Oli jännä sattuma, katoin ensin norjalaisia rikostarinoita, menin lähikauppaan, siinä ovikatoksessa kaksi tavallisen kyläjuntin näköstä miestä solkkasivat norjaa

keskenään, selvästi eivät mitään turisteja olleet mutta kuitenkin norjalaisia. Oisivat voineet olla ulkonäöltään tämän kylän syrjäytyneitä nuoria miehiä.
Niinpä minulle tuli jotenkin norjafiilis ja kuvittelin koko kauppareissun olevani norjalaisessa ruokakaupassa. Lihatiskin lasiakin pesi joku intialaisen näköinen hujoppi ja huikkasi tervehdyksen, vastasin Hei.. Yhtälailla Norjassakin sanoisin sillai, alkoi oikein huvittaa että millä tripillä mahdan olla.
Ja en asu lähelläkään Norjan rajaa, vaan lounais-suomalaisessa teollisuuspaikkakunnalla.
Ehkäpä norskit oli töissä täällä, vaikka vaikuttivat ajelehtivilta pummeilta, tisin en jäänt kyttäämään, edes kasvoihin en katsonut, äkkiä vain tein pintapuolisen analyysin siinä n. sekunnin silmäyksellä toista takaapäin + sivusilmähuomioinnilla kun lukitsin pyörääni.
Tullessa eivät olleet enää siinä.

Näin sitä köyhäkin pääsee matkustelemaan.