Lue keskustelun säännöt.
Pelkään lastani.
12.10.2021 |
Kyseessä on erityistarpeinen 3v, en tiedä mistä käytös on peräisin ja koen että en kohta uskalla olla lapseni kanssa yksin. Kerran on naapuri tehnyt lastensuojeluilmoituksen lapsen raivareista kuvitellen että lasta pahoinpidellään, sellaisia huutokohtauksia lapsi saa.
Meillä ei katsota lapselle sopimattomia ohjelmia, vaan usein tuntuu että lapsi yhdistää 1+1 tilanteita saaden vastaukseksi 4, pelkää siis että reagoin hänen tunteisiin samoin kun hän itse, vaikkakin oikeasti tilanteet halitaan, jutellaan ja puhutaan läpi.
Tänään lapsi sai raivarit vääränlaisesta ruuasta, hän toivoi nuudeleita vaikka lämmitin pastaa. Lapsi alkoi heittelemään minua kaikilla käsiin osuvilla tavaroilla, mm vesipullolla ja kirjalla, vaan se mistä järkytyin oli lapsen perään karjaisema ”nyt, kohta sua sattuu”
Koen olevani aivan epäonnistunut vanhempi ja koen valtavaa syyllisyyttä lapseni käytöksestä. (Sanotaan nyt vielä että lapsi ei ole ainoa, muut eivät näin käyttäydy samasta kasvatuksesta huolimatta)
Kommentit (27)
3-vuotiaan kanssa ei vain puhuta ja jutella asioita läpi. Pikemminkin puhu lyhyillä lauseilla ja napakasti. Kehonkielesi pitää näyttää, mikä on hyväksuttävää ja mikä ei. Voitmyös käyttää kuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä palstalla voi tulla monenlaisia ohjeita miten toimia käytännössä noissa haastavissa tilanteissa ja toki joitakin niistä voi kokeilla, jos ne tuntuu itsestä oikeille tavoille toimia. Osa kuulostaa vähän sellaisille, että näinköhän toimii ja on lapselle ja perheelle hyväksi.
Teet varmasti nyt jo parhaasi ja huolesi on varmasti aiheellinen. Kuulostat tasapainoiselta huolehtivalle äidille.
Olen itse aikanaan hakenut apua perheneuvolasta, missä istuttiin ja juteltiin työntekijöiden kanssa haastavista tilanteista ja miten niissä voisi toimia. Työntekijät oli mukavia eivätkä tuominneet. Yrittivät aidosti auttaa. Joitakin ihan hyviä käytännön neuvoja sieltä tulikin mitä käytettiin sitten pitkään. Kokeilemalla löytyy parhaat toimintatavat. Suosittelen lämpimästi perheneuvolaa.
Nyt kun lapsi on vielä pieni, avun hakeminen olisi varmastikin järkevin teko, jotta ehditte saada tukea ennenkuin nuo hankalat/pelottavaksi kuvailemasi tilanteet vahvistuvat tai muuttuvat haastavammaksi.
Meilläkin on kolme lasta ja heistä 1 oli haastavin. Sai sitten myöhemmin asperger-diagnoosin. Kaksi muuta oli tosi helppoja.
Toki meillä oli haasteena myös se, että olemme molemmat vanhemmat haastavista oloista ja meillä ei ollut terveen perheen mallia, miten lapsia tulisi kasvattaa. Kantapään kautta sitten opeteltiin ja fiksuja lapsia niistä tuli. Kaikilla on hyvät tunnetaidot ja pystymme puhumaan nyt näiden aikuisten lasten kanssa kaikista asioista avoimesti.
Sama juttu, aina saa olla pelko persiissä että herää aamukolmelta.
Teen työtä erityislasten parissa. Syyllisyytesi on täysin turhaa ja vie myös henkisiä voimiasi. Et ole tehnyt mitään väärin ja aivan varmasti kaikkesi. Toimit juuri niin kuin suuri osa vastuuntuntoisista vanhemmista haluaa toimia.
Tärkeintä, jatkossa, on tehdä yhteistyötä ammattilaisten kanssa ja opetella yhdessä heidän kanssaan kohtelemaan lastasi parhaalla mahdollisella tavalla. Mitä varhemmin lapsen kasvuvaiheessa osataan lasta auttaa sen enemmän saat otetta lapseesi ja löydät oikeammat tavat kasvattaa lastasi
Koska en tunne lastasi tarkemmin en uskalla sanoa hänestä ajatuksiani, jotka heti nousivat mieleeni. Älä jää yksin. Olet nyt oikealla tiellä oivaltaessasi, että tarttis teherä jotakin. TOivotan sitkeyttä ja rohkeutta eteenpäin.
Nyt vielä helppoa mutta entä kun lapsesi on noin 40vee... Tämä oireisto pahenee vaivihkaa eikä sitä edes huomaa. Nyt rakkautta hänelle ja lempeyttä. Syliä ja välittämistä. Lapsi tarvitsee paljon huolenpitoa. Ja jos lapsi haluaa nuudeleita miksi hänelle ei niitä sitten annettaisi. Ne on vielä halpojakin kaiken lisäksi. Pitää myöskin mennä lasten ehdoilla eikä hangata vastaan. Se juuri on rakkautta💜
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kouluikäinen jolla samanlaista käytöstä puheineen. Tahallaan yrittää satuttaa ja nauraa jos sattuu. Mutta vain raivonpuuskan keskellä. Muulloin on empaattinen ja hellä lapsi. Ollaan menossa sairaalaan tutkimuksiin. Ei ole kasvatusongelma, vaan lapsen neuropsykiatrisessa toiminnassa häikkää. Suosittelen ajoissa hakeutumaan avun pariin. Kyllä minuakin pelottaa, kun suurempia tavaroita lentää. En silti lastani pelkää vaan seurauksia. Se on hyvä lapsellekin kertoa.
Mä en lähtisi mihinkään hömppä videoihin uskomaan. Lasta on helppo puhuttaa, ero riidoissa tätä käytetään paljon että saadaan lapsi toista vanhempaa vastaan.