli tuttu näky sen talon edustalla.